Ongelmanurkkaus selätetty!

Olen siirrellyt huonekaluja ja tavaroita viimeisen vuoden aikana asunnossani niin useasti ( =viikoittain ), että tästä hetkellisestä tyytyväisyyden tunteesta olisi saatava palkinto! No, palkinto olkoon se, että minulla on ehkä nyt oikeasti hetken aikaa mielenrauha. Operaatio laatikkosekatavararomukasanurkkaus on nyt selätetty. HAH! En edes tiedä miten sen tein, mutta en myöskään jaksa muistella sitä.

Vaaterekki oli ennen eri paikassa lähellä ovea, aina tiellä, täynnä tursuilevia vaatteita, näköesteenä ja riesana. Katsotaan kauanko kuluu, että se näyttää samalta ja olen taas viskaamassa rekillä vesilintua. Purin sen jo kerran ja päätin, että on luovuttava rekillisestä vaatteita, mutta enpäs sitten pystynytkään.

Sain äidiltäni kaksi puista hedelmälaatikkoa, joille löytyi heti käyttöä. Kiitos! Ehkä pohjan voisi vielä maalata…

Olen radiokoukussa. Lainasin keväällä poikaystävältäni radiota, koska minulla oli koira hoidossa ja halusin, että pikkuinen voisi kuunnella radiota kun olen poissa.  Radio jäi minulle pidemmäksikin aikaa, vaikka koira lähti, sillä minä koukutuin pahasti Radio Helsinkiin. Kun vihdoin kesän jälkeen haikeana palautin radion, oli minulle poissaollessani ilmestynyt yllätyksenä keittiöön samanlainen ja vielä nätimpi. Ihmeellisiä tonttuja täällä pyörii. ❤

 

Yhteen päivään mahtui monta hyvää asiaa

Hei te ihastuttavat! Teen poikkeuksen ja julkaisen ensimmäistä kertaa myös kännykkäkameralla räpsittyjä kuvia. Olen taas yhden numeron vanhempi ja ajattelin heittäytyä varsin villiksi ja olla välittämättä kuvien laadusta, saati muusta tajunnanvirrasta. Päätin eilen viettää juhlapäivääni tekemällä vain kivoja asioita. Heräsin aamulla joogaan, sillä olin kaivannut sitä jo pitkään. ( Nyt olen ihan jumissa ja tuntuu kuin hartioideni päällä istuisi elefantti. Mutta oli se sen arvoista. Kunhan harrastus taas jatkuisi. )

Joogan jälkeen päädyin herkuttelemaan aamupalan SIS. Delissä. Suosittelen lämpimästi, jos joskus kaipaatte aamupalapaikkaa Helsingin keskustasta. Rakastan SIS. Delin hummusta ja pestoa. Ja speltti(?)pannarijälkkäriä.

Aamiaisen jälkeen seuralaiseni ehdotti päiväleffaa ja päädyimme katsomaan To Rome With Loven. Tykkäsin! Mainio, sopivan kepeä syntymäpäiväelokuva, sanoisin. Kotimatkalla huomasin, että naapuritalon seinä oli puhjennut väriloistoon. Syksy, syksy, se on täällä nyt.

Illalla söimme ihanassa Kuurna-ravintolassa. En ollut käynyt koskaan aiemmin ja ihastuin ikihyviksi. Niin kaunis ja tunnelmallinen paikka ja ruoka oli todella hyvää. Menkää, menkää jos joskus on mahdollisuus!

Tänään päätimme vielä laiskotella sen verran, että nautimme sadepäivän aamiaisen Good Life Coffeessa. Niin hyvä kahvi, täydellinen leipä ja mainio sisustus. Asuisinpa vieressä, niin kävisin joka päivä, ainakin melkein!

Sataa, sataa ropisee. Taas on kohta viikonloppu. Päivät kuluvat nopeasti. Julkaisen tämän, vaikka melkein tekisi mieleni jättää luonnoksiin. En ole näköjään sittenkään ihan niin vapautuneella tuulella, että minua ei haittaisi tärähtäneet kuvat ja hyppelevä teksti. Nooh, antaa mennä!  Mitähän te olette puuhailleet?

Charles of the Ritz

Löysin Helsingin Katariinankadulta mainion kirjakaupan, Rosebud Booksin. Sieltä löytyi kirjojen lisäksi kaikkea huiman houkuttelevaa, kuten hienoja vihkoja ja ensi vuoden kalentereita. Nyt jo!  Piti hieman pidätellä etten olisi jo ostanut. Joka vuosi on ollut vaikeuksia löytää täydellinen kalenteri ja nyt niitä näytti olevan siellä useampikin ehdokas, joten olisihan sen voinut jo ostaa.

Äh, eletään nyt tämäkin vuosi ihan rauhassa loppuun. Ei kai teilläkään sentään vielä ole ensi vuoden kalenteria odottelemassa? Johan siinä kynä syyhyäisi.

Katja Tukiaisen ” Charles of the Ritz ” -korttia en kuitenkaan voinut jättää kauppaan.

Taa-ta-dat-tat-taa! Vitriinikaappi!

Uskokaa tai älkää, valkoinen Ikean expedit sai nyt viimein väistyä vitriinikaunottaren tieltä! Mikään tarina ei ole täydellinen, joten surukseni on todettava, että senkki on minulla vain lainassa. Sain sen poikaystäväni ystäviltä, jotka muuttivat vuodeksi New Yorkiin ja tarvitsivat huonekaluilleen säilytystä. Ensin kieltäydyin, sillä tiesin jo, että rakastuisin kaappiin enkä haluaisi antaa sitä takaisin. Mutta asiaa hetken pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että vuosi on pitkä aika ja siinä ajassa ehdin löytää oman senkin.

Senkki ehti vaihtaa paikkaa jo ainakin viisi kertaa, joten päätin raportoida tästä tulokkaasta vasta kun se pysyisi paikallaan. Myönnetään, että siro, kaunis kaappi olisi toki nätimpi, jos sitä ei olisi tungettu täyteen tavaraa. Ehhehhee, tarvitsisin lisää kaappitilaa….haluaisiko joku lainata mulle lisää kalusteita? Vaihdossa saat valkoisen, jättimäisen sohvan ja Ikean valkoisen Expeditin. 😉

On se nätti. Oi, miten nätti. Terveiset New Yorkiin, lipasto on hyvässä hoidossa!

Habitaren lempivärit

Hejssan! Kävin lauantaina Habitare-messuilla ja haluan näyttää teille omat lempparini, joista ette luultavasti ylläty. Pastellia, ooh-la laa!

Anna-lehden stailaamat huoneet:

Jieldén valaisimet

International Trash Hotel-huoneet

Elisa Konttisen ja Antti-Jussi Silvennoisen suunnittelema Metsän siimeksessä-pöytäliina

Vepsäläisen osasto

 Verso Designin torkkupeitot

Vaja Finladin keramiikka

Oli mainio päivä. Nähtävää oli niin paljon, että meinasi iskeä ähky. Jotta en ähkytä teitä, niin se oli siinä sitten tämä Habitare. Ensi vuonna uudelleen!

 

Valoa, valoa, valoa!

Sain tänään yllättävän vapaapäivän. Päätin työskennellä kotona koneella ja syödä hitaan aamupalan. Ihmettelin kun yhtäkkiä tuli niin kirkasta, että häikäisi. Vihreää ja keltaista. AURINKO!

Ja se paistaa edelleen ja valaisee ihanasti koko huoneen. Se on kuulkaas harvinaista sillä ikkunastani näkyy toinen talo, joka on niin korkea, että aurinko harvoin ylettyy kotiini yhtä nurkkaa lukuunottamatta.

 

Peikonlehti muutti väliaikaisesti ikkunalaudalle, mutta näyttää minusta niin kivalta, että haluaisin jättää sen siihen. En vain tiedä viihtyykö, sillä ikkunoista vetää aika lailla. Katsotaan alkaako oireilla.

 

Kohta on lähdettävä ihmettelemään aurinkoista säätä ulos, mutta herkuttelen vielä Jonaksen leipomalla sitruunapiirakalla, jota jäi eilen yli Late night shopping-tapahtumasta OVVN-putiikissa. Ei haittaa yhtään. 😉

 

Aurinkoista päivää teille myös! Oi, olisipa koko syksy tällaista, lämmintä ja aurinkoista…

Iltateellä

Päätimme ystäväni kanssa, että kerran viikossa pyrimme viettämään aikaa yhdessä, vaikka olisimme kuinka väsyneitä työpäivän jälkeen. Se vaatii vain vuorotellen raahautumisen toisen luo ja muuhun ei tarvitse sen kummemmin panostaa. Parasta on, että voi olla vaikka vain hiljaa jos väsyttää. Tällä kertaa vedettiin taas villasukat ja säärystimet jalkaan, levättiin tovi, maattiin sängyllä ja höpistiin. Valmistettiin fetasalaatti ja teetä ja kasteltiin kukka.