Ei, vain selistä, jaloista, käsistä ja tateista.

Aina kannattaa lähteä metsään tai mökille, kun siihen on mahdollisuus, muistutan itseäni. Vaikka puntarissa olisi kaikkea muuta kivaa tai vaikka olisin liian väsynyt lähtemään mihinkään. Silti metsä ja mökki on parasta mitä voin itselleni suoda. Lähiaikoina olen ollut niin lepäilyn, rauhoittumisen ja hengittelyn tarpeessa, että ihan lyhyetkin metsäretket ovat laskeneet hartioita ja saaneet mielen kevyemmäksi.

Haluaisin vain tallustella metsässä ja opetella tunnistamaan sieniä. Joka vuosi olen opetellut muutaman uuden ja nyt tuntuu että voin poimia sieniä jo itse kysymättä koko ajan Ernolta tunnistusta jokaisen sienen kohdalla.

Näin viikonloppuna mökkimetsässä neljä kyytä, joita pelästyin, mutta en niin paljon kuin olisin ajatellut. En edes tärissyt, vähän vain jännitin. Hyttysiä ei ollut ollenkaan kiusaamassa ja metsä oli tyhjä marjoista. Keskityttiin siis sieniin. Ja minä laiturilla makaamiseen. Mökkiseuralaiseni ei ymmärrä viehätystäni laitureihin. Ei ollenkaan. Koitin selittää, että puulla on kiva maata, pilviä kiva katsella ja hypnoottista merta, kuunnella aaltoja. Ei ymmärtänyt, vaan puhui jotain nurmikon mukavuudesta.

Aloitin myös kirjoittamaan päiväkirjan tapaista siellä laiturilla, koska muistin että ystävä oli kehoittanut kirjoittamaan, jos ei osaa puhua, tiedä miten sanoa. Jos on liian vaikeita asioita kerrottavaksi. Ja niin kävi että ikävien asioiden jälkeen tuli hyviä, aina lopuksi hyviä. Miten ihanaa ja kevyempää. Jos alleviivaisin lopulta kirjasta vain ne hyvät asiat, voisin lukea sen joskus tuntematta ikävää.

Ajattelin myös opetella nauttimaan ruoanlaitosta ilman, että suhtautuisin siihen ajanhukkana ja hankalana operaationa. Toki syynä on myös se, että jääkaappimme ja kaikki muutkin kaapit täyttyvät sienistä näin syksyn alla ja jos en ole osaltani auttamassa niiden häviämisessä, ne eivät häviä. Luojan kiitos tykkään sienistä. Muussa tapauksessa taloudessamme olisi ongelma.

Olen siis tehnyt sienileipiä ja melkein sienipastaa. Alkaa lupaavasti.

Nämä kuvat ovat ystäviemme mökiltä, jossa nautimme saarielämästä tovi sitten. Olisin voinut jäädä. ❤

P.S. Höntti otsikko on vastaus äsken kuulemaani kysymykseen, tuleeko kuvia ihmisistä.

Advertisements

4 thoughts on “Ei, vain selistä, jaloista, käsistä ja tateista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s