Sataa, sataa ropisee. Mies totesi aamulla peiton alta, että harmaa päivä, voidaan hyvin nukkua tämän päivän ohi ja käänsi tyytyväisenä kylkeä. Sadepäivä on hyvä päivä työskentelyyn, eikä ole niin kiire ulos vaan voi rauhassa lukea yhden lehden enemmän aamiaispöydässä. Tarjosin mustikka-puolukkasmoothien “jogurttina”, vaihtelu nääs virkistää. Värinokkonen on siitä hassu kasvi, että se haluaa kukkia koko ajan. Ja siitä harvinainen, että kun se kukkii, se menettää upeaa violettia väriään ja nuukahtaa helposti. Niinpä siitä saa jatkuvasti olla nyppimässä noita kukkia pois, jotta se voisi paremmin.
Oi nuo kukat, ovatpa kauniita! Jotenkin ranskalaisen näköisiä. 🙂 Ehkä muistuttavat laventelia.
Hosuli, hei niinpä tuleekin laventeli mieleen tuosta väristä. Ilmankos tykkäsin kanssa. 🙂