Parvekkeella




Kuten aiemmin kerroin, että koti mukautuu tarpeiden mukaan, niin oi kuinka iloinen olenkaan ollut tästä uudesta älynväläyksestäni! Eilen aamulla heräsin ihanaan auringonpaisteeseen ja kaipasin parveketta, jossa nauttia aamupala. Avasin ikkunani eurooppalaiseen tyyliin kokonaan auki ja siivosin ikkunalaudan yrttiruukuista. Istahdin tyynyineni ikkunalaudalle teekupin ja kirjan kanssa. Oi miten ihanaa! Siinä vietin sitten aamuni ja illalla kun ystäväni tuli kylään, syötiin vielä illallinenkin ikkunalaudalla istuen. Nyt on niin lämmin että ikkunoita voi pitää koko ajan auki. Pelkään ainoastaan että lintu lentää sisälle!


Ikkunalauta ja koko ikkuna näyttää kuvissa kovin pieneltä ja kapealta, mutta oikeasti siinä mahtuu istumaan ihan mainiosti. Mikäs tässä odotellessa sitä oikeaa parveketta!

Raitasohva

Taannoisella kotiseutumatkallani kierreltiin äidin kanssa ihania kirppiksiä, joissa tein ihan mahtavia löytöjä! Niistä lisää myöhemmin, mutta poikettiin myös kangaskauppaan, josta löytyi kiva raitakangas. En vielä tiedä mitä siitä teen, joten täällä hieman testaillaan erilaisia vaihtoehtoja!


Kangas on siis sinivalkoraidallinen. Kuvissa saattaa näyttää mustalta…



Hmm…miksei! Seuraavana projektina olisi varmaan pikkutaulujen suoristus! Nuohan ovat ihan vinksin vonksin miten sattuu, mutta toisaalta se sopii kotiini, sillä sohvan valkoinen kangaskin näyttää olevan yksi ryttyisyyden ruttuisuus, hih! Mieleni tekisi myös keksiä kehysten tilalle jotain vaihtelua tai ainakin vaihtaa kuvat niiden sisällä…

Paluu saaristosta


Juhannus saaristossa oli juuri sellainen kuin toivoinkin, hauska, rento ja perinteinen! Aamiaisia ulkosalla, herkuttelua, uimista, saunomista, kahden suloisen riitapukarin kanssa leikkimistä, lukemista, krokettia ja korttipelejä, taikoja ja tunnelmaa ja ennen kaikkea ihanaa seuraa! Kiitos!




Kukkia ja kermakakkuja

 

Ystäväni muutti uuteen kotiin, saman kadun varrelle. Lyhyt matka hurauttaa pyörällä nautiskelemaan yhteistä aamupalaa! Kuvasin ihastellen värikkäitä esineitä ja asetelmia. Meillä on suhteellisen sama maku värien suhteen, eli kaikkea syötävän suloista ja kitschiä saa olla sopivasti! Näiden kuvien myötä toivotan teille:

 

IHANAA AURINKOISTA JUHANNUSTA!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minä sanoisin että ystäväni koti on suloinen sekoitus mummolaromantiikkaa, kermakakkuja, nostalgiaa, glamouria ja kitschiä. Vierailun jälkeen tuntuu kuin olisi syönyt superherkullisen leivoksen! Lisää kuvia lupaan ehdottomasti myöhemmin. Nyt sain vasta kuvailla pieniä yksityiskohtia, sillä kodin sisustus on vielä kesken.

Villit vihannekset





Poissaollessani yrttitarhani oli alkanut mukavasti kukoistamaan. Nauttivat ilmeisesti siitä, etten ole ollut jatkuvasti kastelemassa ja nyppimässä niitä!

Tämä hassu tapaus osoittautui persiljaksi! Äitini antoi minulle joskus Ikeasta ostamansa basilikakipon, jota piti vain kastella ja minä iskin ne siemenet ruukkuun ja kas kummaa, basilikasta kasvoikin persilja! No mikäs siinä, oikeastaan kivempi niin, sillä basilikaa minulta jo löytyy!

Vehnänoraan olen kasvattanut kaupasta ostamastani valmiista yrttiruukusta. Taustalla näkyy myös pikkiriikkinen vesikrassi.

Keräsin kassillisen nokkosia ja voikukanlehtiä kotiseuduilta. Siellä on niin ihanaa mennä metsään, kun tietää ettei autoja ole lähellä ja voi huoletta poimia herkkuja kotiin.


Tein sitten tuoreista vihreistä juoman ja mukaan laitoin kaikenlaisia juttuja. Alku näyttää oikein hyvältä marjoineen, mutta voin kertoa että lopputulos oli aivan karmea! Minulla on taipumuksena laittaa liian paljon eri aineksia, ilman että mietin sopivatko ne yhteen. Joskus ei banaanikaan pelasta, niin kuin kävi tämän juoman kohdalla. Ensi kerralla ei siis samaan juomaan liikaa voikukan lehteä ja noriarkkia, huh, aika kelju yhdistelmä! Kaikesta oppii…

Merilevää siis varovasti…kauniin väristä tuo nori, tumman violettia…

Kotiseudulla rakkahalla




Ihanasti ja ihan liian nopeasti vierähti aika rannikolla äidin luona. Kuvasin paljon nostalgiafiiliksellä vanhoja kotimaisemia, lenkkeilin, juhlin rakkaiden ystävien kanssa, tapasin kiinnostavan, uuden ihmisen ( siitä lisää myöhemmin! ) sekä ihan vain oleilin rennosti kirjojen ja lehtien äärellä. Metsäreissukin tuli tehtyä ja sitten myös hieman sisustettiin äidin uutta kotia. Kaikenlaista kivaa siis! Nyt muutama päivä Helsingissä ja sitten lähdenkin takaisin juhannuksen viettoon ihanan ystäväni mökille.

Kuvia äitini luota….

Nojatuolissa mukavasti kirjan ja teekupillisen kanssa, villasukat jalassa – parasta!

Järjestin muun muassa kirjahyllyn jonkinlaiseen värijärjestykseen…



Oli taas aikamoinen homma ahmia kaikki uudet sisustuslehdet läpi, sillä niitä löytyy äidiltäni kasapäin!

Kadehdin parveketta, olisipa itsellänikin! Päätin että seuraavassa asunnossani se on oltava…!


Thai green curry

Eilen ihana ystävämme Thaimaasta kokkasi meille todella maittavaa ja mahtavan tulista Thai green currya. On ihanaa syödä ruokaa, jonka joku todella osaa valmistaa oman maansa perinteiden mukaisesti tuoreista, herkullisista raaka-aineista. Ystävämme lupasi myös viedä meidät myöhemmin ruokaostoksille ja näyttää meille ruoka-aineita, joita hän tavallisesti käyttää kokatessaan. Ohjetta en osaa tähän laittaa, mutta voin päivittää myöhemmin sillä luulen että itse innostun kokeilemaan tuota joku päivä, koska oli kyllä todella hyvää!


Sieniä, kesäkurpitsaa, chiliä, munakoisoa…

Korianteria…


Tofua, kookosmaitoa…

Thai green currya syötiin riisin ja omeletin kanssa. Omeletti näytti aika samalta kuin esimerkiksi espanjalainen munakas ja siihen tuli myös samaan tapaan sipulia. Erona oli että “thaiomelettiin” käytettiin kalakastiketta, joten maku on hyvin erilainen…

Oi aamut ja juoksemisen ilo!


Kuva: thehealthiesthabits.com

Aamu on kyllä minun niin lempivuorokauden aika! Se johtuu ehdottomasti tästä tilanteestani, sillä minulla on ihanasti aamuisin aikaa ottaa rennosti. Koitan herätä ajoissa lenkille, sillä aikaisin on ihana juosta kun on rauhallista, vähemmän ihmisiä ja ilmakin tuntuu vielä hieman kostealta yön jälkeen. Juoksu on uusin intohimoni. Aloitin lenkkeilyn uudestaan muistaakseni huhtikuun alussa kun joogakorttini loppui, eikä ollut varaa ostaa uutta. Lenkkeily onkin ihana, ilmainen harrastus! Tähän täytyy sanoa että niin olisi kyllä joogakin, mutta jostain syystä en vain saa siitä samaa oloa kun koitan joogata yksin! Minua auttaa niin paljon se ohjaus. Yksin joogatessa en pysty keskittymään kokonaisuuteen ja hetkeen, vaan jään miettimään teenkö minkäkin liikkeen oikein ja mitä tulee seuraavaksi. Tunneilla en sellaisia mieti. Haluaisin kyllä niin kovin saada joogankin elämääni pysyvästi, enkä vain kuukauden jaksoiksi silloin tällöin. No, uskon että sekin asia järjestyy jossain vaiheessa. Nyt siis juostaan!


Lenkin ja suihkun jälkeen maistuu aamupala, smoothie ja hedelmät tai marjat…


Harmittaa etten muista mitä laitoin tuohon smoothieen, sillä siitä tuli oikeasti noin violettia! Ihanan väristä! Täytyisi alkaa kirjaamaan joskus ylös smoothieohjeita, mutta kun teen ne aina vain fiiliksellä sen mukaan mitä sattuu kaapista löytymään….


Yhtenä aamuna supernälkäisenä teki mieli jotain “raskaampaa” ja päätin tehdä puuroa. Kaapista löytyi tattarihiutaleita. Koostumus on mielestäni aika outo, mutta maku ihan hyvä, vaikkei kylläkään lempparini. Päälle ripottelin kuivattua nokkosta ja auringonkukansiemeniä, sekä mustikoita ja mansikoita.

Harmittaa niin että ystävältä lahjaksi saadut Eco-kupit ovat hajonneet jo muutamaan kertaan. Olen ilmeisesti hieman kovakourainen tiskaaja. Nyt ne on liimattu ja koska ovat nätit, niin ajattelin että ihan hyvin niissä voi säilyttää jotain, kun eivät juomiseen enää sovellu.


Aamuihini kuuluu siis urheilun tuoma hyvä olo ja sen jälkeinen hitaus. Rauhallinen aamupala ja oleilua. Sen jälkeen työhuoneelle tekemään töitä tai vaihtoehtoisesti, jos on todella kaunis aurinkoinen päivä, lisää ulkoilua. Puistoon lukemaan kirjaa tai kameran kanssa ulos kuvailemaan, pyöräilemään tai tapaamaan ystäviä. Tämä on oikeasti luksusta ja pyydän jo anteeksi niiltä joita ärsyttää herätä aamulla aikaisin töihin. Täytyykin sanoa että on tässä ne vaikeatkin puolet, mutta on silti nautittava niin kauan kuin tätä kestää. Tiedän että minun on mentävä myös pian töihin, jos töitä saan. Taloudellinen tilanne on ollut suoraan sanottuna nolla jo monta kuukautta, mutta silti olen ollut onnellinen ja tässä huomaakin kuinka vähällä sitä tulee toimeen ja kuinka raha ei todellakaan tuo onnea.


Innostun aina jostain asiasta niin paljon että jään ihan koukkuun ja juoksemisesta on tainnut tulla nyt rakkauslaji numero kaksi. Jooga on siis edelleen ykköäsenä. Aluksi juoksin jollain halpiskävelylenkkareilla, jotka olivat aika huonot jalassa. Sitten äitini toi minulle omat juoksulenkkarini yläasteajoilta! No, eivät nekään ole mitkään kunnon prolenkkarit, mutta ehdottomasti paremmat jalassa!

Tadaa, saanko esitellä suoraan 90-luvulta! :

Ystäväni sanoi että aika retrot…hmm, no en ihan retroiksi sanoisi, mutta ovathan nuo nyt kyllä taattua kasariysäriä. Kuva on ylivalotettu, olivat hieman likaiset…mutta muuten kyllä oikein hyvässä kunnossa. Sehän tarkoittaa siis sitä että yläasteella on lintsattu liikuntatunnit. Kyllä, myönnetään. Ihanaa että jalka on pysynyt saman kokoisena!

Mikä on teidän rakkauslaji?

Tasapainoilua



Täällä koitetaan pysyä päänsisäisen vuoristoradan kyydissä, jarrutella vauhtia ja saada jostain kiinni. Viime viikot ovat olleet tasapainoilua eri olojen kanssa. Tavallaan olen onnellinen ja tulee oikein sellaisia valtavia onnellisuuspuuskia kaikesta. Välillä taas tunnen olevani umpikujassa oikeastaan siksi etten tiedä mitä tekisin missäkin järjestyksessä. Minulla on suuret inspiraatiot päällä, mutta en saa aloitettua tekemään mitään, koska haluaisin tehdä kaikkea yhtäaikaa. Käykö teille joskus niin?

Luulen että tämä kesäkin vaikuttaa, sillä ihanaa on myös olla tekemättä mitään sen kummempaa ja istua vain puistoissa lukemassa, hengata kahviloissa tai kävellä ympäriinsä kameran kanssa.

Minulla on ollut myös hetkittäisiä vaikeuksia elää hetkessä. Hah, olipa hassusti sanottu! Tarkoitan että olen oppinut siihen aika hyvin ja se on ihan parasta, mutta välillä en malttaisi odottaa joitain asioita ja se tekee levottomaksi. Tällä hetkellä odotan että pääsen pian äitini luokse vanhoihin kotimaisemiini ihanaan, pieneen, rauhalliseen kaupunkiin! Toisaalta täällä Helsingissä tapahtuu koko ajan kaikkea kivaa, joten jospa nyt vain malttaisin olla sätkyilemättä ympäriinsä ajatuksieni kanssa.


On ollut vaikeuksia saada öisin unta kun kaikki asiat velloo pallomerenä päässä ja minä koitan uida seassa. Luulenpa että kaivan värikynät ja lehtiön esiin ja kirjoittelen ylös kaikkea mitä mielessä liikkuu. Ehkä se auttaa minua rauhoittumaan.