Levoton ja onnellinen / Restless and happy

auringonlasku-1

Olen huomannut, että on ihan mahdollista olla samaan onnellinen ja tyytyväinen, levoton ja muutoskaipuinen. Kaikki on niin hyvin, mutta samaan aikaan mieli on levoton ja harhaileva. Kaipaan jotain muutosta, en edes tiedä mitä.  Juon iltateetä auringossa. Kevät pyrkii sisälle. Mietin matkustamista, mahdollisuuksia, kirjoja, lukemista, kirjoittamista, töitä, New Yorkia, Lissabonia, kesää, kallioita, Skotlantia, mummoa, perhettä, ystäviä, rakkautta, univelkaa.

iltavalo-ikkunalauta

Elämä on nopeaa, ajatuksenvirtaa. Nukahdan kirkon reunalle aurinkoon ja poltan nenäni.

aurinkoinen-keittio-1

Iloitsen välillä niin paljon, että otan hyppyaskeleita, puhun taukoamatta ja hoen ihanaa. Toisinaan en meinaa jaksaa kävellä portaita ja hengästyn mummona. Mietin miksi raahasin painavan kauppakassin toiselta puolelta kaupunkia kävellen.

auringonlasku

Päätän kantaa kameraa kaikkialle, mutta unohdan sen heti kotiin. Tiputan puhelimeni lattialle, siitä tulee mykkä. Laitan veljelle syntymäpäiväviestin, jossa kerron, etten voi enää soittaa, viestitellä vain.  Mitä aiot tehdä puhelimelle? En mitään, en aio enää koskaan soittaa, viestitellä vain. Jahas. Kahden päivän päästä puhelin päättää alkaa toimimaan.

iltatee-1

auringonlasku-3

Iltataivaalla linnut ja ajatukset.

iltatee

auringonlasku-2

I have noticed that it’s possible to be really happy and satisfied and restless at the same time. I desire some kind of change and suffer from a bad case of travel fever. But I’m so happy that the evenings are full of light now!

Advertisements

12 thoughts on “Levoton ja onnellinen / Restless and happy

  1. Minä tunnistan itsessäni juuri nuo fiilikset, joita edellä kuvailit.Ne ilonryöppypäivät ja sitten taas ne hidastempoisemmat.Välillä ei oikein löydä itselleen mukavaa paikkaa päivässä.Ja ei oikein pääsee omaan elämäänsäkkään sisälle juonesta kiinni ottamaan.Ehkä se on rikkaus, ei ainakaan ole tasaisen tappavaa.:) I love tuota kolmatta kuvaa! ❤ Ja muitakin. Viimeinen kuva mielestäni kuvaa hyvin niitä pysähtyneitä, vähän alavireisiä päiviä.

    • Mirjam-Matilda, kuvailitpa kivasti ja osuvasti juuri sitä tunnetta, kun ei oikein saa otetta päivästä! ❤ Välillä se epämääräinen tunne pysyy koko päivän, varsinkin jos aamu alkaa vähän huonosti. Siitä on vaikea päästä iloiseen fiilikseen. Toisaalta joku pieni tapahtuma voikin muuttaa koko päivän suunnan, vaikka vastaan kävelevä maailman söpöin koiranpentu. 😀 Tietysti kaikki on aina asenteesta kiinni, mutta välillä sitä positiivista asennetta joutuu kaivelemaan vähän syvemmältä.
      Mutta ei tosiaan ole tappavan tasaista! 🙂

  2. OOOOOO
    Ihana ihana ihana ihana postaus!!!!!
    Mulla ihan tässä tuli semmonen hykerryttävä kevätfiilis tätä lukiessa!
    Oijjoij. Tästä välittyyy kevät! Kylläpä tuli ihan hengästyttävä tempo jossain vaihessa lukemista- ihan kiihtyi lukutempo noissa sun matkustamisia mahdollisuuksia lissabonia kohdassa!
    Uuden äärellä täällä itekin, eikä mitään vainua vielä nenässä, että mitä se on. Se on just se hykerryttävyyden ydin, mikä tässä sun jutussakin välittyy!

    • A kiss, IHANA SINÄ! ❤ Sulla on selvästi kanssa kevätjännitystä ja jotain kivaa ja muutoksia luvassa. 🙂 Sellainen hengästyttävä tempo on vähän päässäkin, kun on taas niin paljon ajatuksia, mutta ne leijuvat vähän pään yläpuolella, enkä tiedä mistä nappaisin kiinni. 😀
      Se on ihana tunne, kun tuntee että jotain on tapahtumassa, mutta ei tiedä mitä. Kaikki on mahdollista! Jos pääsisis hetkeksi matkailemaan jonnekin, pois arjesta, jotta ehtisi istua alas rauhoittumaan ja miettimään. 🙂
      Ihanaa kevätfiilistä ja aurinkopäiviä!!

  3. Ai että, oot kyl paras!

    Mää palasin juuri Lissabonista. Siä oli hyvää, erityisesti Casa Independente (port tonic!) ja Praça das Flores -puisto. Tykkäisit varmaan 🙂

    • Limpukka, muisk!
      En kestä, oli varmasti ihanaa! Oon ollut kerran Lissabonissa ja viimeisenä päivänä pääsi itku, kun piti palata. Oli niin kiva tunnelma! Tuosta puiston alueesta tykkäsin ja siellä Pao de canela-kahvilassa tuli istuttua muutaman kerran. Casa Independente ei ole tuttu, joten sinne sitten joskus kun uusi matka toteutuu, kiitti vinkistä! 🙂 Toivotaan, että täällä on kohta Lissabon-säät!

  4. Tunnelmallinen kirjoitus, osaat sen niin hienovaraisesti!
    Töksähtäen ja aiheesta irrallaan, tiedustelisin mistä tuo kuvissa jatkuvasti esiintyvä ihana sokerikko (?). Tuntuu että olisi saatava pidellä sitä käsissä 😀

    • Pinka, kiitos!! 🙂
      Täällä saa töksähdellä! Sokerikko on Rosenthalin Suomi-sarjaa. Se on aika mukavan pyöreä mallisto. 🙂 Ne on poikaystävän peruja ja kovasti käytössä, lautasineen päivineen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s