Jakakaa kahvikokemuksianne! / The International Coffee Day

    DSCF8533

Tänään vietetään kansainvälistä kahvipäivää ja sen kunniaksi ajattelin viettää kanssanne kahvihetken. Kahvi on minulle nautinto ja eniten pidän siitä ihan sellaisenaan, mustana. Juon kahvia yleensä aamulla, jos minulla on vapaapäivä, koska silloin on kiva keskittyä rauhassa kahvin valmistamiseen ja nautiskella hitaasti. Työpäivinä säästän usein kahvihetken töihin.

Parhaimmillaan vietän kahvihetken kylässä tai jossain lempikahvilassa ystävän kanssa.

making-ice-coffee-2

Lomaillessa etsin aina ensin käsiini kaupungin kivoimmat kahvilat. Kuvassa Pois Café Lissabonissa.

pois-cafe-lisbonaeropress-sekoituspois-cafe-lisbon-2kahvihetki-1

Sillä on väliä mistä kupista kahvin (tai teen) juo…kaikkiin hetkiin ja tunnelmiin on omansa.

kahvikuppeja-1cappuccino-2

coffee-V60-1

kahvihetkimokkakupitkotona-2

Kesällä valmistimme usein jääkahvia…

making-ice-coffee-1kylassaparatiisi

Varhaisimmat kahvimuistoni ajoittuvat lapsuuteen. Äitini on juonut (paljon) kahvia niin kauan kuin muistan. Edelleenkin äitini voi kysyä puolilta öin, josko keitettäisiin kahvit. Kreisi mama. Joskus yläasteella join äitini seurana välillä iltapäiväkahvit, koska se tuntui aikuiselta ja hienolta. En silti pitänyt kahvin mausta, vaikka tuoksusta kyllä. Oikeastaan aloin juomaan kahvia ehkä 25-vuotiaana, kun ostin ensimmäisen mutteripannuni. Silloin pidin tummasta kahvista ja vispailin päälle soija-tai kauramaitoa pehmittämään makua. Vuosien varrella ja ensimmäisten kahvilatöiden jälkeen maku on muuttunut koko ajan yksinkertaisempaan ja tällä hetkellä pidän eniten vaaleammista suodatinkahveista, mustana.

mum

Juotteko te kahvia? Olisi kiva kuulla teidän kahvikertomuksia?

Today is the International Coffee Day. For me coffee is some kind of a passion. Not in a too serious way, but as a pleasurable moment of the day. I like my coffee black. When travelling I always try to find  the best cafés in the city. My earliest memories of coffee are from my childhood. My mum – like most Finns – drunk a lot of coffee and she’s still, in my opinion, a true coffee addict. How about you? Do you like coffee, and if so what kind?     

Advertisements

20 thoughts on “Jakakaa kahvikokemuksianne! / The International Coffee Day

  1. Tästä riittäisi juttua vaikka omaan päivitykseen. Maistoin kahvia ensimmäistä kertaa varmasti hyvin nuorena, sillä 6-vuotiaana join jo kokonaisia kupillisia kahvia. Muistan, kuinka kyläillessä olivat mummot ja tädit ja sedät vähän kummissaan, mutta niin mielissään, kun oli pieni tyttö joka joi kahvia. (Nykyään siitäkin varmaan tehtäisiin joku lastensuojeluilmoitus.)

    Aluksi kahvissa oli maitoa ja sokeria, sitten sokeri hyvin pian jäi pois ja lopulta maitokin. Toki lapsena join sitä kahvia vain kerran viikossa ja pienen kupin, en sentään ollut mikään kofeiiniriippuvainen 8-vuotias. Äitin seurana istuin kahvilla kotona, varsinkin silloin, kun äiti oli ollut yövuorossa ja minä olin juuri tullut koulusta. Joskus kaupungilla käydessä mentiin kahvilaan, otettiin leivokset ja juotiin kahvit. Yläasteella kävelin aina yhtä matkaa kaverini kanssa, poikkesimme usein meille ja joimme koulun jälkeen murukahvit.

    Nykyään juon suodatinkahvini edelleen mustana, se keitetään tylsästi moccamasterilla ja mutterikahvin juon runsaalla maidolla. Haaveilen pienestä kahvikoneesta, mutta ihan heti sellaiseen ei ole rahaa.
    Pidän tummista kahvilaaduista, kahvi saa olla aika täyteläistä, kovin hedelmäisestä tai pähkinäisestä kahvista en pidä, enkä happamasta ainakaan. Arkikahvina meillä on tummaa presidenttiä ja välillä kokeilemme jotakin uutta, tällä hetkellä testauksessa on Nordquistin Festiva.

    Mutterikahvia varten ostamme usein papuja ja jauhamme ne itse pikkuisella kahvimyllyllä, saatamme sekoittaa siinä vaiheessa eri papuja ja tehdä ihan omia kahvilaatuja, joskus onnistuen, joskus huomaamatta mitään eroa.

    Mukilla/kupilla on tottakai väliä, ei saa olla liian iso ruukku, eikä kyllä mielellään mikään pahvimukikaan, ei elämä niin kiireistä saa olla, ettei ehtisi alas istua ja juoda kupillista kahvia. Mukavinta on, jos kahvin saa jakaa jonkun kanssa ja vielä mukavampaa on jos on jotakin pureskeltavaakin siinä samassa.

    • Tuikkis, oho! Sä oot aloittanut aikaisin! 😀 Mä join lapsena koulun jälkeen vain kaakaota ja söin paahtoleipää, hehe…varmaan vielä yläasteellakin. Olipa kiva kuulla sun kahvikertomus, se on ehkä harvinaista kuitenkin, että kahvi maistuu jo lapsena. Muistan kyllä itsekin joskus maistaneeni kahvia sokerilla ja maidolla, eikä se silloin niin pahaa ollut. Nykyään ei kyllä menisi sokerinen kahvi kurkusta alas.
      Kivaa, että teillä on oma kahvimylly! Se parantaa kyllä kotikahvin laatua.
      Nykyään kun juon enimmäkseen suodatinkahvia, on kahvikupin koko pienentynyt, sillä tykkään juoda aika vähän kerralla. Ennen maitokahvia oli kiva juoda iso kupillinen aamulla. Niin se maku muuttuu. Kiitos tarinastasi!

  2. No tämäpä sattui. Kirjoittelin juuri omaan blogiini eilisestä kahvila- hetkestä. Poikkesin mieheni kanssa Kahvila Leivintuvassa, joka on kertakaikkisen tunnelmallinen ja viihtyisä paikka jos sattuu liikkumaan Hämeenlinnan suunnalla!

    Minä tykkään juoda kahvini maitotilkalla ja päiväni eivät lähde käyntiin ilman kupillista vasta keitettyä kahvia.

    • Marie, hauskaa! Täytyy käydä joskus Leivintuvassa, jos satun Hämeenlinnaan. Näyttää tunnelmalliselta paikalta. Kahvi maistuu kyllä minustakin aamuisin parhaimmalta ja varsinkin vapaapäivinä.

  3. Minä en juo joka päivä kahvia, vaan kahvi on minulle enemmänkin kakkukahvit-hetki tai kun tekee mieli jotain hyvää. Ja silloin juon ihan peruskahvia ilman mitään lisukkeita.

    • Merikukka, kuulostaa hyvältä! Haluan kanssa, että kahvi pysyy nautintona, ettei sitä juo vain kofeiinin takia. Voisin hyvin siirtyä kanssa tuollaiseen kakkukahvitteluun, mutta töiden puolesta (kahvialalla) tulee väkisinkin maisteltua kahvia “vähän” useammin. Nyt on alkanut kyllä myös teenautinnot…

  4. Tunnelmallisia kuvia! Itse en juo kahvia, sillä se ei vain jostain syystä sovi minulle enkä erityisemmin pidä kahvin mausta. Minulla on kuitenkin “kahvifantasioita”. Kahvinpurujen tuoksu on aivan ihana, kahvipaahtimot ovat upeita paikkoja ja hitaan sunnuntaiaamun kahvihetki antaa jo ajatustasolla hyviä fiiliksiä ja energiaa. Onneksi teekupillisen kanssa pääsee myös nauttimaan, vaikka sitä herättelevää kahvittelufiilistä siitä ei aivan saakaan. 🙂

    • Katja, kiitos! Ymmärrän, minullekin kahvi sopii vain pienissä määrin ja melkeinpä kivointa on pysytellä siinä yhdessä pienessä kupillisessa aamuisin, se tuntuu “riittävältä”. Kahvi tuoksuu kyllä ihanalta ja siihen liittyy paljon kivoja muistoja. Teehetket saavat minut rauhalliselle fiilikselle, jotenkin liitän sen teehen. Ehkä siksi, että iltaisin juon usein yrttihaudukkeita tai jotain muuta kofeiinitonta. 🙂

  5. Kahvi on semmoinen, että se tuo ihmiset yhteen.
    Varhaisin kahvikokemus on ehkä maidon ja sokerin kanssa lorautettu kahvi kuppiin, jossa on pohjalla pullapalasia. Olen siis vissiin pullamössö-sukupolvee 😀 Toi yhdistelmä oli lapsena “karkkia” toimii edelleen, mutta sitä en olekkaan lusikoinut aikoihin. Muistan myös pienempänä kun vanhemmat ihmiset laittoi sokeripalan suuhun ja kaatoivat kahvin tassille ja hörppäsivät siitä. Kyllä sitäkin näki vielä 80-90-lukujen taitteessa. Yksi hassu tapa myös tuli mieleen: kahvikuppi nurinpäin tassille jos kylässä ei maistunut enää toinen kupillinen tai kahvinjuonti tuokio oli lopuillaan. Tätä näkee harvemmin nykyään.. Kahvin tuoksu on melkein kahvia parempaa. Ennen se oli keskipaahtoista, nykyään kokeilen tummia ja vaaleita lajeja.. Lukiossa piti tietenkin juoda latteja ja muita erikoiskahveja kun ne oli vähän uusia vielä silloin.. (ja sit yllättyi aina et tämmöstäkö tää olikii ku kuppi oli pöydässä 😀 ) Ennen meni montakin kuppia päivässä, nykyään 2-3. Tulee herkästi hepuli jos juo liikaa…

    • A kiss, hei hauskoja tarinoita! Tuosta pullamössöstäkin tuli muuten oma äitini mieleen. Hän kuulemma lähti aina pullamössöllä kouluun. Aikamoinen aamupala! 😀 Sokeripaloista tosiaan tulee 80-luku mieleen. Hassua, että jotkut myös ihan ehdottomasti halusivat sen sokeripalan, ei kelvannut hieno sokeri. Tuosta kuppien nurinpäin kääntämisestä en ollut kuullutkaan. Join kanssa aiemmin cappuccinoja, mutta enää ei ole aikoihin tehnyt mieli, koska maito ei sovi minulle, enkä edes pidä maidon mausta. Kahvi siis sellaisenaan, ja mautkin pääsevät oikeuksiinsa. Mäkin hepuloin monesta kupista ja iltapäivisin koitan olla juomatta ollenkaan, ettei mene yöunet!

  6. Kahvi on kyllä yhtä elämän eliksiiriä. Ja mulla on todella kova ikävä kahvia nyt kun asustelen ulkomailla. Itse maistelin ensimmäisen kerran kahvia joskus eskari-ikäisenä, mutta silloin vielä ei napannut. 10-vuotiaana sitten jo meikäkin hörppi kahvia yhdessä vanhempien kanssa, jotka ovat aina olleet kovia kahvinjuojia, samoin kuin heidän vanhempansa.
    Itse olen todella tarkka kahvin keitossa, ja ainoa kahvi, josta todella pidän on Presidentti-kahvia kahvipannussa keitettynä ja loraus Valion ykkösmaitoa joukkoon. Tuota komboa, kun on yli 10 vuotta juonut, niin ei muut kahvimuodot oikein enää maita. Kyllähän sitä välillä tulee kahviloissa hörpittyä kahvinkeitin-kahvia tai cappucinoja, mutta ei niitä kyllä voi edes lempparikahviin verrata. 😀
    Ja nyt asustelen Hollannissa tällä hetkellä, joten olen joutunut jättämään kahvinjuonnin kokonaan pois (hyvin satunnaisesti juon kahviloissa), koska en löydä täältä maitoa, jonka saisin sopimaan kahvini kanssa. Onneksi enää muutama kuukausi jäljellä ja sitten pääsen takaisin Suomeen Presidenttini ja ykkösmaitoni äärelle. 😀

    • Heidua, no säkin oot aloittanut varhaisen kahvin hörppimisen! 🙂 Hauskaa, että kaikilla on niin oma tapa juoda kahvia ja lempikahvit vaihtelevat paljonkin. Siitä onkin vuosia aikaa, kun olen juonut pannukahvia, mutta muistan silloin tykänneeni. Kahvi on kyllä tosiaan ihmisiä yhdistävä ja tarkoittaa minulle ainakin sellaista rentouttavaa ja tunnelmallista hetkeä. Hei, tervetuloa siis kohta tänne ja tuttuihin kahvirutiineihin. 🙂

  7. Aloin juomaan kahvia vasta n. 25-vuotiaana, kun aloitin vuorotyössä. Tykkään myös teestä. Nykyään juon tummapaahtoista kahvia mustana. Pitäiskin etsiä jokin uusi merkki, kun tuntuu ettei tumma paahtoinen Presidentti enää tuoksu niin hyvältä. Vai onkohan maku muuttumassa.

    • Nalle, olet aloittanut yhtä “myöhään” kuin minäkin. Tee maistuu kyllä myös ja menee aika kausissa, että millainen. Välillä on pitkä vihreän teen kausi ja joskus maistuu hyvin mausteiset ja lämmittävät. Kahveista juon sekä tummaa, että vaaleaa paahtoa, vähän fiiliksen mukaan. Usein myös espressoa. Sun täytyy välillä testata muita kahveja, niin voit ehkä löytää uusia suosikkeja! 🙂

  8. En juo kahvia ollenkaan,tee on se minun juttuni ja kiinnostuinkin heti niistä sun eilisistä IG kuvista. On siis tullut joku uusi teekauppa Helsinkiin? Pitää päästä heti käymään! 🙂 Mutta kiva postaus ja ihanat kuvat ❤ Ja myöhästyneet synttärionnittelut!!

    • Niina, kiitos paljon onnitteluista! Mun tekee kanssa syksyisin mieli siirtyä enemmän teehen. Olin vain kävelemässä TeeMaan ohi työpäivän jälkeen, mutta oli pakko astua sisälle. Lopulta vietinkin kiireettömän teehetken ja tuli hyvä mieli, kun kattauskin oli niin nätti ja tee hyvää. Käypä kurkkaamassa niiden sivut esim. fb:sta tai IG:sta. Hei, joskus voidaan mennä yhdessäkin teelle tuonne tai jonnekin muualle!

  9. Voi kahvi! Minulle kahvi sisältää niin paljon enemmän kuin piristystä tuovaa kofeiinia. Itse asiassa minulle kahvi ei ole ollenkaan kofeiinin lähde. Opin itsekin juomaan kahvia vasta reilu vuosi sitten, eli melko vanhana… Olen kuitenkin aina rakastanut sen tuoksua ja mokan makuja, esimerkiksi jäätelöissä ja suklaassa. Kahvilla on kuitenkin iso osa aina ollut elämässä, sillä minäkin liitän kahvin hyvin voimakkaasti äitiini: “kuusi vettä ja neljä kahvia” oli ohje jolla on äitin mieli virkistetty monesti. Kahvi oli minusta pahaa, kunnes älysin, että maito tekee siitä melko taivaallista… Ja, että on kahvinlaadulla on väliä! Pahaa kahvia en suostu juomaan vieläkään, ja kofeiinin tarpeeseen en juo kahvia oikeastaan koskaan. Voin olla hyvinkin päivän ilman kahvia… Se on enemmänkin päivän nautintohetki, tunnelman tuoja, mielen avaaja, tuoksun lähde, koolle kutsuja, fiilistelyn kaveri sekä hyvä syy syödä muutama pala suklaata tai lähteä istuskelemaan kahvilaan. Kahvi on piste i:n päälle oikealla hetkellä, oikeassa mielentilassa ja oikealla paikalla. Oi ihana kahvi… Joskus ihan pelottaa, että kuinka rakastunut siihen onkaan…

    • Lusikka, ihanaa fiilistelyä, mahtavaa, että jaoit! Mulle tuli heti sellainen olo, että ootan jo aamun kahvikupillista (öö, ei mulla oo mitään kofeiiniaddiktiota)! Hauska tuo äitisi ohje, jäi varmasti hyvin mieleen. Mun äidin ohje on, että “aina yksi mitallinen päälle”. Eli tykkää aika vahvasta kahvista. 😉 Hyvä ettet suostu juomaan pahaa kahvia. Mulla on ihan sama sääntö, eli jos tietää, että tarjolla on vain pahaa, seisonutta kahvia, niin juon mieluummin teetä.
      Mä uskon (ja toivon) että voisin olla päivän juomatta kahvia, mutta voi olla että olen väärässä. Koitan kuitenkin pitää kahvin juomisen kupillisessa päivässä, jotta se juurikin pysyy nautintona. Iltaisin on mukava juoda yrttiteetä. Työpäivinä (kahvimyymälässä) on kuitenkin maisteltava kahveja ja kofeiini tuntuu imeytyvän, vaikka en varsinaisesti joisikaan yhtään täyttä (espresso)kupillista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s