Huhtikuisia ajatuksia / April thoughts

  kivinokka-5

Verkkaisuus näemmä jatkuu yhä blogin puolella, vaikka flunssa onkin jo selätetty. Olen niin mietteliäällä tuulella, etten saa mistään kiinni. Nukuin viikon ilman herätyskelloa ja nukuin paremmin kuin vuoteen. Heräsin kun heräsin. Annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään ja etenkään tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Oivalsin, että nukuin paremmin kuin pitkään aikaan, koska en stressannut mistään.

olohuoneen-lattialla

Ihmettelen, että miksi ihmeessä nukun aina viikolla huonosti ja stressaan aamun heräämistä, vaikka en edes koskaan nuku pommiin. Keho vain on vain viisaampi (?) ja kanssani eri mieltä, koska viestittää että olen stressaantunut, vaikka en sitä uskokaan. Haluaisin osata säilyttää sen rennon tekemättömyyden tunteen, jossa ajattelen että mikään tekeminen ei ole pakkoa.

tea-time

Sellaisia täällä vain tuumailen. Etsin taas sitä kuuluisaa hetkessä elämisen taitoa, kyseenalaistamattomuutta ja rentoutta olla miettimättä liikaa, että mitäs tässä elämässä nyt seuraavaksi pitäisi tehdä. Kevätkö näitä mietteitä puskee vai ovatkohan nämä niitä samoja kysymyksiä, joita pyörittelen vuodet läpeensä?

kivinokka-1

valo

kivinokka-3

Mitäs teille kuuluu? Olisko hyviä stressinhallintavinkkejä yhdelle hömelölle?

P.S. Jos teistä tuntuu siltä, että täällä on liian hiljaista, niin suosittelen liittymään seuraan myös Pinterestin ja Instagramin puolella. Sinne huomaan uppoutuvani nyt enemmän haaveilemaan kaikkien kauniiden kuvien syövereihin.

Hi, how’s your April? Mine is full of silly questions like how not to stress too much about everything? What is the skill of living in the moment? Why do I always need to doubt everything? I wonder if it’s just spring that brings these thoughts to the surface? 

By the way, If you feel that it’s too quiet here sometimes I recommend following me on Pinterest or Instagram too. I happen to spend a lot of time there nowadays enthralled by all beautiful pictures. 

Advertisements

13 thoughts on “Huhtikuisia ajatuksia / April thoughts

  1. Oman kehon kuunteleminen ja varsinkin onnistuneet yöunet ovat yksi elämän ihanimmista mausteista. Täälläkin eletään pientä jumahdusvaihetta, pitäisi ottautua arkeen enemmän, mutta nautin vielä hetken (pääsiäisviikon kunniaksi) pienestä tekemättömyydestä.
    Pääsiäiseksi Savoon, mummon ja äitin synttäreitä viettämään, tyttöjen iltaa keikan muodossa ja vähän shopailua ja ruokailua. Mukavaa tekemistä jonka voimin jaksaa taas pakertaa arjessakin 🙂

    • Hietzu, hyvät yöunet ovat kyllä todella tärkeitä. Varsinkin näin huonounisena se oikein korostuu, kun välillä nukkuu hyvin. Olo on ihan erilainen. Pääsiäisenä on ainakin ihan hyvä syy nauttia tekemättömyydestä! Minäkin lähden kotopuoleen ja toivon että voi ulkoilla paljon aurinkoisessa säässä. 🙂 Mukavaa pääsiäistä sinne Savoon siis!

  2. Täällä on vähän samanlainen meno. Oon toista viikkoa äitiyslomalla eli velvollisuuksia ei ole oikeastaan lainkaan, mutta aikaa vaikka muille jakaa. Olen myös tiedostanut, että nyt olisi hyvä vaan lepäillä aina kun siltä tuntuu ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. Silti nukun rauhattomasti ja mietin aikaisin aamulla, että pitäisi oikeastaan nousta, jotta ehtisi – mitä, en tiedä. Jos ei muuta, mietin mitä ja millä aikataululla pitää saada aikaan keittiössä. Ihan pöllöä, kun omaksi iloksihan sitä tulee kokkailtua.

    Toissavuonna ihanan rentouttavan Suomessa vietetyn kesäloman jälkeen sovin itseni ja puolison kanssa, että jatkamme lomailua ihan muina naisina ja miehinä myös töiden ohessa. Siis kerroin itselleni iltaisin olevani lomalla. Kuulostaa ihan pöhköltä, mutta se toimi ainakin kuukauden! Tein ihan samoja juttuja kuin aina, kokkailin seuraavan päivän eväitä ja raivasin kämppää, mutta ilman sitä normaalia velvollisuuden tunnetta. Ajatuksia herättävää.

    • Oili, tiedän niin tuon tunteen, että heti aamusta miettii (tai yleensä jo valmiiksi illalla), että mitä kaikkea pitäisi päivän aikana tehdä. Vaikka ne ois jotain ihan pieniä, arkisia juttuja niin silti niitä kirjailee ylös ja tekee toimintasuunnitelmia. Hassua. Toivon, että saat kuitenkin kerättyä voimia äippälomalla ja lepäiltyä. 🙂 Mutta toisaalta hauskaahan se on kaikkea puuhaillakin nyt kun on aikaa!

      Hei tuo oli hyvä idea! Omasta päästähän se on kiinni ja usein tuollainen ajatuksen voima todellakin voi tepsiä. Minäpä kokeilen, kun pääsiäisloma on ohi, että miten saan pidettyä lomafiiliksen yllä! 😉

  3. Nukkuminen kuulostaa ihanalta,muuten ikävä kyllä samalta kun täällä..kummaa stressiä ja väsymystä. Olen huono antamaan vinkkejä ja aika huono kuuntelemaan itseäni – hyvä esimerkki lauantailta kun olin niin kiukkuinen ja väsynyt että mies pakotti menemään nukkumaan jo ennen yhdeksää..:D Menin ja kyllä teki hyvää – kumma vaan miten sitä ei itse osaa tai malta nukkua tarpeeksi!
    Vaan nämä kuvat ovat hurjan kauniit,oi! Ihana kevään valo ❤
    p.s pieni haaste blogissani,käy kurkkaamassa..:)

    • Niina, sulla on ihana mies, tiesi heti mikä tepsii! Välillä on hyvä, että toinen patistaa. 🙂 Mä oon kanssa vähän huono kuuntelemaan itseäni. Usein tajuan kyllä heti mikä olisi paras vaihtoehto, kuten vaikkapa juuri nukkumaanmeno, mutta sitten selittelen kuitenkin itselleni, että “jos mää vähän tässä kuitenkin sitä ja tätä”.
      Kiitos! Mutta apua, mistä löydän haasteen? 🙂

  4. Minun näkemykseni on, että ihmisellä on luonnostaan välillä hitaita ja mietteliäitä jaksoja, ja toisella kertaa niitä aikaansaavia ja energisiä jaksoja. Se on luovuuden edellytyskin. Sitä olen paljon miettinyt, että meidän nykyinen elämänmenomme ei salli tätä, vaan esimerkiksi työelämässä pitää usein suorittaa tasalaatuisesti koko ajan ja vieläpä kasvattaa omaa “tuottavuuttaan”. Ei ihme, että ihmiset palavat loppuun ja sairastuvat, kun eivät saa noudattaa kehon tarvetta hidastaa.

    • Niina, olet niin oikeassa! Ja tuo on aina huojentavaa kuulla, sillä välillä sitä suistuu suorittamisen pyörteeseen mukaan, kunnes taas tajuaa että mikäs tässä ollessa. Tuli mieleen, että usein myös pelkään sanoa, tehdä tai toimia jollain lailla, koska ajattelen että siitä seuraa joku kauhea katastrofi, vaikka se on vain omassa päässäni. Esimerkiksi jos vaikka nyt haluaisin “hidastaa tahtia” ja sanoa sen jollekin, niin sen sanominen on muka maailman vaikeinta. Sitten kun sen kerran pulauttaa suustaan, niin mitään ei tapahdukaan ja vastaus on usein ihan lempeä. Sitä koitan miettiä aina, kun pelkään jotain.

  5. Itselläni kevät tuottaa sellaista ärsyttävää rauhattomuuden tunnetta (niin ihanaa kuin se muuten onkin). Kokoajan pitäisi tehdä jotain todella tuotteliasta ja hienoa, kun kerta aurinkokin paistaa ja ulkona näyttää hienolta, vaikka oikeasti ei huvittaisi mikään ja kaikki maistuu puulta. Tekisi mieli vain pohtia elämää ja olla, mielummin häipyä jonnekkin ulkomaille reissuun, jotta voi rauhassa vain oleilla. Taitaa olla kevätväsymystä… Itse en ole ehtunyt/jaksanut keskittyä myöskään blogiin.

    • Tanja, samaa ilmassa! Sadepäivistä voi jopa nauttia, kun saa “oikeutuksen” olla kotona tekemättä mitään. Musta tuntuu, että mulla on taas elämäkriisi, sellanen “mitäs tässä nyt sit pitäis”. Se pulpahtaa kyllä aina säännöllisin ajoin, vuodenajasta riippumatta. 🙂 Joo, voispa lähteä reissailemaan, se auttaa aina kun on jotain ihan muuta ja uutta…
      No, pääsiäisenä saa ainakin oleilla, eiks vaan!

  6. Heippa. Ihana tunnelma noissa sinun kuvissasi. Ja sitten elämästä…tänään puhuin äitini kanssa pihalla, kun kiikuteltiin vuorotellen pientä tyttöä pihakiikussa oman mummoni elämästä. Ei voi kuin ihmetellä miten ihmiset ennen jaksoivat: lapsia oli seitsemän ja iso talo ja pellot hoidettavana..sodastakin oli ollut pakko selviytyä. Mietin itseäni joka laahaa siipi maassa enemmän kuin usein. Saanko kaiken liian helpolla? Vai johtuuko se hakeminen siitä, että meidän on niin paljon vaikeampaa keskittyä olennaiseen tässä ajassa, kun ympärillä on niin paljon enemmän ärsykkeitä. Jos voisin niin pakkaisin laukkuni suoraan 1800- luvulle…noh ehkä en sentään kuitenkaan. Levottomuutta, rauhattomuutta ja haahuilua sekä suorittamista niistä on elämä tehty. Sitä yrittää vaikuttaa elämässään siihen mihin pystyy.

    • Mira-Marie, kiitos ajatuksistasi! Pahoittelut, että vastaukseni kesti. Pääsin vasta kotiin ja koneen ääreen. Kivempi kirjoitella ajatuksella, kuin pieneltä kännykän näytöltä.

      Ajatuksesi kuulostavat hyvin tutuilta. Samoja olen pohdiskellut. Ennen ei tosiaan paljon kyseenalaistettu, vaan tehtiin töitä, perustettiin perhe ja elettiin sen ehdoilla. Nyt ei muka neliöt riitä mihinkään, vaikka meillekin mahtuisi monta perhettä saman katon alle, jos vertaa entisaikoihin. Kai tämä aika on sellaista, että mikään ei riitä, vaan pitäisi saada kaikki: ura, perhe ja vielä sitä omaa laatuaikaakin päälle. 🙂 Toki moni siinä hienosti onnistuukin. Luulen, että oma ongelmani on se, että aikaa on enemminkin liikaa, kun ei ole omaa perhettä, eikä tarkkoja työaikoja. Niinpä sitä ehtii pohtia ihan kaikkea ja monen mutkan kautta. Se vaikeuttaa kaikkia päätöksentekoja, kun on ehtinyt käydä asioiden jokaisen mutkan läpi ja on jo ihan sekaisin kaikista ajatuksista. Hölmöä.
      Mahtavaa on kuitenkin, että välillä sitä aina osaa elää tässä hetkessä (sekin on vain päätös) ja nauttia kaikesta, stressaamatta. Toivotaan siis sellaista aikaa, meille molemmille!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s