Mustikkaa, mustikkaa

Kyllä voi ihminen tulla onnelliseksi itse poimituista mustikoista! Tehtiin eilen retki Sipoonkorpeen. Eväät reppuun ja tuokot mukaan. Illalla näytin pitkää nokkaa Alepan mustikkarasioille, jotka maksoivat 4,40 €/250 g. Hah, minullapa on mustikoita vaikka kuinka montasataa grammaa.

Palasimme kotiin väsyneinä, suut ja kädet sinisinä juuri ennen kaatosadetta. Minua puri metsässä ampiainen nilkkaan ja se sattui niin paljon, että itkin ja huusin vuolaasti kuin pieni lapsi. Suu mutrussa ja silmät vetisinä mumisin, että miksi se minua puri. Ilmeisesti astuin vahingossa pesän päälle tai pörisijä jäi jumiin kenkäni ja nilkkani väliin. Ei kai sille sitten voinut vihainen olla. Hyvä puoli oli se, että en kai ole enää niin allerginen pistoille. Aiemmin on jalka turvonnut niin paljon, etten olisi voinut kävellä ilman lääkkeitä.

Tyytyväisenä nautin aamupalaksi mustikoita partaäijäjogurtin kanssa. Ja katsokaas mitkä kupposet! Nämä ovat ne suuntaan ja toiseen mielipiteitä saaneet Iittalan Sarjattomat. Sain kupit kupit lahjaksi Divaanin kesäjuhlista. Tykkään itse noista kovasti, sillä sopivat hyvin väriensä puolesta muihin astioihini. Koko on kanssa juuri passeli, sekä kahvikupissa, että jogurttikulhossa, sillä minun kahvi / teekuppini pitää olla iso.

Joko olette käyneet mustikkametsässä? Meillä oli mielessä myös kanttarellit ja herkkutatit, mutta ei löytynyt yhtäkään.

Astioiden paikka

Täällä sairastellaan kesäflunssaa, joten sohvalla maatessa on aikaa katsella ympärille ja miettiä astioiden paikkaa. Muutaman viikon takaiselta kotiseutureissulta tarttui mukaan niin paljon “uusia” astioita ( sekä saatuja että kirppislöytöjä), että nyt pitäisi keksiä mihin saan ne kaikki mahdutettua. Haaveilen, että minulla olisi kesämökki, jonne saisin keräillä eriparisia, värikkäitä kuppeja ja lautasia. Kesämökkiä odotellessa täytyy kuitenkin elää pienen keittiön ehdoilla. Joko saan siis sanoa stopin astiahamstrailulle, luopua jostain vähemmän käyttämästäni, nakutella lisää hyllyjä tai syödä ruokakaapista kaikki ruoat ja järjestää tilalle astioita.  Heh, viimeinen kuulostaa hauskimmalta.

 

Kuka arvaa mikä ylemmän kuvan siniharmaaoranssi-asia on?  Vihje: liittyy matkustamiseen. ;D

Kuten huomaatte, keittiössäni ei ole minkäänlaista linjaa, vaan kaikki kupit ovat siinä järjestyksessä miten niitä eniten käytän. Paljon väriä, mutta kaipaisin joukkoon myös enemmän valkoisia astioita, joihin värikkäitä saisi kivasti yhdisteltyä.

Huomasin, että Töölöön Runeberginkadun ja Töölönkadun kulmaan Aitoja makuja-kaupan tiloihin on avattu pikkuinen POP UP-kirppis heinäkuun ajaksi. Näytti kyllä kovin hiljaiselta paikalta, mutta suunnittelin silti mahdollisesti hyödyntäväni läheisen sijainnin ja vieväni muutamia astioita ja vähän vaatteita myyntiin. Ei vaatisi niin suurta ponnistelua, kun paikka olisi lähellä.

Blogeissa kiertää muuten hauska Iittala-haaste, joissa kerrotaan minkälaisia Iittalan astioita kaapeista löytyy. Jos virun sisällä vielä monta päivää nenä vuotaen, niin alan kyllä tutkia omienkin kaappien Iittaloita. Kurkatkaapa vaikka No home without youn ja  Kettukarkin Iittalat.

Mummolaromantiikkaa

Tässä muutamat aarteet, jotka löysin kirpparilta. Olen kaivannut sängyn päälle värikkäitä tyynyjä, mutta mieleisiä ei ole tullut vielä vastaan, paitsi liian kalliissa hinnoissa. Kirpparit ovat onneksi mainioita aarreaittoja. Ristipistotyyny maksoi 2,5 €. Kankaanpala tarttui kahdeksallakymmenellä sentillä matkaan aikaisemmalta kirpparilta, sillä ajattelin tehdä siitä tyynyn. Nyt sinapinkeltaisia tyynyjä tuleekin sitten olemaan kaksin kappalein, kun löytyi tämä kukkatyynykin.

Kynttilä on peruja tuttavaltamme täältä ja sain myös laatikollisen kaikkea muuta ihanaa, joista kerron myöhemmin. Kynttilänjalka, siniset Rörstrandin mokkakupit ja sininen keramiikka-astia löytyivät myös kirpparilta. En malta odottaa että pääsen keittämään mutteripannulla espressot ja tarjoamaan noista kupeista!

Väriterapiaa

 

Olen ollut tänään lähinnä sanaton ja ihmetellyt vain elämää. Olen koittanut kirjoittaa tähän puoli tuntia lauseita, jotka kaikki tuntuvat merkityksettömiltä. Joskus on tällaisia päiviä, mutta onneksi uskon ja tiedän että jonain toisena päivänä on paremmin. Tiedätte varmaan tunteen, kun haluaisi kantaa rakkaan ihmisen murheista edes puolet, jotta toisella olisi parempi olla. ❤

Aamulla näin parhaaksi kattaa pöytään mahdollisimman värikkään aamiaisen. Väriterapiaa, värienergiaa, mitä ikinä, mutta piristää kummasti, niin se vain on. Värikkäitä ja kauniita astioita on kivempi tiskatakin, totesi ystäväni kerran ja oikeassa oli.

Kukat tuovat myös niin paljon iloa. Sekin on fakta. Kuvissa näkyy myös kolme uutta asiaa, jotka löysin kirpparilta ja ne vasta kivoja ovatkin: lautanen mintunvihreillä reunoilla, violetti- ja lehdenmuotoinen lasikulho.

Ajatukseni hyppelevät miten sattuu, mutta sellainen vielä tuli mieleen, että nämä ihanat, aurinkoiset päivät ovat tuoneet mukanaan tarpeen ikkunoiden pesusta. En oikeasti näe niistä kunnolla ulos, koska ovat niin noen peitossa.

Ai niin, meinasin tipahtaa tuolilta, kun tulin tänne blogiin ja en meinannut tunnistaa areenaani. Huh, välillä on hieman sulattelemista näissä vaihtelevissa taustoissa.

Minimalistin keittiö

 

Huijasin. Tästä on minimalismi kaukana. Kaipaisi pientä järjestelyä nuo keittiön hyllyt, joille on jo eksynyt kaikkea muutakin kuin astioita. Voisin esimerkiksi tapetoida yhden seinän korteilla, sillä niitä on kaikkialla, koska en voi vastustaa kauniita kuvia. No, tuo öljytty mies Gran Canarialla ei tosin ole oma hankinta, mutta siellä sekin hyllyllä köllöttelee.

 

 

Tukholmassa keskityimme hyvään ruokaan ja yleiseen ihasteluun ja ihmettelyyn, mutta pari juttua lempiväreissäni oli kotiutettava. Pastelliset jälkiruokakulhot ja kaksi keittiöpyyhettä, mustavalkoinen ja pastellinen. Sininen ja toinen mustavalkoinen päätyy matkaseuralaisen köökkiin.

Vallitseeko teidän keittiöissä tiukka linja astoiden värien ja järjestyksen suhteen vai löytyykö yhtään tällaista sekamelskakeittiötä?

New Yorkin tuliaisia

Poikaystävä palasi pitkältä Amerikan matkalta ja sain New Yorkista tuliaiseksi kupposen, jota olen haaveillen vilkuillut muun muassa Vihreän talon keittiössä.

 

 

Kupin värit tuovat mieleeni kupit lapsuudestani. Jos tällaiset kupit ikinä tulevat vastaan minua jossakin, niin ostan varmasti. Varsinkin tuo sydänkuppi olisi todellinen löytö, sillä siihen liittyy monia muistoja. Jos jollakulla on tuollainen myydä, niin täällä ostaja! Luulen että kukkakuppi on helpompi löytää.

 

Punainen aamiainen

Vaaleanpunaisia pullia? Lindströminpihvejä? Ei, vaan punajuurisämpylöitä. Eilen pyöräyttelin jo rutiinilla sämpylöitä, kun edelliset loppuivat. Raastoin niihin porkkanan lisäksi nyt myös punajuurta ja maku parani tuplasti! Ei pelkissä porkkanasämpylöissäkään mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää ja punajuuri tuo hyvän, hieman makean maun. En ole mikään leipuri-ihme, joten tuollaisia könttejä ne ovat, mutta ihan hyviä könttejä. Olen ilahtunut että nuo valmistuvat kahdessakymmenessä minuutissa ja ainekset saa kaavittua kasaan ilman kaupassa käyntiä. Siitä siis tämä äkillinen innostukseni sämpylöihin. Helppoa ja hyvää.

 

Sämpylät nautin jogurtin kanssa, johon laitoin maustamattoman luomujogurtin lisäksi mustaherukoita, mandariineja, päärynää ja raakakaakaojauhetta.  Hmm, tiedän että kuulostaa vähän kummalliseslta yhdistelmältä, mutta aamiaiseni koostuvat usein juuri siitä mitä kaapista löydän. Tai no, sanotaan että kaikki mitä syön on oikeastaan sattuman kauppaa. Ne joko toimivat yhdessä, tai sitten eivät. No, onneksi tuosta tuli hyvää. Tämä johtuu siitä, että en osaa suunnitella kauppalistaa. Se tarkoittaa että pitäisi olla ohjeet ruokiin ja sitä ennen tietää mitä haluaa viikolla syödä. Minä en tiedä. Ostan siis kaupasta ihan mitä sattuu ja kun tulen kotiin huomaan, että minulla on sitruunaa, kookosmaitoa, selleriä ja ehkä avokado. Mitä siinä sitten voi tehdä?

 

 

Oletteko muuten koskaan nähneet tuollaista violettia kastehelmilautasta? Minä en tiennyt olevan olemassakaan, mutta tuo osui silmään kivan töölöläiskirpparin ikkunassa viime kesänä. Se oli saatava.