Mustikkaa, mustikkaa

Kyllä voi ihminen tulla onnelliseksi itse poimituista mustikoista! Tehtiin eilen retki Sipoonkorpeen. Eväät reppuun ja tuokot mukaan. Illalla näytin pitkää nokkaa Alepan mustikkarasioille, jotka maksoivat 4,40 €/250 g. Hah, minullapa on mustikoita vaikka kuinka montasataa grammaa.

Palasimme kotiin väsyneinä, suut ja kädet sinisinä juuri ennen kaatosadetta. Minua puri metsässä ampiainen nilkkaan ja se sattui niin paljon, että itkin ja huusin vuolaasti kuin pieni lapsi. Suu mutrussa ja silmät vetisinä mumisin, että miksi se minua puri. Ilmeisesti astuin vahingossa pesän päälle tai pörisijä jäi jumiin kenkäni ja nilkkani väliin. Ei kai sille sitten voinut vihainen olla. Hyvä puoli oli se, että en kai ole enää niin allerginen pistoille. Aiemmin on jalka turvonnut niin paljon, etten olisi voinut kävellä ilman lääkkeitä.

Tyytyväisenä nautin aamupalaksi mustikoita partaäijäjogurtin kanssa. Ja katsokaas mitkä kupposet! Nämä ovat ne suuntaan ja toiseen mielipiteitä saaneet Iittalan Sarjattomat. Sain kupit kupit lahjaksi Divaanin kesäjuhlista. Tykkään itse noista kovasti, sillä sopivat hyvin väriensä puolesta muihin astioihini. Koko on kanssa juuri passeli, sekä kahvikupissa, että jogurttikulhossa, sillä minun kahvi / teekuppini pitää olla iso.

Joko olette käyneet mustikkametsässä? Meillä oli mielessä myös kanttarellit ja herkkutatit, mutta ei löytynyt yhtäkään.