Oikeasti pääsi itku, kun lueskelin Marin Pumpkin Jam-blogia aamukahvitellessa, ankeassa mielentilassa! Tyhmä flunssa ja tyhmä aika kuukaudesta ja fiilis että kaikki on jotenkin kallellaan väärään suuntaan. Tuntuu välillä kuin olisin uudestaan teini-iässä, koska saan oloni jotenkin niin hölmöksi ja ajatukset eivät todellakaan ole sieltä viisaimmasta päästä. Olen jopa harkinnut koiran ostamista, ( onneksi ei ole rahaa ) kun ajattelin että se jaksaisi kuunnella, sillä riittäisi rakkautta ja se olisi aina paikalla. ( Oikeasti käytin yhden illan siihen että selailin netissä Shetlanninlammaskoiria ihan vain siksi, että metsäretkellä meidän seuraan liittyi sellainen koira nimeltä Nelli ilman omistajaa ja nyt kaipaan sitä, kun omistajat löytyi enkä voinutkaan viedä sitä kotiini. ) Hohhoijaa.
Niin että Mari, Kiitos!!! Ilahduin niin paljon, että en edes osaa sitä kuvailla. Sillä tavalla kun joku osaa sanoa juuri oikeat sanat, oikeaan aikaan. Kiitos, että teit tästä päivästä hieman kivemman! Ei vaan Paljon Kivemman! Oho, aurinkokin alkoi paistaa juuri. Niin ja tämä on syy siihen miksi en kirjoita kovinkaan useasti sen enempää. Tekstistä tulee tajunnanvirtaa ja on niin vaikea jäsennellä ja koittaa olla jotenkin johdonmukainen.
Niin ja Mari on oikeassa siinä että ystäväni asuvat inspiroivissa kodeissa! Tämä blogi kävisi tylsäksi, jos minä kuvailisin hieman yli kahtakymmentä neliötäni aina uusista kuvakulmista. Onneksi on ystävien ihania koteja. Eilen yksi niistä rakkaista oli minun luona askartelemassa. Kyllä, kolmikymppisetkin joskus piirtävät lapsellisella innokkuudella lotuksenkukkia, kuin jossain lastenkerhossa!
Niin ja tässä on Nelli, eiks oo söpö? Ja onks se ees Shetlanninlammaskoira?
