Tämä postaus on omistettu rakkaalle sydänystävälleni, joka osti juuri ihanan, ison puutalon puutarhalla ja joka viettää tänään 30-vuotis synttäreitään. Toivottavasti näistä etsimistäni kuvista on sinulle iloa ja inspiraatiota uuden kodin sisustamisessa, honey!
Kaikki kuvat: Sköna hem
 |
| Kuvat: weheartit.com |
Tuttuni soitti ovikelloa ja oven takaa ilmestyi käsi täynnä syksyn värejä! Minusta luonnonkukat-ja kasvit ovat vain niin kauniita. Vinkkinä, että aina ei tarvitse olla rahaa lahjoihin ja viemisiin, sillä minua ainakin ilahdutti tämä matkalta poimittu kimppu niin paljon!
Ylläreitä on löytynyt kotoakin, sillä ystäväni olivat jättäneet viikonloppuna lähtiessään minulle muun muassa pari muoti/valokuvalehteä ja hassu ratsastaja löytyi korttitelineestä…
En voi myöskään aliarvioida tätä runosuonen uskomatonta sykettä, joka välittyy pöydälle jätetystä servietistä. 😀 Edellisten vuosienkin lappuset ovat tallessa ja saavat minut aina onnelliseksi, hih! Harmi etten saanut onnittelulaulua nauhalle!!! 😉
Oi että kun tämä syksy on niin kaunis. Taas sai herätä uskomattomaan aurinkoenergiaan, joka lämmitti verhojen välistä. Nyt työhuoneelle ja illalla Kansallisteatteriin. Nauttikaa upeasta luonnosta!
Nämä kuvat otin syntymäpäivänäni. Kiitos ihanat onnitteluista!
P.S Minun lienee hieman hillittävä huutomerkkien käyttöä, sillä äsken oikoluettuani tämän lyhyen tekstin huomasin, että lähes jokaisen lauseen perässä oli huutomerkki! ( !) Poistin ainakin puolet. Minä pidän huutomerkeistä. Lause ilman huutomerkkiä on muka jotenkin laimea. Eihän se niin voi olla. Minun pitäisi vain kirjoittaa enemmän.
…ja ottipa hetken kirjoittaa tuonne kuvaukseen “kolmekymppinen”! Se kuulostaa jotenkin siltä kuin olisin enemmänkin kuin kolmekymmentä. Niillä hujakoilla. Ohhoh. Aamulla oli vain muutama ryppy lisää viikonlopun valvomiselta, hih! Isommat juhlat järjestän vasta myöhemmin syksyn aikana, mutta oli ihanaa viettää oikeaa syntymäpäivää ystävien kanssa. Kiitos rakkaat!
Ystäväni Tampereelta tulivat eilen illalla luokseni. Siivosin sitä ennen viikonloppua varten. Keittiö on vaikein pitää siistinä, koska se on niin pieni. Tiskiä kerääntyy ja ruoanlaitto on vaikeaa kun laskutilaa on niin vähän. Tarvitsisin sponsorin ulkona syömiseen, hih!
Samalla tuli siivottua ruokakaappikin ja se oli hyvä, sillä tilaa tuli enemmän ja löytyi kaikkea mitä en muistanut kaapissa olevan. Tämä pitäisi tehdä useammin.
Eilinen ilta oli ihana. Punaviiniä ja suklaata. Juteltiin myöhään yöhön elämästä, eli pojista ja maataloudesta, hah! Miksei kaikki ystävät voi asua samassa kaupungissa?
Nyt Valtterin kirpparille ja illalla illanistujaisiin! Ihanaa viikonloppua teille!
Kotioleilua harmaana päivänä. Sukulaisia kylässä, juttelua ja musiikkia. Seuraavan viikon suunnittelua. Sekalaisia kuvia kotoa. Tyynyt, jotka pitäisi vaihtaa – en pidä niistä enää. Aamupalaksi luomujogurttia, päälle kasvattamaani krassia.
Vanhoja pikkutauluja. Sain timjaminkin kasvamaan, krassi vetelee jo viimeisiään, ei kuulemma säilykään kauan. Rahapuu kukoistaa, jo oli aikakin. Vaatekaappi kaipaisi siivousta. Valkoinen matto lähti pesuun. Lähteeköhän punaviinitahrat?
Levyt vain ovat ja keräävät pölyä. Spotify tuli ja korvasi. Katselen sitten kansia.
Anteeksi kun vaivihkaa hiljaisena, teille erikseen mainitsematta aloin kirjoittamaan nimelläni nimimerkin sijaan. Se alkoi näin muutaman vuoden bloggailun jälkeen näyttämään hassulta se toinen S-alkuinen.
Tajusin että tasan viikon päästä ikäni ei ala enää kakkosella. Ohoh, ohhoh. Voisikohan tuohon kuvaukseen silti jättää että 29-vuotias? 🙂 Se näyttää jotenkin kivemmalta. “Noin 29-vuotias, hih.” Ei, ei minulla oikeasti ole ikäkriisiä, sillä en ajattele ikää juuri koskaan. Pääasia että olo on hyvä ja onnellinen. Vei kauan löytää tasapaino, mutta miten onnellinen tästä rauhasta olenkaan.
Joskus on oltava aamuja, jolloin nukkuu hieman liian pitkään, mutta silti päättää jatkaa unia. Kun viimein herää ja meinaa valmistautua lähtemään asioille, päättää sittenkin ottaa erittäin rauhallisesti ja hitaalla moodilla. Saa lähdettyä ulos aamiainen ajatuksissa, mutta toteaa, että hyviä aamiaispaikkoja ei löydy korttelin säteellä. Paras aamiainen on sittenkin hedelmiä ja muita eväitä kaupasta ja takaisin kotiin. Aamiainen on katettu, aurinko pilkottaa vähän väliä pilvien takaa ja Erykah Badu laulaa. Aamiaisen jälkeen voi kömpiä vielä hetkeksi peiton alle. Täydellistä. Näitä aamuja, jotka venyvät pitkälle päivään saisi olla useamminkin. Upeaa päivää teille!
