Aamiainen Berliinissä

 

Kun tänään aamulla avasin jääkaapin oven ja sisällä loisti vain valo, muistelin haikeana Berliinin aamupalakahviloita ja ravintoloita.  Sain matkan synttärilahjaksi ystävältäni viime syksynä, kun täytin kolmekymmentä. Ihan Liian Kiva Lahja. Reissu oli huippu ja seura vielä huipumpi! Berliini vakuutti niin, että sinne on lähdettävä pian uudestaan pidemmäksi ajaksi.

 

 

Asustelimme Mittessä, jossa hintataso on kuulemma hieman korkeampi, mutta löysimme muutaman tyyriimmän aamiaisen jälkeen söpön kahvilan ihan hotellimme nurkilta, jossa runsas buffet-aamiainen maksoi viisi euroa.  Mieleen jäi erityisesti kahviloiden rennot sisustukset ja hyvä musiikki.

 

Paras tuorepuristettu appelsiinimehu, jota olen koskaan juonut!

 

 

 

 

Berliiniin ( tai mihin tahansa ) matkustaessa on hyvä, jos taskusta löytyy ystävien ja tuttavien vinkit parhaista paikoista tai mikä vielä parempaa, paikallinen suunnistusapu kivoimpiin paikkoihin. Meilläkin oli onneksi vinkkilappusia, mutta lisääkin olisi kaivattu.  Aamulla nälkäisenä aamupalapaikkaa etsiessä tuli aluksi eksyttyä vähän tylsempiinkin ja niihin kalliimpiin kahviloihin, mutta loppuviikkoa kohden löytyi jo monta ihanaa ja edullista paikkaa. Ensi kerralla siis tiedämme jo vähän minne päin kannattaa suunnata.

 

 

Jäätelökateus

 

Iski jäätelökateus kun ystävä kertoi herkutelleensa jätskillä. Kurkistin pakastinlokeroon ja sieltä löytyi neljä pakastettua banaania.  Kuivakaapista pilkisti pussillinen raakakaakaojauhetta ja jääkaapista löytyi kauramaitoa. Niistäpä syntyi supermaukas suklaamoussejätski!

 

 

Banaanien pitää antaa sulaa hieman, että ne saa kuorittua veitsellä. Sormet jäätyy, mutta lopputulos on sen arvoista. Banaanit blenderiin. Sekaan pari ruokalusikallista kaakaojauhetta ja sen verran kauramaitoa, että blenderi suostuu toimimaan.

 

 

Valmista! Ja koska blenderini ei ole niin priima ja jouduin lisäämään maitoa hieman enemmän ( ja silti kone vain surrusi hankalasti tuskissaan ) ja jätskistä tulikin paksua suklaajuomaa, niin lusikoin sen sellaisenaan lasista! Nam! Päälle puolukoita ja pari mintunlehteä.

 

 

No, säästin minä puolet ja maltoin laittaa pakkaseen jäätymään jäätelömäisemmäksi. Koitan malttaa säästää suklaaherkkua ihanimmalle ja parhaalle leipämestarille, joka ilahdutti minua tuolla kuvassa näkyvällä värikkäällä leikkulaudalla. Siinähän on kaikki lempparivärini! Ihan superhieno! Raaskinkohan edes käyttää sitä, ettei tule viiruja veitsestä? Olen ihaillut tuota leikkuulautaa siitä asti, kun ihana Sort of Pink sen esitteli. Kiitos!!!

 

Oodi leivälle

 

 

Ystäväni antoi joululahjaksi leivän. The Leivän. Niin hyvää ettei oikeastaan tekisi mieli muuta syödä. On se jo melkein kadonnutkin. Minusta leiväksi voi kutsua ruisleipää, jossa on vain ne tarvittavat ainekset – ruis, vesi ja suola ( jota tulee ostettua kaupasta ) tai sitten tällaista rakkaudella itse leivottua leipää, jolloin saa varmasti tuoretta, lisäaineetonta, maukasta leipää, jota voi maustaa vaikka millä! Tämä on porkkanaleipä. Sisällä ainakin rusinoita ja pähkinöitä. En voi kuvailla sen enempää, mutta sanon vain että parasta mitä olla voi. Onhan se nyt niin kauniskin. 🙂

 

 

 

 

…ja ei kaipaa päälle muuta kuin nokareen voita.