Hei te siellä! Istun kotona pöydän ääressä, juon vihreää teetä, pesukone surraa liian myöhäiseen aikaan, ratikat ja autot kolistelee ikkunan alla ja mietin mitä teille kirjoittaisin. Hassua, mutta tuntuu kuin olisin hieman vieraantunut blogitontilta, koska ajatukset ovat olleet niin pitkään muualla. Näyttelyissä, uudessa työssä, kesän viime hetkissä ja mökkireissussa.
Olen niin iloinen kun poikaystävä ehdotti tiistaina retkeä mökille sieneen ja marjastamaan. Tulimme eilen illalla kotiin ja kaipaan jo takaisin.
Aamulla naapurin kukko kiekui, keitin kahvia, valmistin runsaan aamupalan ja leivoin päivänsankarille mustikkapiirakan. Päivällä soudettiin järven poikki marjaan ja sienestämään, päivälliseksi syötiin kalaa pihan yrteillä, illalla lämmitettiin sauna ja yö nukuttiin täydellisen hyvin koko päivän ulkoilun jälkeen.
En ihmettele, että kaupunkiin palatessani aina hetken mietin, että mihin olen tullut ja mitä täällä teen. Nopeasti kuitenkin tottuu ääniin ja vilskeeseen. Haluaisin oppia eroon rauhattomuudesta ja ajan miettimisestä. Tuntuisiko, että aika kulkee hitaammin, jos lakkaisi miettimästä kuinka nopeasti se kulkee? Luultavasti.
Kaksi viimeistä kuvaa on ottanut makro-objektiivista innostunut poikaystävä.
