Sateinen päivä ja harhaileva mieli





Tekemistä riittäisi, mutta minä pakenen hakulomakkeita ja apurahahakemuksia siivouksen, bloggailun ja kokkailun pariin. Kovin montaa päivää ei voi enää paeta. Mieli harhailee kaikenlaisissa asioissa, eikä mistään saa oikein otetta. Haluaisi tehdä kaikkea yhtäaikaa ja sitten ei tee mitään. Miettii mennyttä ja tulevaa, vaikka juuri oppi miten eletään hetkessä. Haaveilee kesästä, matkoista, ystävistä, rakkaista, joogasta, maalamisesta, näyttelyistä, niin ja siitä että mieli olisi taas levollinen. Tällaista tämä aina välillä on. Joskus hetkittäin unohtaa, että miten niistä asioista saikaan kiinni. Unohtaa myös että mitkä ne avaimet olivatkaan mielen rauhoittamiseen ja tasapainoiseen oloon.



Naureskelen vähän väliä itselleni sitä että olen nyt työtön ja siltikin tuntuu että tekemistä riittää vaikka miten. Koen olevani onnekas että voin tehdä nyt niitä asioita joista olen haaveillut ja joille olen toivonut aikaa. Hieman on kuitenkin sellainen hukassa oleva olo aina hetkittäin, kun tajuan etten ajattele ehkä ihan realistisesti kaikesta. Sitten taas havahdun kun päässäni soi Dave Lindholmin lause: “Miten niin jalat maassa, oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?”. Se on minusta kivasti sanottu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s