Ikkunaostoksilla

Muutama päivä sitten kävelimme aurinkoisen Helsingin satamassa ja satuimme Mokon kulmille. Moko on liike, jonka ohi on vaikea kävellä. Samalta kadulta löytyi myös pieni liike nimeltä Loftis, täynnä kaikkea kiinnostavaa ja värikästä. En ostanut mitään, sillä ei ollut tarvetta, eikä lanttejakaan kukkarossa, mutta poikaystävä löysi Loftiksesta hienon, turkoosin tyynyn. Sen sijaan väri-inspiraatiota sain paljon molemmista liikkeistä ja ystävien tarjoamana myös hyvät Kaffa Roasteryn kahvit, sillä pieni paahtimo sijaitsee samoissa tiloissa Mokon kanssa.

 

 

Ikkunaostoksilla käyminen ja kaupoissa vaeltelu on minusta nykyisin aika ihanaa ( oli nimittäin myös aika, jolloin en voinut sietää kaupoissa käyskentelyä ) ja saatan saada paljonkin iloa siitä, että voin hiplailla kaikkea kaunista ja värikästä. Minulla on kuitenkin harvoin tarve ostaa itselleni mitään. Katselu riittää. Lähinnä kaipaan vain eroon monista asioista. Haluan että kaikilla omistamillani esineillä ja asioilla on tarkoitus. Toki se voi olla puhtaasti visuaalinenkin ja on myös kiva omistaakin asioita. Kuten kirjoja ja astioita. Kenkiäkään ei voi olla liikaa. Lähinnä toivon, että omistamani asiat kestävät aikaa. Mikä on teidän suhtautuminen tavaroihin, esineisiin ja pieniin putiikkeihin täynnä kaikkea ihanaa ja kaunista? Onko niitä vaikea vastustaa vai riittääkö silmänilo kaupoissa?

 

Punaista

 

Heiiii, nyt minua kyllä huijataan. Ei voi taas olla perjantai! Viikot menee niin nopeasti, että kohta tämä blogi on täynnä vain perjantain värejä! Apua! Voin tietysti ajatella tämän niinkin, että olen ehtinyt tehdä kaikkea muuta kuin bloggailla, joka pitää kyllä kutinsa. Olen ulkoillut monena aamuna auringossa ja nauttinut ystävien seurasta aamupaloilla ja teehetkillä, käynyt katsomassa ihan mahtavan hyvän dokumentin ja oikeasti tehnyt myös paljon töitäkin ( jotta ette ihan laiskuriksi luule ). Olen “saanut” olla peräti kuusi päivää poissa niistä niin kutsutuista palkkatöistä ja voinut pyhittää nämä päivät maalaamiselle. Se on ollut parasta.

Kuvassa ystävältä saadut ( ja kauan himoitsemani ) punaiset korkkarit, jotka kaipaavat suutaria, paras eväs=omena, vanha henkari, mummolta saatu maatuska, lapsuuden View-Master, kirpparilta löytynyt vanha kouluvihko ( jee! ) ja kirjoja. Uusin kirjoista on päällimmäinen Äiti-Venäjän aapinen, jonka ostin viidellä eurolla Tiedekulmasta ( suosittelen kulman Ihana-kahvilaa ). En ole vielä lukenut kirjaa. Onko joku teistä?

Lisää neliöitä!

Tänään tein sen vihdoin. Pesin ikkunat! Aamulla avasin verhot ja ulkona paistoi aurinko, mutta silti näytti tunkkaiselta ja se johtui sankan tomun peittämistä ikkunoista, jotka ovat häirinneet minua jo liian pitkään.

 

Tuntuu siltä kuin olisin saanut lisää neliöitä kotiini! Miten paljon puhtaat ikkunat vaikuttaakaan. Suosittelen! Valoakin on enemmän. Olen seurannut kiinnostuneena ikkunasta vaihtelevaa säätä. Sataa, paistaa, sataa rakeita, tuulee, paistaa, sataa räntää, paistaa….erikoinen päivä.

 

Eilen innostuin myös päällystämään vanhoja kenkälaatikoita, sillä kaipasin kipeästi laatikoita kaikelle irtotavaralle askartelutarvikkeista ja valokuvista kortteihin ja ompelutarvikkeisiin. Laatikoita ennen ne pyörivät lattialla (!).

Vihreä perjantai / Green friday

 

Vihreä on kyllä syvä ja elinvoimainen väri. Kuvassa komeilevat ei niin elinvoimaiset viherkasvini, jotka sinnittelevät kevättä kohti. Orkideat ja palmuvehka, jonka olen joutunut pilkkomaan moneen osaan siinä toivossa, että joku oksa lähtisi kasvamaan uudelleen. Vihreäkivinen sormus, joka on tänäänkin sormessa, on kirpparilöytö, kuten myös eripariset kupit. Etualalla olevan lasiesineen funktiota en ymmärrä, mutta olen pitänyt siinä pitkää kynttilää. Se on äidiltäni. Oikealla olevat lasikipot pelastin ystävän muutosta. Ne ovat oikeastaan aika karmaisevat, mutta syvä väri silti houkutti. Herman Hesse on yksi suosikkikirjailijoistani. Varsinkin Siddharthan jaksan lukea aina vain.

Mustaa ja valkoista ruutuina

 

Täytyy sanoa, että näin värien ystävälle mustavalkoiset asiat tuntuvat joskus oikein virkistävältä. Ja eihän minulla mitään mustia, valkoisia ja harmaan sävyjä vastaan olekaan, päinvastoin. Kodistani vain löytyy niin paljon värejä, että mustavalkoiset asiat ikäänkuin hukkuvat sekaan. Joskus voisi kenties ajatella jonkinlaista keskittämistä. Tai no pah, sekamelskan siitäkin saisin aikaan tovissa.

Uudet nettisivut, jee!

Olen niiiiiin iloinen ja onnellinen! Vihdoinkin minulla on nettisivut, joita osaan ihan itse päivittää! Tämä on kuulkaas ollut vuosien projekti, josta olen itseäni soimannut, koska en ole osannut tehdä asialle mitään. Kiitos kuuluu eräälle maailman ihanimmalle, joka auttoi hölmöä hädässä ja yllätyksenä teki minulle sivut wordpressilla. ❤ Olen jättimäisen kiitoksen velkaa!

Maalauksiani ja muita uutisia, kuten tulevia näyttelyitä yms. voi siis nyt käydä kurkkimassa täältä : saijastarr.com TERVETULOA!

P.S. Askartelin tuollaiset linkkipalluratkin ilonpuuskissani tuonne sivun oikeaan laitaan…