
Tämä syksy jotenkin onnistui taas yllättämään minut pimeydellään. Tiesinhän minä sen, mutta silti tekisi mieli aamulla vain kääntää kylkeä sille, että verhot avatessa huone ei valaistu yhtään. Ei yhtään. Peijakas sentään tätä harmautta! Täytynee ottaa heti positiivinen sopeutumisasenne ja sallia itselle hitaammat liikkeet. Mielessä on valkoinen maalipurkki, kirkasvalolamppu ja muu lisävalaistus. Katsotaan mitä keksin. Nämä kuvat on otettu aamuna, kun aurinko hieman pilkotteli sisään.
Minulla on tapana iskeä tauluja seinälle niin, etten mieti korkeutta tai mitään muutakaan. Ripustan minne käsi osuu tai missä kohtaa seinää sattuu olemaan vanha naulan jälki tai epätasainen kohta.
Olen haalinut muotokuvakortteja. Viehättävät jotenkin kovasti. En pistä pahakseni jos niitä löytyy lisää.

Kortit: Elina Merenmies, Helene Schjärfbeck ja Heikki Marila.
Jos täällä on hiljaista se johtuu siitä, että allekirjoittanut punoo juonia syksyn varalle, kaivelee kamerajalustaa kaapista, lukee valaisevaa kirjallisuutta, kirmailee onnesta soikeana aurinkoisten päivien perässä silloin kun niitä on ja tunnelmoi kynttilän valossa kun sille päälle sattuu.
Mitäs teille kuuluu?
Like this:
Like Loading...