Kun päivä ei valkene, odota

Kas niin se marraskuu meni.

Kaivauduin komeroon, lakaisin kaiken maton alle, itsenikin. Sukelsin, hukuttauduin ja raahauduin joulukuuhun laahavin askelin. Mutta on jo helpompaa, heti helpompaa, kun on ajatus joulusta. Lomasta ja päivistä joina ei edes tarvitse koittaa skarpata ja poistua kotoa kun päivä ei valkene.

Päätin etten kirjoittaisi näitä lauseita, sillä en haluaisi maalata harmaita. Mutta en pääse silti yli siitä, että sairastun joka marraskuu. Joka puolelle sattuu ja kaikki on painavaa ja mustaa.

Muistutan itseäni, että valitus on turhaa ja energiaa vievää ja asioihin voi vaikuttaa. Voi lyödä kättä päälle, että seuraava marraskuu vietetään valossa ja lämpimissä sävyissä. Kiinni veti.

Mutta olen minä jotain tehnytkin, murjottamisen lisäksi. Villasukat ja kolmet lapaset. Ja piirtänyt, maalannut, lukenut. Katsonut sarjoja ja syönyt talvivarastoa.

Mustikat loppu. Liian monta Wolt-tilausta.

Olen iloinnut jokaisesta lyhyestä hetkestä, jona aurinko on kirkkaankeltaisella maalanut keittiön oikeanpuoleisen nurkan ja vastapäisen talon katon.

Olen iloinnut että viherkasvit sinnittelevät kanssani, väsyneinä nekin lerpattavat ja nuokkuvat, kuivakat janoiset ja valonkaipuiset sinnittelijät, kohtalotoverit.

Ilahduin myös kuluneen vuoden Spotifyn Top songs-listasta. Olen kuunnellut näemmä aika yksipuolisesti samoja bändejä, joita olen kuunnellut jo 90-luvulta lähtien ja sen lisäksi liikaa Michael Kiwanukaa (tietenkin), The XX:ää, Nick Drakea, Gregory Porteria, Joni Mitchellia, Almaa ja Beth Dittoa (ihan sama ääni muuten, niin että ilmankos). Ja virkistävän poikkeuksen eteerisen jazzahtavan rokahtavaan soittolistaani tekee työmatkojen pakolliset punk/black metal-pläjäykset, jotka kivasti putkahtelevat aina johonkin väliin luoden kokonaisuudesta mainion. Ja lähes samanlaisen joka vuosi, terästettynä muutamalla kuluneen vuoden uudella lempibiisillä. Tästä keksinkin yhden toiveen ensi vuodelle: uuden musiikin kuuntelu (paitsi saa ne olla ikivanhoja bändejä, jos ne ei vain ole niitä samoja, joita aina kuuntelen.)

Haluan kertoa teille myös teoriani elämän välivuosista ja suunnitelmistani ensi vuodelle. Ja sen kuinka kahvinkulutukseni on laskenut vaihdettuani työpaikkaa (tärkeää ja kiinnostavaa tietoa). Ja muutamia elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiäkin olisi kysyttävänä, oikeastaan vain toisia, mutta en nyt kerro kumpia, koska olen salaperäisellä ja tavallista paremmalla tuulella ja koska tekee mieli käpertyä sohvalle viltin alle, vaikka urheilukanava on auki.

Palaan, aiemmin kuin aikaisemmin, sillä marraskuu on voitettu. Valoa kohti, kesää, aina valoa.

Muutama virhe, muhkura,

sukissa, mielessä ja elämässä.

Niin sen kuuluukin.

 

Advertisements

6 thoughts on “Kun päivä ei valkene, odota

    • Kiitos! Vanhojen talojen kivoja, tunnelmallisia puolia. ☺️
      Juu, kyllä tässä ollaan jo voiton puolella. Tai no ainakin vähitellen valoisaa kohti. 😊

  1. Olen niin kohtalotoverisi marraskuun suhteen. 🙂 Kuin omia sanojani olisin lukenut.
    Silmä nappasi heti kaikki pienet keltaiset läikät kuvissasi.Tahtoo myös tuollaisen keltaisen papertähden!!
    Aivan ihanat ja tunnelmaa tihkuvat kuvasi ovat myös merkki siitä, että olet pysähtynyt ja hiljentänyt,nähnyt kauneuden ympärilläsi, omassa pesässäsi, “kaukana” räntäsateesta ja pimeästä.<3

    • Hei kohtalotoveri! Kiitos! Ihanaa sinänsä, että emme kärvistele yksin. ☺️ Tuntuu että keho tottuu kaikkeen aina viiveellä, vuodenaikoihin ja kaikkiin muutoksiin. Täytyy vain koittaa ottaa rauhassa ja hyväksyä tämä aika, löytää ne valon pilkahdukset.

  2. Marraskuu on juuri tätä. Minusta on hassua, että naapurimailla on hygge ja mys, mutta meillä on tälle sanaksi vain kaa-mos-ma-sen-nus. Hygge ja mys kivasti sanoittaa saman asian, mutta antaa samalla lääkkeen siihen, mikä on sama kuin sinun sanasi: ole vaan ja odota, kerää hyvät fiilikset vain siitä olemisesta ja tunnelmasta, jonka pystyt pimeyteen rakentamaan.

    • Totta muuten! Hassu tämä meidän kieli. Ja vaatimukset, joita välillä itselle asettaa, vaikka selkeästi pitäisi vain hyggeillä ja mysseillä. 😃 Hämmentää se, että loppuvuosi on aina ihmisillä niin kiireistä aikaa, hektinen jouluhössötys ja työkiireet. Juuri se aika, kun pitäisi just ottaa iisisti ja lepäillä vilttien alla kynttilänvalossa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s