Aurinko paistaa, kaikki höpisee lumesta, mutta minä en näe kuin keltaisia lehtiä ratikkakiskoilla. En ole tosin ehtinyt vielä ulos ihmettelemään.
Kaikki sukkahousut ovat rikki aina kun niitä tarvitaan. Siispä sukkisten ostoon ja illalla juhlimaan hienoja blogeja Gloria Blog Awardseihin! Kiitos teille, jotka annoitte ääniä myös minun blogille. Olen siitä hyvin otettu. ❤
Onni on kotikaupunki, jonne voi aina palata. Onni on puutalot ja syksyn värit. Onni on kivoin ja viisain pikkuveli. Onni on äiti, joka leipoo sienipiirakkaa ja suklaakakkua. Onni on rakas ystävä, joka jaksaa pelata Mastermindia aamuyöhön. Voi koukutus mikä peli muuten!
Käväisin muutaman päivän ” syyslomalla ” ja kaipaan jo takaisin.
Minulla on tapana iskeä tauluja seinälle niin, etten mieti korkeutta tai mitään muutakaan. Ripustan minne käsi osuu tai missä kohtaa seinää sattuu olemaan vanha naulan jälki tai epätasainen kohta.
Olen haalinut muotokuvakortteja. Viehättävät jotenkin kovasti. En pistä pahakseni jos niitä löytyy lisää.
Kortit: Elina Merenmies, Helene Schjärfbeck ja Heikki Marila.
Jos täällä on hiljaista se johtuu siitä, että allekirjoittanut punoo juonia syksyn varalle, kaivelee kamerajalustaa kaapista, lukee valaisevaa kirjallisuutta, kirmailee onnesta soikeana aurinkoisten päivien perässä silloin kun niitä on ja tunnelmoi kynttilän valossa kun sille päälle sattuu.
Mitäs teille kuuluu?
Kerroin edellisessä postauksessa vierailleeni ystävieni uudessa kodissa. Muutosta on vasta muutama kuukausi, mutta mielestäni kodissa näyttää jo ihan valmiilta ja viehättävältä. Tunnelma on hyvin ” berliiniläisen rento “, sanoisin.
Oi, voisiko taivaasta tipahtaa minullekin jostain asunto korkeilla huoneilla, isoilla ikkunoilla ja ikkunalaudoilla, lautalattialla ja valitsemillani kalusteilla, kiitos? Ei kai voi olla liikaa pyydetty. 😉 Lisätään tuohon vielä parveke, kaunis sisäpiha ja oikeastaan asunto voisi olla läpitalon huoneisto, jossa toiseen suuntaan olisi näkymä sisäpihalle ja toiseen suuntaan kauniille kadulle putiikkeineen ja kahviloineen. Semmosta vaan.
Toivottavasti viihdyitte vierailulla näin kuvien kautta ja saitte yhtä paljon inspiraatiota, kuin minä! Varsinkin tuo kirjojen, korttien ja esineiden kiinnostava asettelu kiehtoo ja saa aikaan hypistelyhalun ja sellaisen lukuhimon, että tekee mieli rynnätä kirjastoon tai kirjakauppaan. Tai miksei vaan kotisohvalle viltin alle kirja kainalossa.
Yhdet lempi-ihmisistäni muuttivat juuri uuteen kotiin. Onnistuimme sopimaan sopivan aamiaishetken, jos nyt pullan syömistä voi aamiaiseksi kutsua. Joimme liikaa vaniljasoijalattea ja venytimme ihanan aamun vielä ystävän loihtimaan lounaaseen asti. Rakastuin valoisaan keittiöön, jossa huonekorkeutta on neljä metriä ja ikkunasta näkyy punainen vaahtera ja kaunis sisäpiha.
Ihailen ystäväni värisilmää ja tinkimättömyyttä jokaisen asian ja esineen suhteen. Tästä kodista on mahdotonta löytää mitään tylsää tai ikävää. Jokainen asia on harkittu ja kaunis, mitä luultavimmin juuri siitä hammasharjasta lähtien. En tarkistanut.
Syvää hengitystä, kasvien inhimillistämistä ( eihän hassuja kasveja voi olla silittelemättä ), huokailua ja ihastelua.
Kävin taas eilen hakemassa mielenrauhaa lempipaikastani Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Tuntui kesäiseltä, koska aurinko paistoi ja lämmitti ja monet kukat kukkivat täydessä loistossa. Syksy vierellä, lehtiä siellä täällä.
