Kaunis kiitos



Voi kun tulen niin jälkijunassa kaiken kanssa, mutta nyt vihdoin kaunis kiitos monista tunnustuksista joita olen saanut jo ajat sitten ja lisännyt sivupalkkiin. Lämmittää mieltä kovasti, tiedätte sen, vaikka käynkin hitaalla. Kiitos paljon Kia’s diaryn Kia, Sofie Avec Sofie-blogista, Kakunpalanen-blogin Jenni ja A kiss from the past! Ja anteeksi jo valmiiksi jos olen unohtanut jonkun. Ei saa pahastua. Olen sellainen spontaani blogin kirjoittaja, että juttua tulee juuri silloin kun se pälkähtää mieleen, joten siksi ihanien tunnustusten kyselyt vie aina aikaa toteuttaa ja meinaa jäädä unholaan. Ei siis tarkoita ettenkö ilahtuisi valtavasti ja kuten huomaatte, en ole unohtanut! 🙂

Ajattelin että saisin yhdistettyä kysymyksiä yhdeksi, uudeksi sörsseliksi, mutta ei siitäkään mitään tullut, sillä olen aloittanut niitä kirjoittelemaan vähän väliä ja aina ne tyssää johonkin! Kysymykset liittyivät blogiin, joten ajattelin että skannaan tänne syksyllä tehdyn Divaani-haastiksen, koska siinä on melkeinpä samoja kysymyksiä, mutta eihän sitäkään lehteä löydy täältä muuttoremppakaaoksen keskeltä. 🙂 Suonette siis anteeksi, että olen ankeuslaiskimus. Haluaisin laittaa tunnustuksia eteenpäin vaikka kelle, mutta teitä ihania on niin paljon ja tunnustukset ovat varmaan kierrelleet jo siellä täällä, joten minäpäs keksin teille jotain paljon kivempaa ja siitä kerron pian!

Onni on…

…oma sänky
– turvapaikka ja tukikohde kodissani sekä myös ainoa paikka, jonka koitan pitää tavaravapaana vyöhykkeenä remontin keskellä

…kylpyamme
– rentoutumista varten siinä vaiheessa kun herää aamulla remontin keskeltä ja alkaa olla jo oikeasti hieman epätoivoinen olo

…kasvonaamio
– kylvyssä, kynttilän valossa voi sulkea silmät ja nauttia hiljaisuudesta ja puhdistaa kasvot remonttipölystä

… silkkinen kimono
– kylvyn jälkeen tai koska tahansa, kun tarvitsee jotain, joka saa olon tuntumaan täydellisen pehmeältä

…sisustuslehdet
-voi haaveilla siitä, että koti olisi jo valmis ja miettiä miten sen sisustaa


Remppaeväät

Remontissa tarvitaan kunnon eväät, joten heti aamusta olen koittanut syödä kunnon aamiaisen. Jostain syystä mun ruokahalu on taas ihan valtava ja voisin syödä miehen annoksia. Ja syönkin. On tehnyt mieli myös kaikkea “raskaampaa”, joten Samsaran ruisleivän päältä löytyy voita, cheddaria, paprikaa, luomumunaa ja graavilohta. Salaattia, basilikaa, vuorisuolaa, mustapippuria, vähän sitruunaa ja avokadoa.



Turkkilaista jogurttia marjoilla tai hedelmillä…

Välillä kaivataan tummaa suklaata herkkukahvilla


Tätä tandooritofu-ohjetta oon tehnyt jo kolme kertaa, koska se on niin hyvää. Kerran laitoin tofun tilalle munakoisoa. Aina hieman sovellan, joten fariinisokerin tilalle laitoin hunajaa. Lisäilin maustehulluna vielä tuoretta inkivääriä ja chiliä. Huh, on mausteista, mutta ihan huippuhyvää! Riisiä en oikeastaan koskaan tuu käyttäneeksi ja “pastankin” syön aina ilman pastaa, joten soosilla mentiin, eikä mun mielestä kyllä kaipaa mitään turhia lisukkeita! Päälle korianteria tai minttua ja basilikaa tai kaikkia!

Betonia ja halkeamia




Tällä kertaa ei niin kauniita kuvia, sillä lupasin Heidille kuvata remppavaiheita ja täytyy sanoa että pakko näitä on kuvatakin. Haluan todella itsekin säästää ennen- ja jälkeen kuvat. On huippua nähdä eteneminen ja työn tulokset. Olen yllättynyt kuinka paljon nautin tästä puuhailusta! Parasta on oppia tekemään itse ja huomata, että haluaa tehdä asiat kunnolla, eikä hutiloiden, kun kerran on aloittanut. Olen huomannut rakastuvani tähän kotiin aina vain enemmän, kun voin hoitaa ja paikkailla tätä huolella. Hihi. Tavallisesti olisin vain maalannut tapetin päälle, mutta koska tapetit ovat noin repeilleet kuten ensimmäisestä kuvasta näkee, ne on poistettava. Vähän jänskää nuo tuollaiset sähkökotelot sun muut niin kuin juuri tuossa kuvassa toi nurkan pötkylä. Sen sisällä menee jotkut kaapelit. Ja toi pyöreä reikä on kuulemma kanssa joku juttu jota ei saa peittää, sanoi joku mies joka kävi tekemässä mun seinään toisenkin reiän. En tiedä miksi. Siihen saa kuulemma hankittua kyllä jonkun kotelon.

Nyt olen pilkuttanut, eli paklannut yhden seinän reiät. Niitä oli aika paljon. Tuossa näkyy nyt tuo outo muovinen “puuseinä”, eli levy. Se onkin nyt tämän hetkinen murheenkryyni. Nimittäin toiselta seinältä se irtosi oikein nätisti ja alla oli kaunis betoni, mutta kuvassa olevalta ikkunaseinältä revin sitä hieman irti ja siellä olikin alla aivan rikkinäinen raasu seinä! Isoja palasia lähtenyt. Nyt en siis tiedä että paikkaanko seinän oikein kunnolla vai liimaanko levyn takaisin. Täytyy pyytää apujoukkoja selvittämään asiaa. Ja jos se olisikin vain tuo kohta, mutta kun en voi tietää onko koko seinä rikki vai ei. Siksi täytyy hieman pohtia asiaa.

Näistä kohdista oon erityisen ylpeä, koska oon mielestäni paikannut ne niin hienosti. Tuossa näkee miten iso rako oli ja miten hienosti ihan itte oon tuon tehnyt. 🙂

Ihana, leveä ikkunalautani saa kerroksen päälleen, sillä se on tuollaista ankeaa lasikuitutapettia, joka on ihan mahdoton pitää puhtaana, kun lika tarttuu noihin epätasaisiin rakoihin. Nyt oon paklannut eli tasoittanut sen kokonaan ja sitten maalaan sen valkoiseksi. ( Ja ei tässä oo oikeen ollut aikaa noita yrttejä hoitaa! )

Tällaista levyä siis oon poistanut seinästä… ja keittiösyvennyksestä revin irti myös tuollaisen verhotankolaudan.


Ja ikkunan verhotanko lähtee myös. Lauta on vähän turha ja madaltaa huoneen ilmettä.

Sitten katto. Siinä on aika monta tuollaista hiushalkeamaa ja olen pohtinut mitä tehdä. Aluksi ajattelin jättää koko katon maalaamatta, mutta sitten tajusin että katto näyttää entistä harmaammalta kun seinät tulee valkoisiksi. Siispä katto on maalattava. Mutta ne halkeamat. Tulee iso homma alkaa rapsuttelemaan, tasoittelemaan ja paikkaamaan halkeamia, joten ajattelin jättää ne. Ja oikeasti ne on minusta kauniita. Siispä ajattelin ihan tosi tosi varovaisesti maalata niiden päältä pensselillä ja lopun sitten vaan tavallisesti telalla. Eli katsotaan kuinka käy.



Ja sitten tämän hetkinen kauhistus, eli tuo mainitsemani rikkinäinen seinä. Siinä on siis todellakin isoja reikiä, kuten kuvista ehkä näkyy tai jotenkin saattaa saada selkoa. Ongelma on siis että revinkö tosiaan nuo laminaattilevyt pois seinästä ja paikkaan raasun betoniseinän kokonaan….vai liimaanko repimäni levyn takaisin ja maalaan päälle. Se tuntuisi tavallaan ihan tyhmältä, kun haluaisin tehdä kunnolla.

En myöskään tiedä yhtään miten nuo uudet pistorasiat ja kaapelit sun muut ( mitä lie nyt ovatkaan:)) menevät tuolla ton ankeuslevyn alla. Onneksi sain juuri kuulla, että ihana rakas sähkömiesystäväni tulee sunnuntaina katsastamaan asian. Oi että oon onnellinen kun saan niin paljon apua kaikilta! Oon taas rakkauspuuskissani kun ihmiset on niin ihania!

Että tällaista täällä. Huomenna juhlin ystäväni synttäreitä ja lupaan jotain kivoja kuvia ja juttuja ehkä sieltä tai jotain muuta ihanaa näiden remppailujen ohella, ettei mene vallan projekteiksi koko blogi.

Huoletonta


Tässä ystäväni ihanassa puutalokodissa on sellaista huolettomuutta, jota kaipaan omaankin kotiini. Asunto on pieni ja siellä on kaikki tarpeellinen, eikä mitään ylimääräistä. Asiat ovat rennosti niin kuin ovat.

Kaikki nämä maanläheiset, rauhalliset värit, esineet ja huoleton, rento henki kertoo myös asukkaasta, sillä koti on aivan ystäväni näköinen, vaikka tämä onkin ollut enemmän väliaikainen asunto. Tällä hetkellä ystäväni onkin varmaan juuri järjestelemässä uutta isoa, ihanaa kotia. Täytyykin kysyä saanko vierailla kameran kanssa pian uudessa kodissa.







Otin nämä kuvat viime kesänä ja sen voi huomata upeasta valosta. Muistan kuinka nuo verhot lepattivat lämpimässä kesätuulessa ja se oli pelkästään helpottavaa siinä kuumuudessa.

Koti Bonnissa

Höpöjä puhun. Ei tää blogi minnekään hiljene, sillä mulla on virtaa vaikka miten! Tuli ihan kaamea matkakuume, kun löysin miljoonia ihania kuvia Berliinistä ja muualta. Yleensä mulle tulee syksyisin tää olo mikä on nyt, kun haluaisin tehdä kaikkea yhtä aikaa! Matkustaa, maalata, rempata, sisustaa, olla ulkona, nyhjätä kotona, lukea, kirjoittaa, käydä keikoilla, nähdä ystäviä….! Nämä kuvat löysin koneelta ja on pitänyt postata aikoja sitten, mutta tässä tulee nyt. Ystäviemme viihtyisä koti Bonnissa. Nyt tuli ikävä sinnekin.









Muita kuvia samaiselta matkalta löytyy näistä linkeistä.
Ruokakuvia, meidän majoitus, katukuvia, turkoosia ja väriläiskiä.