Pitsiliinasta

Inspiroiduin Karmiinin värikkäästä tyynystä niin paljon, että aloin kaivelemaan huivivarastojani sillä silmällä että josko sieltä löytyisi huiveja, jotka eivät ole olleet käytössä aikoihin. No, löytyi vain yksi hyvin värikäs huivi, jonka päätin ensin silittää. Siinä vaiheessa kun sakset oli jo kädessä päätin kuitenkin vielä kokeilla huivia, sillä se näyttikin yllättävän kivalta silitettynä. No, voitte arvata miten siinä kävi. Käyttöönhän se huivi sitten päätyikin. Haavetyynyt ovat edelleen haavetyynyjä, joten ompelinkin kirpparikassista löytyneestä mustasta paidasta tyynyn. Sitten ompelin siihen pitkään nurkissa pyörineen pitsiliinan kiinni. Valmis!  Rakastan tuota pitsin väriä. Sopivan söpöllä tavalla mummo, sanoisin.  Kiitos inspiraatiosta Karmiini!

 

 

Nyt houkuttaisi lähteä kirpparille etsimään lisää pitsiliinoja. Vaaleanpunainen olisi aika kiva. Tai ihan vain valkoinen. Myönnetään että tuo tyyny olisi hienompi jos olisin tehnyt siitä pyöreän niin kuin tuo liinakin on, mutta kun ei se oli niin justiinsa. Pitää toimia silloin kun inspiraatio iskee. Ei siinä ehditä muotoja mietiskellä.

Kesän tunnelmakuva

Pauliina haastoi esittelemään tunnelmakuvan näin kesän päätteeksi. Olen kuvannut koko kesän ja tunnelmallisia otoksia on kasapäin, mutta tiesin heti, että haluan näyttää tämän yhden kuvan.  Siksi että ystäväni muutti pois Suomesta. Toivottavasti tulee takaisin, ettei tarvitse ikävöidä liikaa. Tämä tuntuu jotenkin symboliselta, sillä meri tuo mieleeni matkan. Kuva on otettu Suomenlinnasta, jossa olimme retkellä alkukesästä. Suuri kiitos kuvaajalle!

Sweetest blog

 

Kiitokset Suveliinalle ihanasta tunnustuksesta! Tunnustus sisälsi kolme kysymystä, joihin vastaan mielelläni!

Lempiväri: En voi sanoa yhtä, sillä rakastan värejä. Kaikenlaisia värejä. Ihastun usein pinkkeihin ja turkooseihin asioihin.  Pastellivärit ovat herkullisia. Pidän sekä kirkkaista väreistä, että murretuista. Helpompaa on sanoa väri, josta en niinkään pidä. Se on oranssi.

Lempiruoka: Liian vaikeita kysymyksiä, sillä rakastan ruokaakin. Kaikenlaista ruokaa. Salaatteja, sushia, thaimaalaista, intialaista ja nepalilaista ruokaa, näin muutamia mainitakseni. Ja kasvisversioina, kiitos.

Paikka jonne haluaisin matkustaa: Islantiin.

Haluaisin jakaa tämän kaikille bloggajille jotka ahkerasti ilahdutatte päiviäni.  Mutta näin sääntöjen mukaan, tässä 15 ilahduttavaa blogia, joita heitän cupcakella:

Aura, Dolores, Sanna Mämmi, Karmiininpunainen, Kiitos hyvää, Pumpkin Jam, Vähän vinoon, My 2nd hand life, Twilight cola, Silent all these years, Paljain varpain, Sort of pink, Kootut murut, Kotilo ja Kettukarkki.

 

Lähellä Tapiovaaraa

 

 

Meinasin unohtaa, että olenhan minä tehnyt vielä toisenkin roskislöydön karttapallon lisäksi! Nimittäin tuolilöydön ja se se vasta onkin hieno juttu. Olen pitkään etsinyt tuoleja, sillä omistan vain yhden, joka hajosi alleni ja toisen jonka liitokset natisee yhtä uhkaavasti. Nämä kaksi tuolia löytyivät kuukausi sitten keskeltä Helsinkiä roskalavan vierestä. Likaisia olivat kuin mitkä, mutta pakko ne oli napata mukaan.

 

 

Sinisen tuolin päällysen alta paljastui ihan kelpo mustikansininen kangas, joten se ei kaipaa kunnostusta. Saatan päällystää sen myöhemmin jollain toisella kankaalla. Ruskea tuoli on tällä hetkellä varastossa, sillä yhtäkkiä niitä tuoleja alkoi löytyä enemmänkin…

 

 

…nimittäin taannoin sieltä lapsuuskaupungistani, josta tein astia– ja karttapallolöydötkin.  Eläköön pikkukaupunkien kirpparit!

 

 

Ostin neljä tuolia, jotka muistuttavat erehdyttävästi Tapiovaaran Fanetteja. Tarkemmin katsottuna tuolin istuinosa on kuitenkin erilainen. Nämä ovat siis mahdollisesti Askon valmistamat kopiot tai sitten jotkut aivan muut?Jos joku osaa vinkata niin olisi huippua! Tai löytyykö teiltä kenties samanlaisia pinnatuoleja? Kiinnostaisi tietää mitä olette niistä maksaneet? Ja nyt pitää korjata, että enhän minä näitä tuoleja ostanut, vaan ihana enoni, joka sattui paikalle juuri kun tuoleihin ihastunut allekirjoittanut murehti, että sinne jäävät, kaunokaiset.  Eli kiitos rakas eno, kun lainasit tuolirahaa! Käytössä ovat juuri tälläkin hetkellä ja liimasin jokaisen tuolin pinnat vielä kunnolla kiinni.

Taiteilijan työtila

Olen luvannut jo aikapäiviä sitten esitellä teille työhuoneeni ja vasta nyt kun pieni pelko sen menettämisestä ihan hetkeksi hiipi sisälleni, niin muistin asian ja päätin tarttua vihdoin toimeen ja raottaa studion ovea. Minulla on samalla myös oma lehmä ojassa, sillä työhuonekaverini luopuu tilasta syksyn aikana ja etsin yhtä tai kahta uutta tilaa tarvitsevaa. Mahdollisimman kivaa sellaista.  Jos teistä tai tutuistanne löytyy Helsingistä työtilaa tarvitsevia, niin minuun voi ottaa yhteyttä.

 

 

 

Työtila on minulle tärkeä paikka. Se on ihanan tilava ja valoisa. Käyn siellä välillä liian harvoin, välillä hyvin paljon ja ahkerasti. Se menee jaksoissa. Arki on parasta silloin kun on päässyt hyvään vauhtiin työskentelyssä ja tietää jo mitä tekee. Silloin olen niin onnellinen ja tiedän olevani oikeassa ammatissa. Sitten on hetkiä, jolloin kaikki on tukossa ja lukossa. Oma pää ja mieli harmaa. Ei uskalla tarttua siveltimeen, sillä valkoinen kangas on kaunis ja niin kauan hyvä, kun sitä voi vain tuijottaa ja nähdä mielessään millainen se on valmiina.  Odottaa että kuva mielestä siirtyy kankaalle itsestään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Parasta on että voi työskennellä vapautuneesti, eikä tarvitse varoa maaliroiskeita. Voi maalata koska vain. Muistan ajan, jolloin tein töitä vielä kotona. Aina oli vaatteet ja kaikki paikat maalissa ja jäljet piti siivota todella tarkasti vuokra-asunnossa ja olla muutenkin varovainen. Aloittaminen oli vaivalloista, kun piti ensin raivata tilaa maalaamiselle, siirrellä keittiön pöytää ja tavaroita ja työskentelyn jälkeen siivota kaikki paikat ja työntää huonekalut takaisin paikoilleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Haluaisin taas kirjoittaa paljon enemmän vaikka mistä, työskentelyprosessista, taiteesta, siitä millaista on välillä pyristellä jollain rajalla oman ( työ )elämän suhteen.  En kuitenkaan nyt jostain syystä osaa, löydä oikeita sanoja tai uskalla. Kertokaa te, jos herää jotain kysymyksiä tai ajatuksia.

Muuten, onnellista uuden viikon alkua!

Kartalla

 

Ai mitä löytyi roskiksesta? No vanha ruotsinkielinen karttapallo! Pyöräilin roskisten ohi ja siellä näkyi vaikka mitä tavaraa ja myös mies viemässä lisää. Silmät kiinnittyivät heti karttapalloon ja oli pakko kääntyä takaisin ja mennä jututtamaan. Kehuin karttapalloa ja mies kysyi haluanko sen ja sanoin tietysti että joo! Karttapallo oli hyvin likainen ja mustunut, mutta äiti tietenkin oli kysymättä sen mennyt puhdistamaan kunnolla. Äidit ovat sellaisia. Ihania. Kiitos! Jätin pallon ja muut aarteeni silloin vielä lapsuuskaupunkiin odottamaan, sillä junalla matkustaen ei kanneta aarrekokoelmaa.  Löydöt matkasivat tänne viime viikolla.

 

 

 

Hassua että sitä joskus törmää juuri siihen mitä on toivonut. Kodissani oli vuosia sitten karttapallo ( kuvassa ), josta tykkäsin kovasti. Silloisen poikaystävän aarre.  Mies lensi ovesta ja tavarat ikkunasta, ja hyvä niin! Mulla on nyt oma pallo ja hieno onkin!

 

 

Onko teillä ollut roskalavaonnea tai oletteko tehneet löytöjä jostain muualta?

Vanhoja astioita

 

Taannoin lapsuuskaupungissa vieraillessani kiertelin äitini kanssa taas kaikki pikkukirpparit ja antiikkiliikkeet. Olen hulluna kauniisiin astioihin, värilliseen lasiin, kaikenmoisiin kippoihin ja kuppoihin. Jokainen astia on minulla käytössä. En kerää asioita kaappeihin pölyyntymään.  Erityisen iloinen olen kuviollisista lautasista, joita löytyi kolme kappaletta, euron kipale. Pohja paljastaa niden olevan ruotsalaiset ja nimi on Atos. Minulla on ennestään vain muutama kulahtanut, halkeillut Ikean lautanen, joten lautasia kaipaan kaappiini enemmän. Saa olla eri paria, kunhan sopivat yhteen muulla tavoin kivasti, vaikka värien puolesta.

 

 

Tämä todella ohut ja hieman kärsinyt sininen kuppi oli niin kaunis, etten voinut jättää sitä yksin pöytään. Maksoi myöskin euron.  Voisi sanoa, ettei ollut välttämättä järkevä ostos, sillä kuppi on niin hauras, etten tiedä uskallanko edes juoda siitä. Luultavasti laitan siihen yrtin.

 

 

Lasinen, vaaleansininen rasia maksoi kolme euroa ja näin sen mielessäni kylpyhuoneessa. Ei se kyllä sinne mahdu, mutta tulevaisuuden kylpyhuoneeseen. Siihen asti siinä voi säilyttää vaikka koruja.

 

 

Ruskeassa, pienessä kupissa on halkeama korvan kohdalla, mutta sitä voi silti hyvin käyttää  tarjoilussa.

 

 

Löysin myös muita kivoja juttuja, jotka haluan näyttää teille, sillä kerrankin olen tehnyt löytöjä jopa roskalavalta! Ihmettelen aina sisustuslehdissä esiteltyjä koteja, joissa asukkaat ovat löytäneet vaikka mitä ihanuuksia lavoilta. Miten se on mahdollista? Melkein en meinaa uskoa. Itselläni ei ole moista tuuria vaikka pääkaupungissa asustelenkin ja täällä lavoja riittää. En minä sentään mitään huippudesignia ole bongannut, mutta jotain mikä teki iloiseksi.