Ajatuksia tästä ja tulevaisuudesta

Olen suistunut taas tulevaisuuden ajatteluun, suunnitelmiin, haaveisiin ja elämään, jossa jokin odottaa.

Koko alkuvuosi on ollut työntäyteinen ja kiva, mutta myös vähän liian täynnä tekemistä, vaikkakin kivaa sellaista.  Mutta se on vain niin, että pelkkää olemistakin on oltava tasapainon ja terveyden vuoksi. Ja onnellisuuden. Ajattelin pitkään olevani jotenkin heikompi ihminen, koska kuormitun niin pienestä. Liiallisesta hälystä, tekemisestä, sosiaalisuudesta, työstä ja kaikista muutoksista. Sairastun helposti. Enää en ajattele olevani heikko (tai no, ajattelen, mutta en sillä lailla itseäni syyllistävään tapaan), vaan hyväksyn sen että jaksan välillä vain vähän kerralla ja että tarvitsen paljon vapaa-aikaa ja rauhaa.

Vaikka välillä harmittaakin se, että keho ei erota hyvää ja huonoa stressiä, ei tee mitään eroa niiden välille. Rankaisee silloinkin, kun menee ihan hyvällä tavalla lujaa.

Mutta tämä kesä! Kun saa pitää ikkunoita auki aamusta iltaan, eikä ilma vaihdu. Ja jalkapohjat ovat tomusta tummat ja aurinko kutittaa ihoa. Kasvot vähän nihkeät, hikiset ja kuumottavat. Mutta mikään ei haittaa, on niin helppoa. Tuntuu vapaalta. Sitä vain astuu ulos kevyissä vaatteissa, kevyellä mielellä ja palaa lämmöstä riutuneen pöllähtäneenä ja onnellisena levähtämään kotiin, joka ei ole sen viileämpi. Sitä kaikkea minä rakastan. Silloinkin kun saan ensimmäisen rakon sandaaleista, aurinko tekee ihottumaa eikä välitä aurinkorasvasta ja lokki vie jäätelön.

Magnoliapuu kukkii, se on yksi kesän kohokohdista. Yhtä tärkeä kuin kaikki ne muutkin vuodenaikojen merkit. Rytmi ja toisto. Muistot ja paluu. Silloin ja nyt.

Kesä rauhoittaa. Tuntuu, että se ei vaadi mitään. Antaa maata puistossa vain, tuijotella puiden neonvihreitä lehvästöjä, kuunnella lintuja ja lehtien havinaa ja lukea kirjaa viltillä asentoa vaihtaen. Hetkeksi tulevaisuus unohtuu. Odotukset ja jatkuvat suunnitelmat. Tuntuu, ettei tarvitsekaan muuta kuin nauttia, olla vain ja keskittyä siihen että on hyvä olla. Ettei ollutkaan mihinkään kiire, eikä niin päivän päälle. Ja että “sitten kun” ei ollutkaan koskaan varmaa, vaan nyt. Nyt on. Nyt.

Löydän neliapilan. Suljen silmät ja toivon. Koska niin olen aina tehnyt ja uskonut että ne toiveet ovat toteutuneetkin. Tietysti. Löydän toisen, mutta minä en tarvitse kahta.

Advertisements

8 thoughts on “Ajatuksia tästä ja tulevaisuudesta

  1. Tämäpä oli täydellinen aamulukeminen hellepäivän aloitukseksi. Toivottavasti neliapilalla on sinulle varastossa jotain oikein ihanaa! ♡

  2. Voi tiedän tuon heikkouden tunteen. Ihmettelen ystäviä, jotka jaksavat touhuta aamusta iltaan väsymättä…käydä vierailuilla melkeimpä päivittän, kierrellä ostoskeskuksia väsymättä. Tntuu, että eivät voi olla hetkeenkään yksin. Jo kaiken tämän pelkkä ajatus väsyttää itseäni.

    • Hannele, kohtalotoveri! Välillä on energiaa itselläkin, mutta usein vain pieninä annoksina. Tai jos vähän pidempään jaksan touhuta ja nähdä paljon ihmisiä, niin sitten onkin samalla myös kovempi rauhan ja hiljaisuuden tarve. Ostoskeskukset on kamalia!

  3. Mulla on sama juttu, että väsyn helposti, jos on liikaa tekemistä ja menoa. Vaikka se olisi mukavaakin tekemistä, niin tarvin vastapainoksi paljon hiljaisuutta ja yksinoloa.

    Ps. Nyt viimein mun pitkäaikainen haave toteutuu ja saan sun taidetta seinälle 🙂 Tilasin sun julisteen Anouk Studiosta.

    • Jutta, Kuulostaa tosi tutulta, pakko olla välillä yksin ja rauhoittua että jaksaa sosialisoida. Vaikka onkin ihanaa nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea.
      Oi, ihana kuulla, kiitos!! Toivottavasti juliste saapuu ehjänä perille! ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s