Ihana puutalo Turussa

Berliinistä hetkeksi Turkuun! En voi olla laittamatta kuvia ystäväni kodista, joka on nyt myynnissä ( ! ) sillä he ovat löytäneet uuden unelmiensa kodin.  Tästä kodista jää paljon huippuja muistoja ja ne jotka ovat seuranneet blogiani pitkään, muistavatkin että osa näistä kuvista on vilahdellut täällä aiemminkin. Ja jos jotakuta kiinnostaa suloinen puutalo Turun Portsassa, niin lisää kuvia löytyy linkin takaa.

 

 

 

Ja nyt tämä ihana koti ei varmasti mene kaupaksi kun laitan tänne hölmön kuvan itsestäni joitakin vuosia sitten talon portailta. Heheh, sori, mutta en voinut vastustaa kun selailin vanhoja valokuvia. Säästelen muita kuitenkin ja nolaan itseni vanhojen muistojen kunniaksi! Ja kädessä minulla on tietenkin upea ruusu. Ihan itse piirsin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Michelberger

Jostakin on matkan kuvatykitys aloitettava joten minä aloitan yhdestä luultavasti ihanimmasta paikasta. No, inspiroivimmasta ainakin sisustuksen kannalta, sillä kivoja paikkoja ei voi laittaa järjestykseen. Löysimme oikeastaan sattumalta Friedrichshainissa seikkaillessamme levähdyspaikan, kun tuuli ja sade riepottelivat sateenvarjojamme nurinkurin. Paikka toivotti heti tervetulleeksi ja osoittautui todella mielenkiintoisen hotellin kahvilabaariksi. Makoilimme ( minä kirjaimellisesti makasin ja baarimikot hymyilivät, eivätkä katsoneet pahalla silmällä kenkien riisumista ja jalkojen ojennusta, sillä mitäs ovat sisustaneet paikan niin houkuttelevan rennoksi, että tekee mieli ottaa torkut… ) isoilla sohvilla ja mietimme miten saman fiiliksen voisi toteuttaa omassa kodissa.

 

 

 

 

Paikka on siis nimeltään Michelberger Hotel, johon kuuluu hotellin lisäksi kahvilabaari, ravintola ja graafisen suunnittelun toimisto. Hotelli on syntynyt tutusta haaveesta perustaa hengailupaikka, johon kaikki ystävät mahtuisivat saman katon alle.  Surffailin viime yönä innoissani hotellin sivut läpi ja haaveilin seuraavasta matkasta, jolloin olisi mahtavaa asustella Michelbergerissä, jossa ilmapiiri oli niin rento, lämmin ja kutsuva ja huoneet ovat hauskasti ja hyvin kotoisasti sisustettu. Hotelli on myös luonut oman The  Michelberger mapin, josta löytyy Berliinin kivoimmat kahvilat, baarit, klubit ja putiikit. Harmi ettemme tienneet aikaisemmin, jotta olisimme voineet ostaa euron kartan respasta.  Tuohon karttaan uskoisin että voisi luottaa ainakin paikan oman atmosfäärin perusteella.

 

 

 


Isot lampunvarjostimet jotka oli tehty kirjojen kansista ja lehtikuvista kiinnittivät huomiomme.

 

 

 

 

 

 

Huomatkaa tuo aivan mahtava kirjahylly! Ihastelimme pitkän tovin ja ystäväni sanoi että löytyy miehelle paljon rakennuspuuhia, kun hän palaa kotiin.  Kirjahyllyt ja leveät laverisohvat olivat sen verran kivan näköisiä ja tekivät vaikutuksen. Tiedoksi rakkaalle matkakumppanilleni, että minä olen jo yhden puulavan kantanut kotiin! Hihih! Missäs sun lavat on?

 

 

Baaritiskin luota jatkui vielä toinen tila, jossa oli kauniit kuluneet puupöydät, rosoiset seinät ja eriparituolit. Ihmiset lueskelivat kirjoja ja surffailivat netissä. Iltaisin ravintoloissa järjestetään keikkoja ja aamuisin voi nauttia runsaan buffet-aamiaisen. Tahtoo takaisin.

Jos olette käyneet Berliinissä niin onko paikka tuttu? Jos ette, niin menkää jos suinkin joskus tulee tilaisuus.

Täällä ollaan taas!

 

Heippa pitkästä aikaa! Berliinissä oli ihanaa ja lomailu todellakin teki hyvää, sillä siellä ollessa pää alkoi pursuilla ideoista. Sain valtavasti sekä sisustus- että tyyli-inspiraatioita kaikkien värien keskellä. Nyt vain pitäisi alkaa käytännössä toteuttamaan kaikkea täällä, eikä vain haaveilla Berliiniin muutosta. Tai no miksei sitäkin.

Paluu arkeen on ollut hieman ankea. Lomaillessa tuli oltua täydessä uutispimennossa ja paluulennolla sain kuulla että Norjassa on tapahtunut kauheuksia ja ettei Amyltä voi enää odotella uutta levyä ja muitakin ikäviä uutisia ja sattumuksia siihen vielä päälle. Tuli todella ankea fiilis ja jotenkin tyhmä olo siitä että itse olen vain iloinnut tietämättä mistään mitään. En osaa sanoa näihin asioihin edes sen enempää, kuin että olo on kurja ja ainakaan en nyt kehtaa valittaa omista pikkuruisista, arkisista asioista, jotka tällä hetkellä ottaa päähän. Suonette siis että keskitytään iloisempiin asioihin ainakin täällä blogissa.

Tämä oli tervehdys ja seuraavaksi alan miettimään miten esittelen teille värikästä Berliiniä niin ettei tule kuvaähky. Ihanaa muuten olla taas blogimaailmassa, sillä tuntuu kuin siitä olisi kulunut pitkäkin tovi. Teidänkin postaukset ovat siis lukematta, joten aikamoinen kahlaus, mutta kiva sellainen, edessä!

 

Haaveilua

 

Ulkona on  sateisen harmaata, joten minä haaveilen sisällä väreistä. Kotini on asuttavassa kunnossa, mutta muutamat jutut ovat vielä ärsyttävällä tavalla rempallaan. Valkoinen sohva ei ole ikuisesti valkoinen, vaikka kuinka pesisi, joten se kaipaa totisesti uutta päällystä! Koska haaveilu on sallittua, kuvittelen sohvalle nämä superihastuttavat Klaus Haapaniemen ja Tikaun tyynyt Crane ja Birds.

 

 

 

Haaveilen myös isosta peikonlehdestä. Palmuvehkani vetelee viimeisiään, enkä keksi mikä sitä vaivaa. Lieneekö vanhuus? Peikonlehdelle olisi jo paikkakin kirjahyllyn päällä.

 

 

 

Keittiöön tarvitsen valaisimen, sillä yksiön yksi kattovalaisin ei riitä valaisemaan kaikkea. Syksyllä tulee pimeät ruoanlaittohetket, jollen saa uutta valopistettä keittiönurkkaukseen.

 

 

Ja sitten kun vielä sängyn saisi jotenkin korotettua, vaikka niillä lavoilla ja taivaalta tipahtelisi pari Tikaun mattoa, niin oi oi!

 

Muutama sananen vielä  Tikausta, nimittäin olin onnekas kun sain kuulla taannoin kursseilla ollessani luennon, jonkaTaina Snellman piti heidän toiminnastaan! Olin ihastuksissani siitä miten hienoa, yhteiskuntavastuullista työtä he tekevät Intian maaseutualueilla asuvien ihmisten kanssa. Kaikki tuotteet tehdään käsityönä ja kemikaalit minimoiden, jolloin yritys ei ole riippuvainen suurista tuotantolaitoksista. Tikaun tytöillä on yritys nimeltä Tikau Share ja he viettävät itse paljon aikaa Intiassa työllistettävien naisryhmien ja kutojaperheiden kanssa. Työ ja apu on kokonaisvaltaista kyläläisten hyvinvoinnin turvaamista.  Tikau Share ottaa mielellään vastaan esimerkiksi kenkiä ja reppuja Orissan maaseudulle, jossa niistä on kova pula. Hieno tapahtuma on myös Design Helps-huutokauppa, jossa on huudettavana designtuotteita, joita eri yritykset ovat lahjoittaneet mukaan.  Kaikki tuotto ohjataan Intian Orissaan parantamaan kyläläisten hyvinvointia kaikin tavoin, terveydenhuollosta lasten koulutukseen. Jos olet kiinnostunut Tikaun toiminnasta tai Design-huutokaupasta, niin kurkkaapa linkit.

Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vaan kynä sauhuten kirjoittelin luennolla juttuja Tikausta muistiin, kun olin niin innoissani siitä että tällaisiakin yrityksiä löytyy!  Nyt alkoi hävettämään tuo ” jos taivaalta tipahtelisi pari Tikaun mattoa “. Ei kai sitä tarvitse olla rikas ja kuuluisa taidemaalari ennen kuin voi hankkia jotain noin ihanaa. Priorisointia, sanoisin.

Billnäsin antiikkimarkkinat: Astioita ja esineitä

 

Vietimme helteistä lauantaita Billnäsin antiikkimarkkinoilla ja kuten aina, minusta oli kivointa kuvata upeaa ruukkirakennusta, asioita ja esineitä.  Olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa astioista tauluihin, mutta en ostanut silti mitään, sillä budjetti ei antanut nyt periksi kauniille designesineille. Tyydyin siis ihastelemaan.  Tapani mukaan otin taas niin paljon kuvia, että laitan kerrankin useammassa osassa, jotta ette ähkyynny.  Kuvia tulee siis kolmessa osassa.  Eli alaspäin skrollaamalla löydätte muut postaukset.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


En ottaisi täytettyä eläintä kotiini, mutta asetelma vain oli niin hämmentävä ja toimiva, että oli kuvattava. Älkäätte siis teilatko.  Lemppareitani oli ehdottomasti Wirkkalan posliiniastiat – ja esineet, jotka löytyivät Brummer & Brummerin osastolta. Sieltä olisin huolinut melkein kaiken ( kolmas ja neljäs kuva).