Tyhjä ja tyhmä

Tulin yöllä ryöstetyksi. Elämäni ensimmäistä kertaa. Suomessa. En sentään keskellä kirkasta päivää. Tuntuu suoraan sanottuna ihan paskalta, enkä tiedä miksi tätä tänne kirjoitan. Ehkä siksi, että on sentään edes nämä bloggertunnukset päässä. Niitä ei kukaan vienyt. Toisin kuin kotiavaimet, puhelimen, kukkaron kaikkine kortteineen, juuri hankitun passin, meikit ja muuta ei niin oleellista, mutta silti asioita jotka harmittaa. Paljon. Aloin heti pohtimaan kaikkia pahoja asioita joita olen joskus tehnyt ja mietin että tämä on varmaan kosto jostakin. Olen ehtinyt unettomana yönä miettiä myös koko elämääni ja taas kerran sitä miten hölmösti ihminen rakentaakaan elämäänsä joidenkin typerien esineiden ja materian ympärille ja on muka riippuvainen niistä. Olo on kieltämättä aika tyhjä, kun ei pääse omaan kotiin, eikä ole puhelinta, jolla voisi soittaa äidille, eikä kukkaroa tai rahaa, jolla tehdä, öö jotain. Tavallaan olen myös ylpeä siitä miten rauhallisesti otan tämän. En ole vielä edes itkenyt, vaikka tekisi mieli. Tiedän kyllä jo valmiiksi että tulen itkemään sellaisen supersääli-itkun, jossa tuskailen kaikkea kadonnutta ja ajattelen että mikään ei onnistu ja miten vaikeaa on kun joudun hankkimaan kaiken passista ja pankkikorteista kirjastokorttiin ja puhelimeen ja miten kallista sekin tulee olemaan. Sen jälkeen kerään itseni ja joogasyvähengittelen päätyen tajuamaan, että mitäpä sitä ihminen taas elämässään tarvitsee muuta kuin rakkautta ja katon päänsä päälle. Joillakin ei ole edes niitä. Sedältäni paloi joskus talo. Siinä meni kaikki. En osaa edes kuvitella miltä tuntuu seistä pihalla keskellä yötä vähissä vaatteissa ja katsoa kun talo palaa. Mihin sitä sitten itse palaa? Mihin kävelee? Kirjoitan tätä kai siksikin että samalla tajuan oman tyhmyyteni. Pienuuden ja hölmöyden. Miten mitätön asia minua koskettaa, satuttaa ja saa palan kurkkuun. Yksi tyhmä kassi sisältöineen. Eipä voi elämä olla kovin raskasta, jos murehtii sellaista. Oikeasti kaikki on niin hyvin ja olen tajuttoman onnellinen ja nyt sitten tulee se itku. Melkein tekisi mieli pyytää anteeksi.