Marraskuun ensimmäinen / The first of November

     auringonlasku-1

Muistan kun vuonna 2008 istuin lähijunassa matkalla silloiseen työpaikkaani. Katselin ulos junan ikkunasta ohikiitävää maisemaa. Yhtäkkiä suupielet nousivat ylös ja hymyilin onnellisemmin, kuin muistan koskaan hymyilleeni, lähestulokoon hihittelin itsekseni. Kaivoin puhelimen laukusta ja soitin äidilleni. “Et arvaa miten onnellinen mä oon, siis niin onnellinen, kun yhtäkkiä tajusin jotain! En odota mitään, siis en yhtään mitään! Enkä äsken edes miettinyt YHTÄÄN mitään. Ainahan mä odotan jotain, perjantaita, viikonloppua, juhlaa, tapaamista, kesää, sunnuntaita, lomaa…

jotain.    

  varinokkonen

Yhtäkkiä tajusin, etten odota mitään, siis en yhtään mitään. En mieti mennyttä, enkä tulevaa. Ihan mahtavaa, siis mä en oo koskaan kokenut mitään tällaista! Nyt itken vaan siks, kun oon niin onnellinen tästä, että voi olla mahdollista olla hetken ajattelematta ja odottamatta mitään!”

fruits

Vuosia myöhemmin äitini soitti minulle ja kysyi, että mikä se olikaan se ajatus silloin, kun kerran soitit ja kerroit oivaltaneesi jotain.

Jokin ymmärrys hetkessä elämisestä.

fruits-1

Viime aikoina olen taantunut teini-ikäisen tasolle. Mietin mistä kaikki rauhattomuus kumpuaa. Huomaan, että taas odotan. Odotan, että saan aikaa olla yksin ja sulkea puhelimen.

auringonlasku

fruits-2

Haluaisin matkustaa hetkeksi rauhalliseen paikkaan. Haaveilen isoista tiloista, avarasta näkymästä, horisontista, vihreydestä, kosteasta ilmastosta, merestä, hiljaisuudesta ja rauhasta.

varinokkonen-1

window-ikkuna

auringonlasku-2

Mitä teille kuuluu?

How are you? I’m fine, just looking for a peaceful state of a mind.