Arki, oot ihan jees / Weekdays, you are OK!

Hei pitkästä aikaa! Olen ottanut arjen vastaan lempeästi, vaikka kamppailinkin aluksi kovasti vastaan. Onneksi tunnen itseni jo suhteellisen hyvin ja tiedän keinoja, joilla tehdä arjesta hieman sujuvampaa. Tein loman lopussa ison satsin ruokaa ja pakkasin ne valmiiksi annoksiksi pakkaseen työlounaiksi. Siivoilin kotia, jotta sinne olisi kivempi palata päivän jälkeen. Tuloksena vähemmän stressiä ja kiroilua näin ensi alkuun.

Pesin jossain mielenhäiriössä ja hetkellisessä energiapuuskassa asunnon kaikki lähes 506 ikkunaa ja nyt en voi olla silmäilemättä niitä vähän väliä, koska en ole aikoihin kokenut tällaista kirkkautta. Ennen näkyi vain harmaa sumu ja linnunkakka.

Päätin pitkästä aikaa kaivaa värikynät ja lehtiön esiin ja aloittaa piirtämisen. Se on asia, jota en lähes koskaan tee. Jotenkin kynä on välineenä tuntunut aina vieraammalta, kuin sivellin.

Miten teidän arki on alkanut?

I’m back to work and I’m Ok with it, even though I struggled at first. Actually it’s pretty nice to have some kind of a rhythm in the days. 

Arki / Weekdays

Hassua, että päivät menee niin nopeasti, että ehdin vain kirjoittaa otsikoksi mielikuvituksellisen sanan “arki” ja huomaan, että ollaankin jo viikonlopussa. Ajatukset ovat vielä yhtä sekaisin, kuin aiemmissakin postauksissa, joten ajattelin ottaa tämän bloggaamisenkin entistä rennommin. Olen aina keskittynyt niin paljon kuvaamiseen, kuvien käsittelyyn ja postauksiin, että päätin alkaa kuvaamaan vähän rennommin arkea ja kaikkea sellaisena kuin se on ja räiskiä menemään. Luvassa siis enemmän räpsyjä ja luultavasti vähemmän höpinää, jos sanojen suoltaminen on minulle tulevaisuudessakin yhtä hankalaa, kuin se tuntuu tällä hetkellä olevan.

Mitä teille kuuluu? Kevätlevottomuutta ilmassa?

It’s weird that the days fly past so fast. I barely had time come up with the highly creative title “Weekdays”, and I realize it’s already weekend. My mind is as confused as it has been since the last few posts so I plan to take a really relaxed attitude to blogging also. Less words, more pics until I have something to say. 

How are you? Any spring madness in the air?

Sunnuntai / Sunday

           

Lempeä sunnuntai, pitkät unet, aamiaista ja kotioleilua. Voimien keräilyä tulevaan viikkoon. Ulkona paistaa, ehkä kävelylle. Leppoisaa sunnuntaita!

Soft Sunday: sleeping long, having breakfast, hanging at home. Recharging the batteries for next week. It’s sunny outside, maybe I should go for a walk. Have a cozy sunday!

Sadepäivän aamiainen

Sataa, sataa ropisee. Mies totesi aamulla peiton alta, että harmaa päivä, voidaan hyvin nukkua tämän päivän ohi ja käänsi tyytyväisenä kylkeä. Sadepäivä on hyvä päivä työskentelyyn, eikä ole niin kiire ulos vaan voi rauhassa lukea yhden lehden enemmän aamiaispöydässä. Tarjosin mustikka-puolukkasmoothien “jogurttina”, vaihtelu nääs virkistää. Värinokkonen on siitä hassu kasvi, että se haluaa kukkia koko ajan. Ja siitä harvinainen, että kun se kukkii, se menettää upeaa violettia väriään ja nuukahtaa helposti. Niinpä siitä saa jatkuvasti olla nyppimässä noita kukkia pois, jotta se voisi paremmin.

Viime aikoina

Olen tuntenut syksyn lähestymisen. Tavallaan odotankin. On ollut niin kivoja päiviä täynnä ihan kaikkea mahdollista, että pää on oikeastaan aika pyörällä ja arki on ihan tervetullutta.

Vaihdoin kotona järjestystä, sillä ahdistuin kun en päässyt lähelle ikkunaa kastelemaan kukkia tai tuulettamaan. Pöytä oli ennen ihan ikkunan edessä ja ikkunalauta on niin leveä, ettei ikkunaan ylettänyt.  Aamupaloille riittää tarpeeksi valoa ( vielä ), vaikka pöytä ei olekaan ihan ikkunan vieressä.

 

Iso, synkkä maalaus on matkaamassa työhuoneelle, kunhan saan järjestettyä autokyydin. Maalaus on peräisin ystävän varastosta ja tarkoituksena on pohjustaa se uudelleen ja maalata päälle. Ripustin sen seinälle pois tieltä siksi aikaa.Välillä pidän siitä.

 

Olen leiponut kakkua. Onnistui jopa. Kuvassa äitini tutkii reseptikirjaa.

Olen haahuillut ympäri kaupunkia, valokuvannut, tavannut ystäviä, kahvitellut ja istunut puistoissa.

Olen nähnyt pitkästä aikaa niin monta hyvää näyttelyä, että tekisi mieli hypähdellä! Suosittelen Katri Monosen näyttelyä TM Galleriassa. Ilahduin kovasti kävellessäni galleriaan sisään, tietämättä mikä näyttely on kyseessä, sillä Katri on opiskellut kanssani aikoinaan samassa koulussa. Oli mielenkiintoista nähdä hänen töitään pitkän ajan jälkeen. Tykkäsin näyttelystä paljon!

 

Kaapelitehtaalla on vielä muutaman päivän ajan esillä Inspired by nature-näyttely, joka ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa jos on mahdollisuus. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoinen laboratorio esineistä ja materiaaleista, jotka ovat saaneet inspiraation luonnosta ja joita ihmiset imitoivat. Enpä nimittäin ole tiennyt, että esimerkiksi tarranauhojen ( joita on laukuissa ja vaatteissa ) kiinnitysmekanismi perustuu takiaisten koukku-ja silmukkasysteemiin.

 

Haluan vielä suositella Rauha Mäkilän näyttelyä, joka on parhaillaan Gallery Kalhama &Piipossa.  Pidin niin ikään kovasti.

Mitä te olette puuhailleet? Odotatteko jo syksyä vai pidättekö kesästä kiinni?

Väriterapiaa

 

Olen ollut tänään lähinnä sanaton ja ihmetellyt vain elämää. Olen koittanut kirjoittaa tähän puoli tuntia lauseita, jotka kaikki tuntuvat merkityksettömiltä. Joskus on tällaisia päiviä, mutta onneksi uskon ja tiedän että jonain toisena päivänä on paremmin. Tiedätte varmaan tunteen, kun haluaisi kantaa rakkaan ihmisen murheista edes puolet, jotta toisella olisi parempi olla. ❤

Aamulla näin parhaaksi kattaa pöytään mahdollisimman värikkään aamiaisen. Väriterapiaa, värienergiaa, mitä ikinä, mutta piristää kummasti, niin se vain on. Värikkäitä ja kauniita astioita on kivempi tiskatakin, totesi ystäväni kerran ja oikeassa oli.

Kukat tuovat myös niin paljon iloa. Sekin on fakta. Kuvissa näkyy myös kolme uutta asiaa, jotka löysin kirpparilta ja ne vasta kivoja ovatkin: lautanen mintunvihreillä reunoilla, violetti- ja lehdenmuotoinen lasikulho.

Ajatukseni hyppelevät miten sattuu, mutta sellainen vielä tuli mieleen, että nämä ihanat, aurinkoiset päivät ovat tuoneet mukanaan tarpeen ikkunoiden pesusta. En oikeasti näe niistä kunnolla ulos, koska ovat niin noen peitossa.

Ai niin, meinasin tipahtaa tuolilta, kun tulin tänne blogiin ja en meinannut tunnistaa areenaani. Huh, välillä on hieman sulattelemista näissä vaihtelevissa taustoissa.

Värikyniä, vihkoja ja papereita

 

Olisi hurjan kivaa, jos saisi vain hypistellä kyniä, kokeilla eri värejä, värittää, piirtää, maalata, suunnitella ja toteuttaa ja viettää paljon aikaa työhuoneella. Harmillisesti työntekoon kuuluu paljon muutakin. Niin paljon, että tuntuu ettei aika riitä siihen ihanimpaan ja kivoimpaan, eli itse tekemiseen. Se muu on teos- ja näyttelysuunnitelmien kirjoittamista, papereiden täyttämistä, cv:n korjailua, apurahahakemuksia, nettisivuja ja kaikkea muuta mitä tehdään vain koneella istuen.  Kirjoittaminen tuntuu olevan todella vaikeaa tällä hetkellä. Jokaista lausetta saa miettiä puoli tuntia. Jos täällä on siis hiljaista, niin se johtuu siitä että kotitoimistossa riittää töitä.

Kauniit vihkot, kalenteri  ja kierrekansiot kyllä auttavat siinä, että paperitöistä voi nauttia edes hitusen enemmän. Pikkutussit ostin Berliinin matkalta Mujista. Tämän vuoden Illustration Now-kalenteri on lahja ystävältä. Päällystin sen vain rauhallisemmaksi. Ihan maailman ihanimmat kynät löysin Akateemisesta ja voi kun haluaisin niitä kaikissa väreissä! Ne on nuo Ferby-puukynät.

Mitä teille kuuluu?

Aamun sininen valo

 

Olen koittanut kuvata kotona, mutta kärsivällisyys ei oikein riitä oikean valotuksen opettelemiseen. Päätin että tykkään näistä kuvista tällaisenaan. Liikaa sinistä, liikaa keltaista, liikaa valoa. Eihän valoa nyt voi olla liikaa. Jos sitä tulvii aamulla ikkunasta niin sehän on vain ihanaa! Asia ratkaistu!

 

Ystävänpäivänä saadut liljat  ilahduttavat joka päivä. Niin kauniita. En kestä jos ne lakastuvat. Sitten on haettava lisää liljoja tai ehkä tulppaneja tai niitä pieniä ruttuisia, joiden nimeä en muista.  Kukat saavat kyllä niin hyvälle mielelle!Ai niin, neilikka. Alan kohta huolestua näistä mustista aukoista, joita tuntuu tulevan joka päivä.

 

Sain ystäviltäni testikäyttöön laukun. Haldin! On kyllä mahtipontisen hieno. Saan kuulemma oikein kuluttamalla kuluttaa sitä, jotta nähdään kuinka se kestää. Kangas on verhoilukangasta, joten en osaa uskoa, että tuo miksikään menisi. Kun sen avaa, siitä tulee pallon muotoinen ja vuorikangas on sininen. Ooh!

 

Olen jotenkin hyvällä tuulella, vaikka olen ollut kipeänä jo monta päivää. Vatsaa vain kouristelee ja olo on ihan möö, mutta tämä lisääntyvä valo, kukat ja ystävien kanssa vietetyt terapiaillat ovat vain olleet niin piristäviä, että kyllä tässä nyt yksi kipeys selätetään!

Toipilaan eväät

 

Sanoisin että kannatti olla kipeänä, sillä sain eilen kotiinkuljetuksena itse tehtyä linssikeittoa hallin punajuurileivän kera sekä jälkiruoaksi laskiaispullan! Maailman kivoin kuriiri. Nukuin neljätoista tuntia ja nyt on paljon parempi olo. Minulla on kyllä teoria, että tämä sairastuminen oli pelkkää stressikipeyttä. En ole sairastellut juuri lainkaan vuosiin, mutta nyt olen nukkunut superhuonosti jo pitkään. Välillä jopa valvonut öitä, kriiseillyt töideni kanssa ja sen lisäksi syönyt liikaa herkkuja. En siis ihmettele että tulin kipeäksi. Vähemmästäkin vastustuskyky laskee. Nyt olen onneksi selvittänyt suurimmat ongelmat ja kipeänä olen nukkunut kuin tukki. Pullaakin lupaan syödä vähemmän, mutta vasta sitten kun ollaan päästy Runebergin, laskiaispäivien ja vaalihössötysten ohi! Tämä vain tiedoksi niille, jotka ihmettelevät että mihin “terveelliset” herkkupostaukset ovat jääneet, kun täällä asuu tällainen pullahiiri nykyään. Kai se on tämä talvi, jos sitä saa vähän syyttää.

Kotitoimisto

 

En ole ollut kipeä niin pitkään aikaan, että edes muistaisin koska. Nyt kuitenkin iski karvas kurkkukipu, enkä toisaalta ihmettele näillä unettomilla öillä ja hölmöllä stressillä ties mistä. Tavallaan kipeänä ei olen niin ankeaa kuin voisi luulla. Jollain tavalla se on helpottavaakin. Saa syyn sanoa ei. Minä olen huono siinä. Nyt voin sanoa, että olen kipeä. Kuinka helppoa.Voi myös maata peiton alla, lukea tai kuunnella radiota ja puuhailla kotijuttuja, jos kunto sallii.  Aion kyllä mennä työhuoneelle, koska olen niin odottanut päivää, jolloin ehtisin sinne. Tämähän on vain kurkkukipua.

 

Olen myös päässyt alkuun suuressa kevätsiivouksessa. Kerroinkin aiemmin, että haluan vaihtaa kodissani järjestystä ja päästä eroon kaikesta tarpeettomasta. Olen sellainen siivoaja ja järjestelijä, että asiat vain kulkevat ympäri asuntoa nurkasta toiseen vaihtaen paikkaa ja kaikki on aina väliaikaista. Tuleekohan koskaan valmista? Tarvitseeko edes tulla? Luovuin kirjahyllystäni nyt kokonaan ja kirjat ovat nyt yhtenä pinona päällekkäin. Johonkin piti saada myös sisustuslehtivarastot, joten hyllylevyjä hyväksi käyttäen kokosin taas kerran eräänlaisen väliaikaisratkaisun.