Kombimaxini mun

No ei se nyt niiiiiiiin vaikeaa ollut…saada itseään niskasta kiinni ja jokin ote tästä keväästä, valosta ja rytmistä. Kirpaisee vain kerran tehdä päätös , että herää aamulla kuudelta ja pyöräilee joogatunnille. Voisi se silti vähän myöhemmin alkaa, jos minulta kysytään. Olen kuitenkin ehdottomasti enemmän aamu-urheiluihmisiä, kuin ilta. Totuttelu vain vie hieman aikaa. Oli aivan ihanaa pyöräillä raikkaassa ilmassa aikaisin kun kaupunki vielä heräilee. Vielä ihanampaa olisi jos pyörän satula pysyisi paikallaan ja pyörässä olisi kori, johon voisi iskeä kamppeet ja joogamaton, niin ettei kassi heilu ja hakkaa polvia. Eli ihan noin lennokkaasti kuin kuva antaa ymmärtää, en kuitenkaan viilettänyt. Mutta melkein. 🙂

Niin ja nyt mulla tosiaan on taas pyörä! Eilen kävelyllä muistin mun rakkaan Kombimaxin, joka on virunut koko talven entisen kodin pihalla lumikinoksen alla. Päätin lähteä pelastusretkelle. Siellä se odotti sulaneena, mutta ruostuneena. Tunsin itseni pahaksi ihmiseksi, koska olin hylännyt sen julmasti. Viime kesänä kunnostin pyörääni moneen otteeseen, koska se oli silloin jo niin ruostunut että muun muassa ohjaustanko, joka on kuitenkin terästä, katkesi ja jäi käteeni! Kävin valitsemassa Kierrätyskeskuksen valtavista varastoista tarvikkeita. Se on ihan mahtava paikka ja on kivaa itse penkoa että minkälaisen satulan tai ohjaustangon haluaa. Asiat tosiaan saa penkoa ruuveineen kaikkineen ihan itse, mutta ainakin oppii taas jotain uutta, kun ei kaikkea tehdä valmiiksi. Ja jos Pena ( pomo, joka on vähän kiree, kuulemma ) ei oo paikalla, niin miehet voi jopa auttaa hieman, mutta oikeasti ne ei sais. Viereisen korjaamopuljun miehet sen sijaan eivät kyllä päästä rikkinäisen pyörän kanssa lähtemään ja auttoivat viimeksi ihan valtavasti ja pumppasivat kumitkin vielä täyteen. Vieläkin mietin että ois pitänyt viedä jotain suklaata niille kun olivat niin avuliaita.

Jos mun pyörästä, joskus aika jättää, niin sitten voisin haluta tämän suloisen kuvassa olevan tai jonkin näistä täältä.

Musta pyöräily on kivaa, ekologista ja nopeaa. Jos on muita innostuneita pyöräilijöitä, niin tuttuni blogista Pohdiskeleva liftari löytyy kaikenlaista kiinnostavaa aiheen saralta. Mun ei muuten ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään fillaroinnista, vaan liikunnasta yleensä, mutta näköjään innostuin taas, joten myöhemmin sitten vaikka enemmän joogasta ja muusta.

Ja tässä mun rakas raatoni, joka näyttää merestä nostetulta, mutta en raaski maalatakaan sitä, kun on musta ihana tuollaisenaan.

Onks teillä pyörä ja tykkäättekö pyöräillä?


Muuta kivaa aiheeseen liittyvää:

HelCykles -Pictures and writings about cycling and bicycle culture in Helsinki.
Tavarafillari – Kertoo, miten perhe ja tavarat kulkevat polkupyörällä.
Kaupunkifillari – Pyöräilypoliittinen blogi.
Londoncyklist – Top 50 cykling blogs.
The Sartorialist – Tyyliä pyörillä.

Advertisements

11 thoughts on “Kombimaxini mun

  1. Hei mulle kävi ihan sama – pyörä jäi hankeen vanhan kodin pihaan ja eilen kävin sen sieltä hakemassa. Jopa kumit oli ihan täynnä ja kaikki ok, nyt alko pyöräilykausi! Sopivasti loppu bussikortistakin aika.

  2. Mä olen melkein pahoillani, mutta mä vihaan pyöräilyä. Ehdottomasti kamalin liikuntamuoto minkä tiedän.Tosin osasyy on varmasti sekin, että olen polkenut ne vähäiset pakolliset matkani samalla pyörällä ala-asteelta asti. Ei toi uskollinen Tunturi Rider vaan tunnu kuolevan… 😀 Ehkä joku itselle nykyään paremmin sopiva pyörä voisi tuoda uusia ulottuvuuksia.

  3. Maire: Hauskaa! Ja mullakin loppui juuri kk-kortti. 😀 Ja myöskin oli kumit täynnä, olin ihan yllättynyt!Tiia: Täytyy sanoa, että mä ymmärrän sua täysin. Mä ennen vihasin pyöräilyä ja munkin muistot ajoittuu ala-asteelle asti. Aina oli niin raskas pyörä polkea ja koulumatkalla ylämäkeä tai vastatuuli ja niin monta kertaa teki mieli heittää pyörä ojaan ja kävellä. 😀 Täytyy sanoa, että ei oo kevyt pyörä polkea tuo nykyinenkään, mutta silti olen alkanut nauttia siitä, jos ei ole kiire mihinkään. Kaupungissa en kyllä tykkää pyöräillä. Ois huippua polkea joskus oikein kunnon pyörällä, joka ois kevyt. Toivottavasti koet joskus sen, niin voisi tosiaan mieli muuttua.:)

  4. Heipsansaa. Apua mä roikun aina täällä ja joka väliin kommentoin, muttakun pakko taas päästä kirjottaan aiheesta. Mä tykkään tosi paljon pyöräillä ja pyöristä!! Juuri tässä on huollettu meidän fillareita ja eilen esikoisella haettiin uusi-vanha fillari. (mun hyvä ystävä on töissä pyöräliikkeessä, niin bongailee sieltä aina meille sopivia jotka tullut vaihdossa tms.) Omani ostin uutena kolmisen vuotta sitten; monarkin mummopyörä, pistaasinvihreä jA mustalla etukorilla. Se oli lähestulkoon rakkautta ensisilmäyksellä, on hurjan hyvä polkea ja iso mukava istuin joka ei uppoa ahteriin 😀 😀 Inhosin vanhaa "maastopyörääni" jossa maailman epämukavin ajoasento.Nyt kyydissä keikkuu vielä meidän kuopus.Pyöräily on todellakin ihan ykkösvaihtoehto meillekin kun asutaan n.kilometrin säteellä kaikesta. Autonraadosta jos joskus aika jättää eikä ole varaa hankkia toista heti tilalle. pärjäisimme koko perhe varmaan ainakin kevät-kesä.syksyn pyörillä.No tuleepa taas juttua, tarvinneepa sivuta aihetta seuraavassa postauksessa, kunhan saa kuvia pihankuopsuttelusta ym. :)ps. magee tuo sinunkin on!! Juuri tuollaisena!

  5. Mulla on ihan tyhmä pyörä. Tai no, lähinnä ruma 😀 Ihan tavallinen hybridi, silloin kun sen ostin muutama vuosi sitten, poljin kesätöihin 8 kilometrin päähän ja raskaat vaihteet tulivat käteviksi. Jollain Jopolla saa polkea sataatuhatta ja siltikään ei pääse eteenpäin, kun rattaat ovat niin pienet. Anyhow. Haluaisin ihan toisenlaisen pyörän, mutta en raaski ostaa uutta, etenkään, kun meillä ei voi säilyttää pyöriä missään sisällä. Nytkin se raukka on ollut koko talven ulkona jossain lumikinoksen alla, varmaan ruostuu käsiin sekin :/ Mutta jospa piakkoin kinos olisi tiessään, pyörä huollossa ja sen jälkeen käytössä!

  6. Heidi: Heippa ja ihanaa kun roikut!! Ja paras roikkua jatkossakin, sillä muuten en ala! 😀 Toi on ihan parasta jos on tuttu töissä pyöräliikeessä, sillä itsekin olen sellaisia kytköksiä välillä kaipaillut. 😉 Jossain vaiheessa oli esimerkiksi ihan tosi vaikeeta löytää kivoja mummopyöriä, koska ne on olleet niin suosittuja ja maksoivatkin sitten ihan liikaa käytettyinä. Monet ystävät osti 80-luvun "rumia" pyöriä, jotta niitä ei varastettaisi ja koska niitä sai halvemmalla. Mä oon saanut omani lahjaksi (ystävän vanha). Oikeastaan mulle ei pyörän ulkonäöllä lopulta oo väliä, vaikka tykkäänkin tuollaisista jopomummotyylisistä. Toisaalta oisi ihana omistaa myös joku oikeasti hyvä pyörä. Ja kun mainitsit tuosta satulasta, niin samaa mieltä! Mulle oli ehdottoman tärkeetä että satula on leveä ja sohvamainen. 😀 Jottei takapuoli väsy. Sun pyörä kuulostaa ihanalta, hei kuvaa se kun ehdit, tahtoo nähdä! :)Janica: Hienoa! Mä en muista sitä aikaa kun olen pienenä istunut kyydissä (jos olen), mutta mulla on kyllä muistikuva että setä viilettää pikkuveli istuimessa ja mä pyöräilen perässä omalla pikkupyörällä. :)Mun tarvii tunnustaa että mulla ei oo kypärää… :(Bubble: Mä lohdutan sua, että kivempi sun pyörällä silti on varmaan ajaa, sillä mun pyörä tosiaan on niin raskas, että sillä vaan körötellään hitaasti eteenpäin. Sellaista iisiä maisemapyöräilyä. 🙂 Miksei taloissa oo enää pyöräsuojia?? Mullakaan ei oo tässä kodissa, eikä oo ollu edellisissäkään. Hölmöä että täytyy pitää pihalla ruostumassa. Ja eniten pelkään että joku varastaa. No, sisäpihalle ei onneksi pääse, mutta muuten aina jännitän jättää mihinkään…

  7. Tällä viikolla alkoi mun pyöräilykausi. Istuinluut tuntevat sen jo nahoissaan… Tarkoitus olisi pyörää käyttää niin pitkälle syksyyn kuin taas sulia kelejä piisaa eli pyörän jarruvaijeri ei katkea. Toisaalta pyöräily on ihanaa ja mukava katsella maisemia läheltä, mutta hieman tuota hurmosta himmentää pöly mikä nyt juurikin lentää ja se, että joku imbesilli on käynyt talven aikana heittämässä sohvan, jääkaapin ja telkkarin mun reittini varrelle pusikkoon. Joka kerta, kun ajan ohi alkaa ärsyttämään ajattelemattomien ihmisten tyhmyys.

  8. Mä oon aina tykänny pyöräilystä ja viiletänki aina tuhatta ja sataa oli millanen pyörä hyvänsä. Kolme kertaa (näin aikuisiällä =D) olen lentänyt nurin ja telonu tpolveni, en onneksi kuitenkaan ihan pakettiin saakka. Mulla on semmonen ihana keltainen salama maastopyörä, 21 vaihteinen Cresent jonka exäni mulle osti käytettynä lahjaksi, se on palvellut mua tosi hyvin. Viime keväänä nykyinen miehekkeeni huomasi erään metsän reunassa vanhan Jopon ruostumassa ja otimme sen sieltä parempaan talteen ja korjattiin, sillä oli hyvä polkea ison massun kanssa =) Nyt poikanen alkaisi olla niin iso ,että voisi sellaisen istuimen hänelle hommata, voitais polkaista vaikka mummolaan (noin 10km päässä)hyvällä ilmalla. Kypärää en ole koskaan käyttänyt, vaikka tämmöiselle hurjastelijalle se voisi olla ihan hyväkin….

  9. Katja: Pölyä on kyllä paljon ilmassa näin keväisin ja on itsellä sellainen olokin että kaipaisi raikkautta. Varsinkin kun tuo renottikin oli yhtä pölyä. No, muttamat sateiset päivät tekee aina hyvää. Voi ei, mäkään en kestä tuollaista tyhmyyttä että tavaroita jätetään pihalle! Miten voi olla niin vaikeaa kierrättää? Tai kykenee tuollaiseen toimintaan, ilman että yöunet menisi…ikävää.Kati: On sitä odotettukin! :)Piitzi: No sulla riittää vauhtia! Apua, ehkä sun kandeis tosissaan ostaa kypärä! Tai no kaikkien pitäisi, itseni mukaan lukien. Itseasiassa mäkin hurjastelin ennen ja se on tosi hauskaa, mutta nyt en luota mun pyörään niin paljon, joten en uskalla. Pelkään että ketjut ( tai joku muu) lähtee kesken kovan vauhdin. 🙂 Kivaa että sulla on kaks pyörää!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s