Valintoja ja ratkaisuja

Minun on jaettava kanssanne muutamia ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässäni viime aikoina kotiini ja blogiini liittyen. Ensinnäkin minulla on heti pieni kriisi ja huono omatunto, kun minulla ei ole mitään annettavaa täällä hetkeen. Plaah. Tällä hetkellä en pysty ajattelemaan lähes mitään muuta kuin maalaamista, joka on vienyt kaiken aikani.  Ja voi näkisittepä kotini! Se on yksi sikolätti! Poikaystäväkin meni hiljaiseksi ( vaikka ei myönnäkään kauhistuneensa ) kun vahingossa jouduin päästämään sisälle. Olen vältellyt tilannetta, että kukaan vierailisi luonani, ennen kuin saan energiaa siivoamiselle. Ja tiedän, ettei koti ole mikään esittelyhuoneisto, jonne voi kutsua vain kun kaikki on parhaimmillaan, mutta en nyt sentään halua että tiskien ja roskisten haju jää mieleen, kun luonani vierailee.

 

Nämä kuvat, jotka ystäväni minulle linkkasi, inspiroivat minua nyt paljon. Ne auttavat jaksamaan tämän kaaoksen yli ja saavat uskomaan että jonain päivänä asun taas kivassa kodissa, jossa tavarat ja ihmeelliset röykkiöt eivät loju lattialla ja minulla on aikaa tiskata, viedä roskat ja viettää laatuaikaa kotona.

Toinen asia, joka on ilahduttanut minua paljon, on mieleeni jäänyt pääkirjoitus, jonka Divaanin Jenny Brandt kirjoitti muutama lehti sitten. Kiitos Jenny,  se osui ja upposi, sillä olen haaveillut uudesta kodista, koska nykyisessä on muka kaikki vialla! Jenny kirjoitti kuinka koti on kuin parisuhde, jossa ongelmat eivät katoa suhdetta vaihtamalla tai haaveilemalla uudesta, vaan korjaamalla ne asiat, jotka ovat pielessä.

“Kun epäjärjestys pääsee valloilleen, syytän siitä kotia: riittämätöntä kaappirivistöä, huonosti suunniteltua keittiötä, ahdasta eteistä. Ajaudun henkiseen syrjähyppytilaan ja alan katsella uusia asuntoja.”

Ei pidä hylätä kotiaan, koska ei jaksa ratkoa niitä ongelmia, jotka kodissa mättävät. Pitää miettiä miksi on alunperin rakastunut juuri siihen kotiin, jossa asuu. Minä olen rakastunut narisevaan lautalattiaan, leveään ikkunalautaan, kauniisiin oviin ja vanhan talon tunnelmaan ja hyvään sijaintiin. On siis tehtävä kodista sellainen, että siellä viihtyy ( kun ei ole mahdollista muuttaa jättimäiseen lukaaliin, jossa muutamat vaateröykkiöt, paperikasat ja muut lojuvat esineet eivät tuntuisi miltään ).

 

Näissä kuvissa minua viehättää valo ja tilan tuntu, koska tavaroita on niin vähän. Mielikuvissani kotini tunnelma olisi siis suurinpiirtein tällainen, sitten kun saan aikaa siivota perusteellisesti. En silti lakkaa haaveilemasta, että jonain päivänä minulla olisi ihan ihkaoikea keittiö. Sitä ennen on kuitenkin järjestettävä huonekalut niin, että samaan tilaan mahtuu keittiö, sänky, sohva, ruokapöytä, ja öö, no kaikki asiat jokseenkin tasapainoisesti.

 

kuvat: booli.se

Advertisements

12 thoughts on “Valintoja ja ratkaisuja

  1. Nämä on upeita kuvia (nää on jollaintapaa hyvin likeisiä sun omalle sisustustyylille) ja se pääkirjoitus on muuten aivan huikeen hyvä kyllä 🙂 🙂

    mitä siisteyteen tulee, niin sanoisin että ajoittainen epäjärjestys ja siivoamattomuus on täysin ymmärrettävää kun maalaamisinspiraatio iskee! anna palaa vaan. kyllä aina ehtii siivota myöhemminkin. Joskus on aikoja jolloin kaikki on tiptop ja aikoja jolloin ei. Ja jos tuntuu että taide vie mukanaan niin anna palaa vaan 😀 elämä on muutoinkin jatkuvaa paikkojen kohentamista ja siistimistä.. joten ole aivan huoleti: Taide ensin, siivous sitten 😀

    ja jos ei ole mitään annettavaa sisustuksen suhteen, niin nappaile kivoja kuvia sieltä ja täältä ja kerro mitä värejä sekoittelit tai jotain.. taidepostauksia 😀
    vähän wabi sabia 😀
    ja nyt hyvää yötä ennenkuin kirjaan täältä romaanin..

  2. Olipas mukava kirjoitus, vaikka alku olikin vähän pelottavan enteilevä 😉 Minusta ainakin olisi mukavaa, jos jakaisit niitä maalausjuttuja täällä!? Taiteilijan työ kuulostaa niin mielenkiinoiselta ja vieraalta, että ihan vaan arkisen aherruksen dokumentointikin olisi tosi mielenkiintoista katseltavaa ja luettavaa! 🙂

  3. Tiedän niin tuon tunteen. Minä asun myös asunnossa, jossa röykkiöt yrittävät ottaa vallan. Järjestyksen ylläpitäminen tuntuu mahdottomalta tai ainakin suuritöiseltä. Tunnistan myös tuon tekosyiden keksimisen ja asioihin tarttumisen vaikeuden. Mutta hienoa sekin, jos maalaaminen sujuu, ehkä epäjärjestys kuuluu nyt tuohon työvaiheeseen.

  4. Blogi kestää olla hetken hiljaisenakin, siitä ei kannata kriiseillä ja se säilyy rakkaana, kun sitä harrastaa silloin kun siltä tuntuu. Ja nämä jakamasi kuvatkin ovat nyt just hyviä! Ihana koti ja hyvä tunnelma.. Ja samaisella hetkellä mieleeni muistui taas meidän vanha kotimme (tuossa samanlainen näkymä olohuoneeseen ja hyvin samanoloinen keittiö, jonka myimme vuosi sitten..välillä on iso kaipuu sinne, paikkaan johon liittyy paljon hyviä muistoja. Niisk, aloin ihan vetistelemään täällä.

    Tsemppiä maalaamiseen!! ❤

  5. Näin juuri! Oma kotini on kaaoksen vallassa milloin mistäkin syystä – yleensä liiasta tavarapaljoudesta ja sen seurauksena syntyneestä totaalisesta epäjärjestyksestä johtuen. Mutta onkohan sitä tilaa ikinä riittävästi? Hamstraaja kyllä kerryttää pinonsa ja kekonsa vaikka neliöitä olis kaksisataa.

    Näistä kuvista inspiroituneena taidan huomenna tehdä pienimuotoisen suursiivouksen, ja jos vaikka kirpparipöydänkin varaisi…

  6. Ihana asunto ❤ Jos minulle ei olisi (isoa) perhettä, juuri tuollaisessa haluaisin asua! =)

    Kaikki ajallaan, keskity nyt vain hyvällä omallatunnolla taiteeseen. Kyllä se siivoiluinspiraatiokin sieltä taas ilmestyy…

  7. Enemmän tilaa = enemmän tilaa sotkea, isompi vaiva siivota. Tavara vain on sellaista, sitä kertyy just vähän enemmän kuin mitä tilaa oikeasti on. Kiitos tästä inspiroivasta kirjoituksesta, taidan ottaa vihdoin tänään aikaa ja tehdä jotain tyhmille kirjapinoilleni. Kivat saavat jäädä.

  8. Olen samaa mieltä kuin akissfromthepast.
    Nyt vaan rauhassa maalaat.
    ps. tulisin sulle siivoomaan, jos asuisin vähän lähempänä!

  9. Mulla on niiiin samat tunnelmat asumisesta ja sisustamisesta. Tuo parisuhdevertaus on kliseisyydessään aika osuva. Pitäis pyrkiä ratkaisuihin eikä toivottomaan surkutteluun siitä, kuinka jokin toinen asunto olisi niin paljon parempi. Jos ois valkoinen lattia, jos ois nätimmät kaakelit, jos ois erilaiset keittiön kaapit…

    Ja maalaamisinspishän on mahtava juttu! Vilauta jotain taidejuttujakin täällä taas joskus. 🙂

  10. A kiss: Mä tykästyin näihin kuviin kanssa heti, kun tajusin että mun koti voisi kanssa näyttää noin rauhalliselta. Ikkuna on samassa kohdassa ja huonekokokin suurin piirtein sama. Paitsi mulla on keittiö samassa huoneessa. Kiitos ihanasta, ilahduttavasta kommentista! ❤ Olet niin oikeassa – jatkuvastihan tässä jotain järjestellään ja koskaan ei tule valmista. Eikä tarvitsekaan. Täytyy tosiaan keskittyä nyt olennaiseen, eli työntekoon. Siivota ehtii myöhemminkin. 🙂 Napsinkin jo työhuoneelta vähän väriä, joten ilahdutan teitä sitten välillä väripiristeillä! 🙂

    Sisustuskärpänen: Kiitos paljon kommentistasi! Voisinhan tosiaan välillä aina enemmänkin työstäni kirjoittaa. Työhuoneella aina välillä mietin kuinka yksinäistä duunia se on. Kaipaisin enemmän yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta, mutta sitten taas en osaa kenellekään avautua, kun ajattelen ettei muita kiinnosta. 🙂

    Niina: Järjestyksen ylläpitäminen todellakin tuntuu välillä ihan mahdottomalta. Se on sitä kun on liikaa tavaraa ja liian vähän tilaa. No, onneksi siihen on ratkaisu. Vähän hitaanlainen vain tämä karsiminen ja järjestely, kirppistely ja muu. Onneksi on sentään työhuone, jossa saakin jättää asiat levälleen. Vaikka mun työhuoneella on tällä hetkellä siistimpää kuin kotona! 😀

    Tiinakaisa: Kiitos! 🙂 Se on totta, että blogi pysyy kivana paikkana, kun sitä tekee silloin kun haluaa. Mä en yhtään pystykään sellaiseen väkisin postaamiseen, jos ei ole mitään asiaa. 🙂 Mäkin välillä ikävöin vanhoja koteja, juuri niitä joitain kivoja näkymiä ja kohtia, mutta toisaalta nyt on hyvä näinkin. ❤

    Maria: Se on juuri niin! Oli tilaa miten paljon tahansa, niin helposti sen saa täytettyä. 🙂 Aina vain ajattelen, että sitten ei sotkutkaan paljon häiritsisi ja epäjärjestyskin näyttäis vain kivalta, kun olisi avaruutta. Tiedä sitten. Noh, sen ainakin tiedän, että sellainen iso, valkoinen kuutio saisi mut varmaan hulluksi. Väriä ja asioita täytyy olla ympärilläni, muttei liikaa. Mä aloitin jo siivoamisen muuten! Helpottaa kummasti mieltä!

    Mape: On kyllä ihana tuo asunto. Stadshemin sivuilla varsinkin on aina niin kivoja koteja, että muuttaisin niistä mihin tahansa! Koitan pysyä nyt olennaisessa ja ajatella että työt ensin. Sitten ehtii taas tehdä kotijuttuja ja rentoutuakin. 🙂

    Kirjakko: Kiitos itsellesi! Juuri niin se on – jos mulla olisi enemmän tilaa (ja rahaa), niin haluaisin vaikka mitä ihania vanhoja kalusteita ja koluaisin kirpparit tyhjiksi. Joten hyvä näin. 😉 Kivaa muuten, että kirjastoihin voi viedä kirjapinosta kirjoja kiertoon.

    Nalle: Oot ihana! Ajatus jo lämmitti niin paljon, että sain jopa aloitettua siivousta! Jatkan sitten kun työt ovat valmiina. Eli jo ihan pian. 🙂

    Hosuli: Jos ois valkoiset lattiat….oi, oispa! 😀 Välillä sitä hukkuu tyytymättömyyden suohon, kunnes tajuaa, että se on ihan turhaa ja pitää keskittyä ennemmin niihin toimiviin ja hyviin asioihin. 🙂
    Lupaan vilautella töitäni jossain vaiheessa ja oikeastaan odotankin sitä ihan innoissani, että voisin jo näyttää edes jotain jollekin. Tuntuu ihan hullulta puurtaa yksin työhuoneella kuukausia töiden kanssa. Alan jo jutella itsekseni. Tai sitä olen tainnut tehdä aina. 🙂

  11. Ei se vaihtamalla parane, ei, mutta toisaalta ne käytännön elämään vaikuttavat tilaratkaisut ja muut asunnon ominaisuudet käyvät yleensä konkreettisesti ilmi vasta ajan kanssa. Vähän sama kuin parisuhteessa siis, ensihuuman vaaleanpunaisten lasien läpi toinen näyttäytyy lähes täydellisessä valossa, ja vasta myöhemmin paljastuu ne todelliset piirteet ja pohdinta siitä, halutaanko niitten ominaisuuksien kanssa vakavasti elää samassa osoitteessa 🙂

    Onpa tunnelmallisia kuvia!

  12. Enne: Totta sekin. Asun tässä nykyisessä kodissani nyt toista kertaa ja täytyy sanoa, että olin täysin unohtanut muutaman asian. Kuten, että koti vilkkaalla kadulla on pölyinen, meluisa ja yllättäen myös hyvin pimeä, kun vastapäätä on korkeat talot. Aika oli kullannut muistot ja muistin vain asunnon hyvät puolet. Mutta niihin nyt aion kyllä keskittyäkin ja ehkä se unelmien asuntokin vielä joskus osuu kohdalle. 🙂
    Kiitos kommentistasi ja aurinkoista loppuviikkoa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s