Ystävänpäiväterveiset kotitoimistosta!

 

Iloista ystävänpäivää toivottelen täältä kotitoimistosta! Aamuun kuuluu Radio Helsinkiä, Pukka-teetä, aamupalaa ja töitä ikkunan ääressä, josta vetää niin paljon että kädet menee kohmeeseen. Sen siitä saa kun ei jaksa tiivistää ikkunoita. Päivään kuuluu ulkoilua ja kahvittelua ja iltaan ystävien uuden työhuoneen avajaiset. Tai oikeastaan vanhan, joka laajentui isommaksi.

Valoisaa päivää teille, ihanat!

Suklaata ja pähkinöitä

Huh, ilta on pelastettu. Muistin hakea herkkuja Ekolosta. Talvi-iltojen välttämättömyys, sanoisin. Olen miettinyt useastikin, että Ekolo on kyllä ihan lempikauppojani. Vaikka en enää asu niin lähellä, niin silti suuntaan ennemmin sinne kuin keskustaan. Juuri sopivan kokoinen, jotta kaiken löytää helposti. Henkilökunta on ihanaa ja aina avuliasta. Olen saanut muutaman kerran pahan mielen käydessäni isommassa eko-liikkeessä. Myyjä tiuski, kun unohdin tarkastaa täyttöpesuaineen nimen, höh. No, kunhan putkahti mieleen. Tämä ei siis ole maksettu mainos. 🙂

Mistä te ostatte suklaata ja pähkinöitä? Ja tämä on sitten tärkeä kysymys! 😉

Perjantain väri

 

Intoilin tänään uusista värikynistäni niin paljon, että sain idean! Tästä siis starttaa väri-iloitteluni aina perjantain kunniaksi. Ensimmäisenä kas kummaa, vaaleanpunainen. Toivottavasti tämä tuottaa teille iloa yhtä paljon kuin minulle. Jos haluatte, niin saatte ehdottaa seuraavan perjantain värin! Toteutan sen, joka tulee ensimmäisenä. 🙂

Kuvasta löytyy:

1. Kirpputorilta löytyneet helmet.

2. Movember-viikset, jotka sain ystävältäni lahjaksi.

3. Vaaleanpunaiseksi haalistunut valokuva isästäni.

4. Taidehallin uusin näyttelyluettelo.

5. Vintage-rintakoru, jonka ystäväni toi minulle lahjaksi Rovaniemeltä.

6. Kirpparilta löytynyt sormus.

7. Kummipojan askartelema possu.

8. Eeva-Leena Eklundin ” Äiti ja bambi”-kortti.

9. Ystävän muutosta pelastetut post-it-laput ja lahjanaru.

10. Thaimaassa asuvalta ystävältäni saatu pieni vihko sekä uusi lempikynä.

11. Työhuoneen avain.

Kirjahylly

Luovutin raukkamaisesti innovatiivisen hyllyoperaationi kanssa, joka alkoi matalasta tasoratkaisusta ja muuttui toimistomaiseksi hyllykompleksiksi. Katselin viikkoja lattialla huojuvia erinäisiä kasoja, lippusia ja lappusia, tavaroita ja pussukoita, jotka eivät mahtuneet minnekään. Etsivät paikkaansa. Tilanteen sinetöi poikaystävän kommentti ” tuohonhan mahtuisi se hylly, jonka purit ja saisit nuo kirjat ja tavarat pois lattialta”. Aijaa, höh. Oikeassa oli. Halusin vain niin kovin eroon tuosta hyllystä, joka on ollut minulla vuosia.  Mutta jos asunto on 26 neliötä, niin kai se on hyväksyttävä, ettei tila laajene, vaikka mitä tekisi. Hylly on siis taas pystyssä. Ihan itse ( kiroillen ) kokosin. No, se on ainakin eri puolella huonetta ja onhan sen kätevyys myönnettävä. ( En silti oikeasti ihan täysin luovuttanut, vaan odottelen uutta kyllästymistä ja hyllyinspiraatiota. Niin ja vaikka hienoja laatikoita, joita voisi koota päällekkäin! )

 

Hyllyn hyvät puolet:  viherkasvit tykkäävät olla korkeammalla, jossa ei vedä niin paljon, mutta johon kuitenkin tulee valoa. Hyllyn päälle saa tärkeät asiat esille, kuten äidin lapsuuskuvan, rakkaan sedän kuvan sekä lempparikortit. Varsinkin tuo Elina Merenmiehen kutsukortti, jossa on muotokuva, viehättää minua tällä hetkellä paljon! Maapallo ja valaisimetkin nousivat hyllyn päälle.

Karttapallon olen pelastanut kaatopaikan kohtalolta, kuten myös vihreäjalkaisen varjostinvalaisimen, joka on kuulemma kuulunut joskus Mannerheimin ystävälle. Hehe, tiedä siitä sitten. Kirpparilta löytyneeseen hehkulamppuhökötykseen ei ole koskaan löytynyt sopivaa varjostinta, joten valaisee sitten tuollaisenaan.

Kirjahyllystä suosittelen Tracey Eminin Strangelandia. Ostin sen vuonna 2003 ollessani vaihdossa Glasgow’ssa. Eminin taide inspiroi minua silloin kovasti. En tiedä olenko koskaan itkenyt niin paljon kuin tuota lukiessani.

Oooh, bunny bag!

Ihastuin tyystin viime syksynä A kiss from the pastin tekemään kangaskassiin, jota koristi hienot kuvitukset,  inspiraationa Liisan seikkailut ihmemaassa. Oi, se oli minunkin lempitarinoita lapsena! Minulle tuli myös Liisa ihmemaassa-lehti. Onkohan äiti säilyttänyt niistä yhtäkään…? No, eilen postiluukku kolahtikin lujaa, kun posteljooni koitti tunkea väkisin isoa kirjekuorta luukusta. Tuo ihana, lahjakas ja taiteellinen nuorimies lähetti minulle ihan superhienon kassin, joka pääsi heti käyttöön tänään. KIITOS!!! Kangaskassit ovat paras asuste ja niitä pitäisi aina olla yksi mukana mahdollisen kauppareissun varalta tai muuta kassia vaativaa tilannetta varten. Minulla on yleensä aina ihan liikaa tavaraa mukana. Huvittavinta olisikin tehdä perinteinen bloggarin ” mitä kassista löytyy “-postaus, sillä laukkuuni mahtuu luultavasti pöydällinen “tärkeitä” asioita kamerasta appelsiineihin. Kangaskassi on siis tärkeä lisävaruste!

Käytättekö te kangaskasseja ja löytyykö jokin lemppari vai mahtuuko kaikki tarvittava taskuihin?

Värikäs koti Tanskassa

Selailin läpi vanhoja sisustuslehtiä aikeena luopua niistä, joista ei löydy enää mitään innostavaa. Revin kaikki kiinnostavat jutut aina talteen ja tämän yhden artikkelin haluan jakaa teillekin, sillä asunnon värit ovat niin herkullisia. Yllätys, yllätys koti löytyy Tanskasta, jossa ei kai tylsiä koteja olekaan! Kuvat ovat Oma koti kullan kallis-lehdestä vuodelta 2008. Alkuperäiset kuvat on ottanut Anitta Behrendt. Oi oi, mikä portfolio muuten naisella, kannattaa kurkata!

 

Toipilaan eväät

 

Sanoisin että kannatti olla kipeänä, sillä sain eilen kotiinkuljetuksena itse tehtyä linssikeittoa hallin punajuurileivän kera sekä jälkiruoaksi laskiaispullan! Maailman kivoin kuriiri. Nukuin neljätoista tuntia ja nyt on paljon parempi olo. Minulla on kyllä teoria, että tämä sairastuminen oli pelkkää stressikipeyttä. En ole sairastellut juuri lainkaan vuosiin, mutta nyt olen nukkunut superhuonosti jo pitkään. Välillä jopa valvonut öitä, kriiseillyt töideni kanssa ja sen lisäksi syönyt liikaa herkkuja. En siis ihmettele että tulin kipeäksi. Vähemmästäkin vastustuskyky laskee. Nyt olen onneksi selvittänyt suurimmat ongelmat ja kipeänä olen nukkunut kuin tukki. Pullaakin lupaan syödä vähemmän, mutta vasta sitten kun ollaan päästy Runebergin, laskiaispäivien ja vaalihössötysten ohi! Tämä vain tiedoksi niille, jotka ihmettelevät että mihin “terveelliset” herkkupostaukset ovat jääneet, kun täällä asuu tällainen pullahiiri nykyään. Kai se on tämä talvi, jos sitä saa vähän syyttää.