Verkkaista eloa

Hei te siellä! Istun kotona pöydän ääressä, juon vihreää teetä, pesukone surraa liian myöhäiseen aikaan, ratikat ja autot kolistelee ikkunan alla ja mietin mitä teille kirjoittaisin. Hassua, mutta tuntuu kuin olisin hieman vieraantunut blogitontilta, koska ajatukset ovat olleet niin pitkään muualla. Näyttelyissä, uudessa työssä, kesän viime hetkissä ja mökkireissussa.

 

Olen niin iloinen kun poikaystävä ehdotti tiistaina retkeä mökille sieneen ja marjastamaan. Tulimme eilen illalla kotiin ja kaipaan jo takaisin.

Aamulla naapurin kukko kiekui, keitin kahvia, valmistin runsaan aamupalan ja leivoin päivänsankarille mustikkapiirakan. Päivällä soudettiin järven poikki marjaan ja sienestämään, päivälliseksi syötiin kalaa pihan yrteillä, illalla lämmitettiin sauna ja yö nukuttiin täydellisen hyvin koko päivän ulkoilun jälkeen.

En ihmettele, että kaupunkiin palatessani aina hetken mietin, että mihin olen tullut ja mitä täällä teen. Nopeasti kuitenkin tottuu ääniin ja vilskeeseen. Haluaisin oppia eroon rauhattomuudesta ja ajan miettimisestä. Tuntuisiko, että aika kulkee hitaammin, jos lakkaisi miettimästä kuinka nopeasti se kulkee? Luultavasti.

 

Kaksi viimeistä kuvaa on ottanut makro-objektiivista innostunut poikaystävä.

OVVN: A match made in heaven

Olen kertonut teille aiemmin suomalaista katukuvaa piristävästä vaatemerkistä nimeltä HALDIN. Haldinin rakastettava parivaljakko Leena ja Jonas kutsuivat minut pitämään näyttelyn OVVN-liikkeessä. OVVN on yksilöllisten vaatteiden ja asusteiden liike Helsingin keskustassa. Liikkeen tyylikkään ulkoasun on suunnitellut ihastuttava mottoWASABI.

Olen innoissani, kuten voitte kuvitella! Kivointa on päästä tekemään jotain omien ystävien kanssa.

 

OVVN: n suunnittelijat ovat: Anna Hiilinen, Cherrie Charlotte, Hankala, Haldin, J. Viitala, Jatuli, KATIVEE, Mary A. Jalava, Miia Halmesmaa, MOIMOI ja Poola Kataryna.

Ja tässä siis teille kutsu näyttelyyn, jonka avajaiset ovat Taiteiden yönä täällä Helsingissä:

 

Näyttelystä sen verran, että tämä on oiva tilaisuus nähdä minulta jotain minimalistista. 😉 Mietin pitkään mitä haluaisin tehdä ja mikään ajatus ei tuntunut hyvältä, koska olin juuri pusertanut nopealla ajalla teokset Billnäsiin ja niin sanotusti antanut kaikkeni.  Olin siis jo hieman epätoivoinen, mutta päätin keskittyä siihen mikä tuntui parhaalta, eli väreihin. Aloitin sekoittelemaan värejä ja etsimään sopivia väripareja. Niin tämä näyttely sai alkunsa ja olen iloinen, että se on nyt valmis.

TERVETULOA!

 

Kiirettä ja uusia tuulia

Hei ystävät! Arvatkaapa kuka joutuu taas pahoittelemaan, että blogi on ollut vallan unholan mailla? Toivon, että tekin olette olleet työn touhussa, aurinkoisten päivien lumossa, nenät kiinni kirjoissa tai syventyneinä jonnekin aivan muualle, ettekä ole edes huomanneet että täällä on hiljaista. 😉 On ollut yllättävän kiireistä, kuten taisin jo edellisessä postauksessa puhista.

 

Kerroin teille aiemmin Lokal-nimisestä galleriasta, jonka löysin hetki sitten ja jossa piipahdin kahvittelemassa. Suureksi ilokseni sain kutsun osallistua maalauksillani näyttelyyn, joka on juuri meneillään. Näyttelyn nimi on Tori ja minulta on mukana muutama, pieni maalaus, jotka näkyvät kuvissa.  Käykää kurkkamassa, jos kävelette ohi!

 

Aloitin viime viikolla myös uudessa työpaikassa ja olen tosi innoissani, mutta väsynyt, sillä uuden oppiminen on aina aika raskasta ja pää on pyörällä kaikesta muistettavasta. Samaan aikaan olen valmistellut näyttelyä, jonka avajaiset ovat torstaina, taiteiden yönä täällä Helsingissä. Kerron siitä lisää ihan pian!

 

 

Hoppua, hoppua siis, mutta kivaa ja hyvää sellaista.

Viime aikoina

Olen tuntenut syksyn lähestymisen. Tavallaan odotankin. On ollut niin kivoja päiviä täynnä ihan kaikkea mahdollista, että pää on oikeastaan aika pyörällä ja arki on ihan tervetullutta.

Vaihdoin kotona järjestystä, sillä ahdistuin kun en päässyt lähelle ikkunaa kastelemaan kukkia tai tuulettamaan. Pöytä oli ennen ihan ikkunan edessä ja ikkunalauta on niin leveä, ettei ikkunaan ylettänyt.  Aamupaloille riittää tarpeeksi valoa ( vielä ), vaikka pöytä ei olekaan ihan ikkunan vieressä.

 

Iso, synkkä maalaus on matkaamassa työhuoneelle, kunhan saan järjestettyä autokyydin. Maalaus on peräisin ystävän varastosta ja tarkoituksena on pohjustaa se uudelleen ja maalata päälle. Ripustin sen seinälle pois tieltä siksi aikaa.Välillä pidän siitä.

 

Olen leiponut kakkua. Onnistui jopa. Kuvassa äitini tutkii reseptikirjaa.

Olen haahuillut ympäri kaupunkia, valokuvannut, tavannut ystäviä, kahvitellut ja istunut puistoissa.

Olen nähnyt pitkästä aikaa niin monta hyvää näyttelyä, että tekisi mieli hypähdellä! Suosittelen Katri Monosen näyttelyä TM Galleriassa. Ilahduin kovasti kävellessäni galleriaan sisään, tietämättä mikä näyttely on kyseessä, sillä Katri on opiskellut kanssani aikoinaan samassa koulussa. Oli mielenkiintoista nähdä hänen töitään pitkän ajan jälkeen. Tykkäsin näyttelystä paljon!

 

Kaapelitehtaalla on vielä muutaman päivän ajan esillä Inspired by nature-näyttely, joka ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa jos on mahdollisuus. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoinen laboratorio esineistä ja materiaaleista, jotka ovat saaneet inspiraation luonnosta ja joita ihmiset imitoivat. Enpä nimittäin ole tiennyt, että esimerkiksi tarranauhojen ( joita on laukuissa ja vaatteissa ) kiinnitysmekanismi perustuu takiaisten koukku-ja silmukkasysteemiin.

 

Haluan vielä suositella Rauha Mäkilän näyttelyä, joka on parhaillaan Gallery Kalhama &Piipossa.  Pidin niin ikään kovasti.

Mitä te olette puuhailleet? Odotatteko jo syksyä vai pidättekö kesästä kiinni?

Keramiikkatyöhuoneella

Äitini tuli maanantaina vierailulle  luokseni ja päätimme lähteä Suomenlinnaan nauttimaan lämpimästä päivästä. Onneksi, sillä eksyimme ensimmäistä kertaa POT VIAPORIN keramiikkatyöhuoneelle. Mikä paikka ja tila! Työhuoneella on parhaillaan menossa Pot Viaporin juhlanäyttely, joka sai minut niin hyvälle mielelle, että voin suositella teillekin lämpimästi.

 

Pöydän komea kattaus on keramiikkaa kakkuineen ja piirakoineen.

Päivä Suomenlinnassa oli harmaa, mutta lämmin. Sekä sään, että värien puolesta. Kokonaisuudessaan täydellinen maanantai ja aloitus viikolle. Harmaan eri sävyjä, paljon vihreää, violettia ja pehmeitä pastellivärejä. Niistä saa olla koko loppuviikko tehty.

Mustikkaa, mustikkaa

Kyllä voi ihminen tulla onnelliseksi itse poimituista mustikoista! Tehtiin eilen retki Sipoonkorpeen. Eväät reppuun ja tuokot mukaan. Illalla näytin pitkää nokkaa Alepan mustikkarasioille, jotka maksoivat 4,40 €/250 g. Hah, minullapa on mustikoita vaikka kuinka montasataa grammaa.

Palasimme kotiin väsyneinä, suut ja kädet sinisinä juuri ennen kaatosadetta. Minua puri metsässä ampiainen nilkkaan ja se sattui niin paljon, että itkin ja huusin vuolaasti kuin pieni lapsi. Suu mutrussa ja silmät vetisinä mumisin, että miksi se minua puri. Ilmeisesti astuin vahingossa pesän päälle tai pörisijä jäi jumiin kenkäni ja nilkkani väliin. Ei kai sille sitten voinut vihainen olla. Hyvä puoli oli se, että en kai ole enää niin allerginen pistoille. Aiemmin on jalka turvonnut niin paljon, etten olisi voinut kävellä ilman lääkkeitä.

Tyytyväisenä nautin aamupalaksi mustikoita partaäijäjogurtin kanssa. Ja katsokaas mitkä kupposet! Nämä ovat ne suuntaan ja toiseen mielipiteitä saaneet Iittalan Sarjattomat. Sain kupit kupit lahjaksi Divaanin kesäjuhlista. Tykkään itse noista kovasti, sillä sopivat hyvin väriensä puolesta muihin astioihini. Koko on kanssa juuri passeli, sekä kahvikupissa, että jogurttikulhossa, sillä minun kahvi / teekuppini pitää olla iso.

Joko olette käyneet mustikkametsässä? Meillä oli mielessä myös kanttarellit ja herkkutatit, mutta ei löytynyt yhtäkään.