Japanilaisen puutarhan lumoissa

Mielessä kukkia, rönsyileviä tulipunaisia ruusuja, liljoja ja pinkkejä pioneja. Kukat sekoittuvat toisiinsa ja luovat sekalaisen, boheemin puutarhan. Puutarha josta olen aina haaveillut ei käsitä suoria linjoja ja tasaiseksi ajettua nurmikkoa, vaan on värikäs sekoitus kaikenlaisia kasveja ja täynnä villejä piilopaikkoja joissa juoda aamukahvia.

Illan hämärtyessä istuisin isojen puiden alla, joissa roikkuu lyhtyjä. Käperryn paksun viltin alle punaviinilasi kädessä. On kukkameri, villiintynyt niitty, itse rakennettu kivipuutarha ja vanhoja kukkivia puita, marjapensaita ja kasveja joiden nimiä vasta opettelen.

Ajattelen Haradani-enin puutarhaa Kiotossa, joka oli kuin täydellinen pointillistinen maalaus. Kävelimme pitkään Kioton mutkittelevia teitä, ylös ja alas, omakotitaloalueiden läpi ja ihastelimme hyvin hoidettuja pihoja.  Viimein saavuimme tuon ihanan puutarhan portille ja saimme kauniin lipun ja japanilaisen opasteen puutarhaan. Säästin sen, vaikka en siitä mitään ymmärtänyt, kauneus riitti.

Ja puisto, väreissä säästelemättä, runsas pastellivärien taivas.

Voin vain kuvitella miltä se näyttäisi nyt, syksyn väreissä.

Japani on ollut paljon mielessä ja tuntuu kivalta, että on joku paikka jonne tunnen suurta vetoa ja jonka voin vain antaa kulkea mukana elämässä täällä, tietäen että joskus vielä palaan vaikka siihen menisi vuosia. Niin monet asiat ja esineet muistuttavat ajasta siellä. Japani tulee mukaan myös maalauksiin.

Tämä vuosi tai melkein puolitoista on pakottanut hyväksymään heikkoja kohtia ja painanut alas koko kehoa ja mieltä. Silti olen onnellinen, että se on samalla myös antanut villin vapauden ja heittäytymisen taiteelle uudella tavalla, opettanut rauhoittumista ja armollisuutta. Antanut pakopaikan, auttanut keskittymään vain ja ainoastaan maalaamiseen. Silloin en ajattele muuta.

Sen jälkeen kun päätin hidastaa, hengittää useammin tietoisesti ja olla hakematta näyttelyitä tänä vuonna, sekä lakata miettimästä mitä kaikkea pitäisi, olen ollut helpottunut ja enemmän auki. Olen keskittynyt siihen tärkeimpään, itse tekemiseen.

Olen ollut avoin kokeiluille ja epäonnistumisille, leikille ja liikkeelle.

Olen maalannut ihan kaikkea. Mikään ei pidättele, mikään teema ei rajaa, kukaan ei odota minulta mitään, en itse odota itseltäni mitään. En ohjaile, vastustele, mukaudu, rajoita. Minä maalaan.

Sen mikä tulee, mitä tulee. Halusta, intuitiolla.

Ja se on ihanaa.

Syntyy vuoria, kukkia, kasveja, haavemaisemia, kesämuistoja, japanimuistoja ja abstrakteja kompositioita. Usein kuuntelen klassista radiokanavaa, koska sieltä tulee kiinnostavia ohjelmia aiheista joista en muuten keksisi ottaa selvää ja musiikkia jota en muutoin kuuntelisi.

Opin.

Käytän kaikkia värejä.

Rasvainen öljyvärien tuoksu, rasvaiset kädet ja siveltimet ja jokainen esine johon kosken.

Välillä keitän matéta ja juon monta kupillista. Läpinäkyvässä pannussa leijailee sinisiä kukkia, ruiskukkia.

2 thoughts on “Japanilaisen puutarhan lumoissa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s