Oi aamut ja juoksemisen ilo!


Kuva: thehealthiesthabits.com

Aamu on kyllä minun niin lempivuorokauden aika! Se johtuu ehdottomasti tästä tilanteestani, sillä minulla on ihanasti aamuisin aikaa ottaa rennosti. Koitan herätä ajoissa lenkille, sillä aikaisin on ihana juosta kun on rauhallista, vähemmän ihmisiä ja ilmakin tuntuu vielä hieman kostealta yön jälkeen. Juoksu on uusin intohimoni. Aloitin lenkkeilyn uudestaan muistaakseni huhtikuun alussa kun joogakorttini loppui, eikä ollut varaa ostaa uutta. Lenkkeily onkin ihana, ilmainen harrastus! Tähän täytyy sanoa että niin olisi kyllä joogakin, mutta jostain syystä en vain saa siitä samaa oloa kun koitan joogata yksin! Minua auttaa niin paljon se ohjaus. Yksin joogatessa en pysty keskittymään kokonaisuuteen ja hetkeen, vaan jään miettimään teenkö minkäkin liikkeen oikein ja mitä tulee seuraavaksi. Tunneilla en sellaisia mieti. Haluaisin kyllä niin kovin saada joogankin elämääni pysyvästi, enkä vain kuukauden jaksoiksi silloin tällöin. No, uskon että sekin asia järjestyy jossain vaiheessa. Nyt siis juostaan!


Lenkin ja suihkun jälkeen maistuu aamupala, smoothie ja hedelmät tai marjat…


Harmittaa etten muista mitä laitoin tuohon smoothieen, sillä siitä tuli oikeasti noin violettia! Ihanan väristä! Täytyisi alkaa kirjaamaan joskus ylös smoothieohjeita, mutta kun teen ne aina vain fiiliksellä sen mukaan mitä sattuu kaapista löytymään….


Yhtenä aamuna supernälkäisenä teki mieli jotain “raskaampaa” ja päätin tehdä puuroa. Kaapista löytyi tattarihiutaleita. Koostumus on mielestäni aika outo, mutta maku ihan hyvä, vaikkei kylläkään lempparini. Päälle ripottelin kuivattua nokkosta ja auringonkukansiemeniä, sekä mustikoita ja mansikoita.

Harmittaa niin että ystävältä lahjaksi saadut Eco-kupit ovat hajonneet jo muutamaan kertaan. Olen ilmeisesti hieman kovakourainen tiskaaja. Nyt ne on liimattu ja koska ovat nätit, niin ajattelin että ihan hyvin niissä voi säilyttää jotain, kun eivät juomiseen enää sovellu.


Aamuihini kuuluu siis urheilun tuoma hyvä olo ja sen jälkeinen hitaus. Rauhallinen aamupala ja oleilua. Sen jälkeen työhuoneelle tekemään töitä tai vaihtoehtoisesti, jos on todella kaunis aurinkoinen päivä, lisää ulkoilua. Puistoon lukemaan kirjaa tai kameran kanssa ulos kuvailemaan, pyöräilemään tai tapaamaan ystäviä. Tämä on oikeasti luksusta ja pyydän jo anteeksi niiltä joita ärsyttää herätä aamulla aikaisin töihin. Täytyykin sanoa että on tässä ne vaikeatkin puolet, mutta on silti nautittava niin kauan kuin tätä kestää. Tiedän että minun on mentävä myös pian töihin, jos töitä saan. Taloudellinen tilanne on ollut suoraan sanottuna nolla jo monta kuukautta, mutta silti olen ollut onnellinen ja tässä huomaakin kuinka vähällä sitä tulee toimeen ja kuinka raha ei todellakaan tuo onnea.


Innostun aina jostain asiasta niin paljon että jään ihan koukkuun ja juoksemisesta on tainnut tulla nyt rakkauslaji numero kaksi. Jooga on siis edelleen ykköäsenä. Aluksi juoksin jollain halpiskävelylenkkareilla, jotka olivat aika huonot jalassa. Sitten äitini toi minulle omat juoksulenkkarini yläasteajoilta! No, eivät nekään ole mitkään kunnon prolenkkarit, mutta ehdottomasti paremmat jalassa!

Tadaa, saanko esitellä suoraan 90-luvulta! :

Ystäväni sanoi että aika retrot…hmm, no en ihan retroiksi sanoisi, mutta ovathan nuo nyt kyllä taattua kasariysäriä. Kuva on ylivalotettu, olivat hieman likaiset…mutta muuten kyllä oikein hyvässä kunnossa. Sehän tarkoittaa siis sitä että yläasteella on lintsattu liikuntatunnit. Kyllä, myönnetään. Ihanaa että jalka on pysynyt saman kokoisena!

Mikä on teidän rakkauslaji?

Tasapainoilua



Täällä koitetaan pysyä päänsisäisen vuoristoradan kyydissä, jarrutella vauhtia ja saada jostain kiinni. Viime viikot ovat olleet tasapainoilua eri olojen kanssa. Tavallaan olen onnellinen ja tulee oikein sellaisia valtavia onnellisuuspuuskia kaikesta. Välillä taas tunnen olevani umpikujassa oikeastaan siksi etten tiedä mitä tekisin missäkin järjestyksessä. Minulla on suuret inspiraatiot päällä, mutta en saa aloitettua tekemään mitään, koska haluaisin tehdä kaikkea yhtäaikaa. Käykö teille joskus niin?

Luulen että tämä kesäkin vaikuttaa, sillä ihanaa on myös olla tekemättä mitään sen kummempaa ja istua vain puistoissa lukemassa, hengata kahviloissa tai kävellä ympäriinsä kameran kanssa.

Minulla on ollut myös hetkittäisiä vaikeuksia elää hetkessä. Hah, olipa hassusti sanottu! Tarkoitan että olen oppinut siihen aika hyvin ja se on ihan parasta, mutta välillä en malttaisi odottaa joitain asioita ja se tekee levottomaksi. Tällä hetkellä odotan että pääsen pian äitini luokse vanhoihin kotimaisemiini ihanaan, pieneen, rauhalliseen kaupunkiin! Toisaalta täällä Helsingissä tapahtuu koko ajan kaikkea kivaa, joten jospa nyt vain malttaisin olla sätkyilemättä ympäriinsä ajatuksieni kanssa.


On ollut vaikeuksia saada öisin unta kun kaikki asiat velloo pallomerenä päässä ja minä koitan uida seassa. Luulenpa että kaivan värikynät ja lehtiön esiin ja kirjoittelen ylös kaikkea mitä mielessä liikkuu. Ehkä se auttaa minua rauhoittumaan.