Hassu vaaleanvioletti pallokukka, perhostaulu, muutama kynttilänjalka ja matkalta ostettu viuhka ovat sattumalta muodostaneet lipaston päälle lempikohdan. Aina kun käännän katseen lipastoa kohti, tulee jotenkin mukava olo. Eniten minua viehättävät toisiinsa soljuvat, hempeät värit ja se, että pienet esineet muistuttavat minua kivoista asioista. Lehti ja viuhka helteisestä Berliinistä, kynttilät juhlista ja syksystä, maalaus viimeisimmästä näyttelystäni, simpukat ja kivet ihanasta kalastajakylästä Italiassa. Muistot tekevät onnelliseksi.
This has become my favorite spot at home purely by chance. I think the reason might be the combination of colors and the fact the items hold a meaning for me.
COSY HOME 
Kauniita kuvia! Sisustuksessa tärkeää onkin juuri se, että se merkitsee jotain, että asioilla on tarina. ❤
Huopapallomatto, kiitos! Samaa mieltä. Voisin luopua todella monesta esineestä siksi, että niillä ei ole varsinaista tunnearvoa. Vain ne, joilla on tarina ovat tärkeimpiä.
Voin allekirjoittaa ajatuksesi, kaunis kohta. Nätti värimaailma ja pieniä yksityiskohtia jaksaa katsella. Hmm, enpä ole ajatellut mikä olisi oman kotini lempikohta. Tosin tällä hetkellä koko asunto näyttää kaamealta ja toivoisin, että graduprojekti alkaisi kohta olla loppusuoralla, että keittion pöydän ääressä voisi oikeasti syödä… 😛 Näitä erinäisiä kirja-, virkkaus- ym. kasoja löytyy tällä hetkellä ihan liikaa ympäriinsä.
Hurmioitunut, lempikohta muuttuu usein. Monesti se on sellainen kohta, joka on jotenkin järjestyksessä, kodin kaaoksesta edukseen erottuva. 😉 Erinäiset kasat kuulostaa todella tutulta! En ymmärrä miten niiltä voisi välttyä, ihme vitsaus!
Maalauksellinen asetelma ja silti heti rento ja konstailematon. Se on parasta, kun tavarat vain jotenkin löytävät oman paikkansa.
Nalle, joistakin esineistä näkee heti mihin ne kuuluvat ja toiset etsivät paikkaansa kuukausitolkulla. Monet esineet myös muuttavat huoneesta toiseen vähän väliä fiiliksen mukaan. Mutta se on kivaa, että on joitakin kohtia, jotka pysyvät, eikä niihin tulisi mieleenkään koskea, meant to be… 🙂
Todellakin, sävyt sointuvat toisiinsa kuin vesivärilaveerauksessa! Mikä tuo omituisen ihana kukka on?
Enne, kiva kuulla! Hassu kukka on kuulemma nimeltään jättilaukka. On muuten kestävä myös! Edelleen törröttää paikallaan ihan saman näköisenä.
Mahdottoman upeita kukkia!
Ume, täytyy ostaa tuollainen toistekin, se kesti pitkään!