Mikä tilkkutäkki!

Lukiessani uusinta Dekoa silmäni nauliintuivat ihanaan värikkääseen tilkkutäkkiin. Se löytyy Ulla Koskisen kodista, joka esiteltiin lehdessä ja kuvatekstin mukaan tuo piristävä, ruudullinen päiväpeitto on peräisin 1950-luvulta.

Kuvasin tämän teille lehden sivulta.

Lehti jäi niille sijoilleen ja minä aloin tonkimaan kaappeja, sillä muistin että minulla on kaksi melkein samanlaista peitettä itsellänikin! Olin vain täysin unohtanut peitteet, sillä vasta näin päivien pimetessä olen alkanut kaipaamaan kotiini väri-iloittelua.

Tässä siis minun peitteeni ja arvatkaa mistä tämä on peräisin?! Sen on kutonut minun ukkini! Meillä suvussa kukaan naisista ei ole pahemmin harrastanut käsitöitä ainakaan isän puolelta, mutta ukkini rakasti kutomista, virkkaamista ja ristipistotöitä! Minulla on ihanat muistot lapsuudesta kun joka joulu saimme lahjaksi ukin kutomat villasukat- ja lapaset. 🙂

Peite ei oikein toimi raidallisen kankaan kanssa, joten kokeilin tilkkutäkkiä myös sen tilalle. Luultavasti se on kuitenkin hieman liikaa minulle näin pienessä asunnossa, joten täkki jää varmaan vain sohvan reunalle lämmittämään. Toista täkkiä ei löytynyt mistään, mutta onneksi on tämä yksi tallessa!

Hieman tuo repsottaa, mutta helppo kursia kasaan. Itse olisin hieman hillinyt värien käyttöä, mutta ukki on varmaan halunnut käyttää jämälangat tai sitten tykännyt värien sekamelskasta. Tällä peitolla on tunnearvoa ja ihanaa että se oli tallessa!


Mulle käy usein niin että lueskelen jotain sisustuslehteä ja sitten saan sieltä inspiraation ja alan heti säätämään jotain kirjahyllyä uuteen uskoon, siivoamaan, vaihtamaan taulun paikkoja tai keksimään uusia asetelmia. Niin kai sisustuslehtien- ja blogien kuuluukin toimia – innoittajina! 🙂

Advertisements

20 thoughts on “Mikä tilkkutäkki!

  1. Elmeri: Olen iloinen että se löytyi ja tosiaan vielä iloisempi että sillä on tarina. 🙂 Mäkään en tunne yhtään miestä, joka neuloisi…niitä taitaa vähemmän löytyäkin. 🙂 Harmi ettei ukkiakaan enää ole ja tosiaan suvun naiset ei neulo….pitäisi itse varmaan opetella villasukat ja lapaset!

  2. Tosi hieno peitto! Mulla on melkein samanlainen jonka mun mummo on tenyt, mutta että ukki…se on jo aika makeeta! 😉 Kävin viime viikolla käsityö/lankakaupassa jonka omistaja oli mies. Hän tietää kaiken käsitöistä ja on super kutoja ja ompelija. Aika jännä! Miehen vaimo kertoi kokeneensa suhteen alkuaikoina outona sen, että he molemmat istuivat iltasin sohvalla ja tekivät käsitöitä;)Sulla on ihana blogi!T.JohannaK

  3. Huippua kun sulla on tuollainen peitto ja sillä on vielä tarina!!! 🙂 mulla on mummon neulomia sukkia tallessa jopa 60-luvulta. et hyvin ne kestää! meillä iso-eno (? liekö oikea termi..) teki poljettavalla ompelukoneella juttuja ja nyt se on mulla se poljettava ompelukone. et kyllä niitä monilahjakkaita tapauksia on. Mä tunnen muutamia miehiä jotka neuloo- itekin oon aikonut alkaa, musta se on kansalaistaitoa.

  4. JohannaK: Kiitos paljon! Hih, hyvä tarina…oishan se aika hauskaa jos miehen kanssa olis yhteinen käsityöharrastus, molemmat kutois kilpaa! 😀 Kivaa, että sultakin löytyy mummon tekemä peitto. :)Riehu: No onhan tuo ainakin ihanan piristävä kun on paljon värejä ja eihän sitä aina tarvitse olla niin hillittyä! :)Mirjami: Kiva kuulla! Sängyn peitteenä se oisi ihana, mutta kun on parvi, niin ei raaski sinne piilottaa, joten sohvalle taitaa jäädä. :)Haltiakummi: Ehdottomasti!! :)A kiss from the past: Oi, mahtavaa jos aloitat kanssa harjoittelemisen…oon ihan samaa mieltä että tuollaiset käsityöläistaidot ihan ehdottomasti pitäisi säilyä! Mun pitäisi kanssa opetella tekeen villasukka niin että siihen tulisi kantapääkin, sekä lapaset niin ettei niistä tulis sellaiset kynsikkäät! :DMä muistan et meilläkin oli kotona poljettava ompelukone kun olin pieni, mutten tiedä missä se nyt on. Kivaa että sulle on säilynyt se kone. Mä oon tosi onnellinen kun sain vuosia sitten valmistujaislahjaksi ompelukoneen, mutta pitäisi tosiaan verryttää noita kutomistaitojakin!

  5. Katsoin aivan samaa kuvan täkkiä ja mietin kuumeisesti miten saan täkin itsellini. Minä en neulo ja mummon sormet ei enää kykene.. Toivottavasti joskus kävelee kaupassa vastaan! Pisteet ukillesi!

  6. Bubble: Tulee piristämään kyllä talvea! :)Julia: Oih, no toivottavasti löytyy joskus jostain sinullekin tuollainen tilkkupeitto! Lupaan vinkata jos tulee vastaan jossain! 🙂

  7. Moi! Mä en tiedä oonko jo kerran kirjoittanut sulle, mutta löysin blogisi Divaani-lehdestä, ja sen jälkeen oon lukenu tätä. 🙂 Hyvä blogi! Tuo tilkkutäkki on ihana!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s