Joutilaan sunnuntai / Peaceful Sunday

Viimeksi kirjoitin, kun olin vielä keskellä kesän tuoksinaa. Oli Pori jazz ja Rauman puutalot, lapset kylässä, ystävien vauvan syntymä myrskyisenä päivänä, tunnelmalliset kesähäät saaressa, grillausta, pizzailtoja ja Ilmiö-festari Turussa. Nyt tunnen jo lähestyvän syksyn, vaikka ilma on vielä seisova ja päättämätön. Sataa ja paistaa, vaihtelen sandaalien ja kumisaapaiden, peiton ja pussilakanan välillä.

Tiedän, ei pitäisi mainita syksyä, sillä on vielä kaikkea kesään kuuluvaa suunnitteilla. Vielä sitä grillausta, hääjuhlat, kesävaatteita ja ulkoilmaleffoja. Mietin silti myös kaikkea muuta, koska olen minä. Rauhaton suunnittelija, lennokas haaveilija.

Olen ollut paljon työhuoneella ja se on tällä hetkellä kivointa mitä tiedän. En malttaisi lopettaa maalaamista ja kymmenen tuntia tuntuu neljältä. Ajattelen värejä, sekoitan mielessäni, maalaan mielessäni, suunnittelen, inspiroidun ja odotan kuumeisesti seuraavaa työhuonepäivää. Ihanaa, että on niin.

Kotona haahuilen, juon kahvia ja käyn nukkumassa. Mies käy metsässä monta kertaa viikossa ja kantaa sienisaaliita kotiin. Tehdään mustikkapiirakoita ja sienirisottoa.

Pidän joutilaisuudesta kotona. Siitä että molemmat puuhailevat omiaan ja aina joku kone hurisee. Tiskit, pesukone tai sienikuivuri. Välillä höpistään ja sitten taas uppoudutaan omillemme.

Hello! It’s been a while since the last time I wrote. It was full summer then, even though it feels more like summer now. Just chilling at home in a peaceful Sunday mood.   

Advertisements

6 thoughts on “Joutilaan sunnuntai / Peaceful Sunday

  1. Tuo teidän koti…huah…on vaan niin ihana, leiveine ikkunalautoineen….tuota uunia…tykkään♥
    Rakastan tätä syyskesää ja syksyä. En tunne yhtään haikeutta, että kesä on kohta ohi..:)

  2. Just siitä mäkin tykkään, että molemmat puuhaavat omiaan, joskus jutellaan, joskus ei. No okei, me tehdään sitä täällä lähes päivittäin, kun työskennellään kotona, mutta silti on kivaa, kun ruokapöydän ääressä tavataan ja vaihdetaan jokunen ajatus ja taas jatketaan.
    Tykkään tuijottaa aina kirjahyllykuvia ja kirjakasakuvia, tallentelen niitä instagramissakin, että voin myöhemminkin tuijottaa. Meditaationsa kullakin.
    Meillä on edelleen haaveena tulla työhuonekylään sun työhuoneelle joskus, usein puhutaankin siitä Nestorin kanssa. kenties se vielä joskus toteutuu.
    Ja se, että kymmenen tuntia tuntuu neljältä tapahtuu joka päivä, ajassa on varmasti joku vääristymä, joku nopeuttaa sitä tahallaan!

    • Tuija, se on ihanaa kotioleilua, että toinen on ikäänkuin seurana, vaikkei puhuttaisikaan. Läsnäolo riittää. Ja välillä voi jakaa ajatuksen tai uutisen. Kirjahyllyt on kyllä kiehtovia, kuten myös levyhyllyt! Että en yhtään ihmettele meditaatiotasi.
      Te ootte kuule tervetulleita koska vaan, ois ilo saada teidät työhuonekylään!! Lueskelinkin teidän juttuja monta sivua taaksepäin ja huomasin, että ootte täälläkin pyörineet, ihan meidän kotikulmilla, puutarhassa ja haltiakaupassa.
      Juu, tuota aikajuttua en oikein käsitä, ja vaikka päätän olla liikaa ajattelematta, silti hämmentää päivittäin!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s