Oma ranskalainen parveke

ikkunalla-1

Oi mikä ihana tunnelma syntyikään, kun vihdoin uskalsin avata ikkunat kadulle! Tämä saa nyt olla meidän ranskalainen parveke tämän kesän. Oli muuten aika työ saada nuo auki, sillä talven jäljiltä tiivisteet olivat paisuneet, vai liekö tarkoituksellakin olleet niin paksut, ettei varmasti vedä mistään nurkasta. Siinä sitten aikani revin ja riuhdoin ja vihdoin harmaa pöly pöllähti päälle ja ikkunat aukesi. Ahkeroin ne puhtaiksi ja jännitin lentääkö linnut sisään.

kotona-3

kotona-1

ikkunat-auki

kotona-2

Ensimmäisen kerran, kun kurkin avoimesta ikkunasta tuli sama tunne kuin ulkomailla, kun aamulla avaa ikkunat, hengittää raikasta ilmaa ja katselee alhaalla näkyvää katua ja miettii mitä päivä tuo tullessaan.

Iittalan lasimestarit

iittala-10

Pääsin torstaina kokeilemaan jotain ainutlaatuista, nimittäin puhaltamaan lasia! Sain kutsun tutustumaan Iittalan lasitehtaaseen ja päivä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta (näin astiafriikille), että olin aivan innoissani lähdössä mukaan! Harvoin tulee ajatelleeksi miten monta uskomattoman tarkkaa työvaihetta tarvitaan ennen valmista tuotetta. Pääsimme yhdessä kivojen kanssabloggajien kanssa näkemään kuinka Iittalan lasitehtaalla puhalletaan vielä suupuhallusmenetelmällä muun muassa kuuluisa Aalto-maljakko.

iittala-2

Tehtaassa oli kuuma ja hiki virtasi, ainakin lasimestareilla. Minullakin viimeistään siinä vaiheessa kun pääsin puhaltamaan omaa maljakkoa. Saas nähdä millainen lasitötterö minulle lähetetään myöhemmin kotiin. Puhalsin nimittäin aluksi liian kovaa ja pyöritin väärään suuntaan. Se on sitten taidelasia, sano. Näytti helpolta, mutta eipä ollutkaan. Paitsi jos on seppä syntyessään, kuten vaikkapa Jenni, joka taisi puhaltaa niin priiman maljakon, että toivon, että posti sekoittaa osoitteet. 😉 No ei kai.

iittala-3

iittala-5

 Sieltä ne Aallot soljuu kohti leikkausta ja hiontaa…

iittala-7

Emme suinkaan hihkuneet kiiltävän perään, kun huomasimme ikkunan takana mielettömät lasivuoret! Ja siellä sitä on kastehelmeä ja tuikkua lavakaupalla.

iittala-13

iittala-11

iittala-14

iittala-18

Jos seikkailette Hämeenlinnan suunnilla, niin käykää tutustumassa idyllisessä miljöössä sijaitsevaan lasitehtaaseen- ja museoon. Siellä on mahdollista nähdä myös lasinpuhallusesityksiä nyt kesällä.

iittala-19

Kiitos mainiosta matkaseurasta, tytöt! Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Päivät työhuoneella / My studio

 

studio-6

Hieman viileämmät ja pilvisemmät päivät ovat välillä ihan toivottuja, sillä arvatkaa onko hankalaa saada itsensä työhuoneelle, kun mittari näyttää lähes kolmeakymmentä ja mielessä siintää vain jäiset juomat ja puistot. Maalaaminen on myös helpompaa, kun aurinko ei muodosta ikkunaruudukon kuvia porottaen suoraan kankaaseen. Olen tyytyväinen, että ahkerasti olen saanut silti aloitettua uutta sarjaa ja monta näyttelyhakemustakin on postitettu. Nyt vain odotellaan jännittyneinä tuloksia. Harmi, etten voi vielä vilautella uusia teoksia, lähinnä syystä, että jännittää ja tuntuu aina, että näyttely on se töiden neitsytmatka.  Nämä kuvat ovat siis vanhemmista töistä ja yleisesti työhuoneen tunnelmasta.

studio-2

Pari ponia löytyi joskus kirpparilta ja niistä oli aikeena tehdä kaulakorut, ihan vain kun tuohon niin kätevästi saa pujotettua nauhan.

studio-5

studio

studio-1

Aloin kokoamaan inspiraatioseinää työhuoneen oveen ja samalla sain käytyä läpi vähän vanhoja lehtiä. Sen verran voin kertoa uusista töistä, että  maisemat ovat jääneet hetkeksi taakse. Ehkä inspiraatiokuvat antavatkin osviittaa, että olen pitkästä aikaa kokenut kiinnostavaksi kuvata ihmistä.

studio-7

studio-8

Yksin

liljat

Hei! Onpa hassua olla yksin kotona. Meillä on ollut viime päivät hulinaa. Pikkuveljeni perheineen kyläili luonamme muutaman päivän ja oli ihan suurperhefiilis, kun talossa pyöri neljä aikuista, yksi kolmevuotias ja vielä masuasukkikin kaupan päälle. Eilen aamulla neljä ihmistä jonotti kylppäriin ja yksi suloisuus pyöri jaloissa autoineen ja robotteineen. Lopulta minä lähdin töihin, Erno pakkasi matkalaukkua Osloon ja veli perheineen lähti kotia kohti. Illalla kun tulin töistä kotiin, kukaan ei ollutkaan enää vastassa ja talossa oli hiljaista. Samaan aikaan ihanaa ja haikeaa, tiedätte varmaan tunteen.

Loppuviikoksi on luvassa hauskoja retkiä ja juhlia, mutta myös töitä ja työhuonetta. Palaan silti pian, sillä kansiot pursuilevat kuvia ja höpötettävää. Aurinkoista päivää!