Maalaus, valonsäteitä ja pastellitaivas / Painting, rays of light and a pastel sky

Nautin jokaisesta seinälle heijastuvasta auringon säteestä, selkää lämmittävästä porotuksesta, sisälle puhaltavasta viilentävästä tuulesta iltaisin, kun ikkuna on auki. Tekee mieli avata kaikki verhot ja ikkunat heti aamusta, vaikka naapurin kattoremontti hyökkää meluisena sisälle. Juon aamukahvia valoisassa keittiössä, jääteetä iltaisin, kun aurinko laskee. On kesä vaikkei aina tunnu siltä.

Katselen työhuoneelta vierailevaa maalaustani kotona. Se tuntuu uudelta, erilaiselta. Oranssit hiukset hehkuvat.

Tähän vuodenaikaan taivas on akvarellimaalaus. Tekee mieli harhailla Helsingin kaduilla aamuun.

Loving this time of the year when the sky is so beautiful and sunsets are like watercolor paintings.  I feel summery even when the weather is not so summery. I’m trying to catch every ray of light. I brought one of my paintings home from the work space and it’s interesting to see it in a different space. The colors are glowing. 

Photos by me and Erno.

Hei Japanista ja kotoa / Hello from Japan and from home

Terveiset Japanista! Siellä oli ihanaa, lämmintä, kaoottista, äänekästä, kaunista, rauhallista, harrasta, sekopäistä, hikistä, värikästä, harmonista ja inspiroivaa. En ole koskaan ollut näin hämilläni matkan jälkeen, ihan hyvällä tavalla. Tuntuu, että kaikessa nähdyssä ja tapahtuneessa on niin paljon käsiteltävää, että menee tovi ajatuksia ja tuntemuksia purkaessa.

Tokio oli täynnä ärsykkeitä, jatkuvia erilaisia ääniä ja loputonta liikettä, mutta silti myös puistoja ja joenvarsia täynnä rauhallisia istuskelupaikkoja ja kaupunginosiin kätkettyjä salaisia puutarhoja ja pyhättöjä.

Kioto tuntui Tokion jälkeen pittoreskiltä pikkukaupungilta. Matalia, perinteisiä vanhoja taloja, kukkien ja puiden reunustama joenvarsi kahviloineen, temppeleitä ja kimonoasuisia aasialaisia kaikkialla. Kioto avautui hiljalleen, kun taas Tokio räjähti naamalle. Pidin molempien sydämestä ja sykkeestä.

Terveisiä myös kotoa! Täällä on valoisaa, niin rauhallista, laajaa ja jotenkin yltäkylläisen oloista kolmen viikon hikisen ja ahtaan Airbnb-asumisen jälkeen. Lähtisin silti heti takaisin, mihin vain.

Matkoilla on aina niin totaalisen vapaa olo, unohdan hetkessä että minulla on työ ja jonkinlaisia velvotteita kotona. Matkustaminen myös vain lisää matkakuumetta.

Parasta Japanin matkalla oli päästä kurkistamaan hetkeksi aasialaiseen kulttuuriin, oppia siitä jotain pientä.

Hello from Japan and from home!

Japan was everything, noisy, colorful, chaotic, breathtaking, warm, sweaty, peaceful, heartfelt, beautiful, and inspiring. I have never felt as baffled after any journey as this. In a good way, I mean. Everything we saw and experienced will take a while to process. Tokyo was full of stimuli with all the different noises, colors, lights and the masses of people, but also all the green parks with peaceful places to sit down and beautiful hidden gardens in the middle of the neighborhoods. Kyoto felt like a little town after Tokyo. Trees and flowers bordering the river side full of cafés, traditional old and low Japanese houses, temples and Asian tourists dressed in kimonos everywhere.

Kyoto opened up slowly while Tokyo exploded in your face. I liked the heart and the beat of both cities.

Loma ja party corner! / Summer Holiday and a Party Corner!

No nyt alkoi loma! Tekee mieli hihkua ja kehuskella, mutta en kehtaa, kun kaikilla ei ole loma. Mies makaa viidettä päivää kotona kuumeessa ja minä häärään kaikkea sellaista, joka on odottanut tilaisuutta. Siivoan, vien kodin miljoona erilaista kierrätyskassia roskiskatokseen, pullot alkoon, pyykit, astiat, vähän pakkailua, rahanvaihto forexilla, toipilaalle ruokaa ja specialdrinksu vihreääteetä, vähän kamomillaa, sitruunaa, hunajaa, inkivääriä. Juo tää!

Sitten teen iloisen vappunurkkauksen ja petyn serpentiiniin, joka ei ihan varmasti ole sellaista kuin lapsuudessa! Ei ollenkaan kiharaa, vaan valahtaa samantien suorana alas, eikä sillä lailla kivasti kiemurtele, höh. Väkerrän serpentiiniä sitten viisitoistaminuttia kakluunin reunalle, koska kaikkialla muualla se näyttää vain roskalta. Nyt saa olla siinä ainakin ensi syksyyn. Party corner!

Juon liikaa kahvia ja päässä alkaa surista, tuuletan ja vedän verhot alas, aurinko porottaa sisään.

Ihan kohtakohtakohta lähdetään lomalle ja sitä ennen vielä yhdet juhlat, vappubrunssi, näyttelyn ripustus ja avajaiset, pakkaaminen ja huh! Kunpa toipilas paranisi!

I made a party corner for the coming May Day and for celebrating my summer holiday that just started!

Jos sielu on väsynyt, ei unikaan riitä / Not even sleep helps when your soul is tired

Jos sielu on väsynyt, ei unikaan riitä, tokaisi ystäväni, kun kerroin olleeni pääsiäisloman jälkeen entistä väsyneempi. Meinasin nukahtaa kesken lounaskahvittelun ja tuntui kuin askeleita painaisi rautakengät. Mikään unimäärä ei ole tuntunut olleen tarpeeksi viime kuukausien aikana. Olen siis antanut olla, raahautunut töihin samassa paidassa, heittäytynyt päivän jälkeen sohvalle kirjan kanssa ja nukahtanut, tilannut ruokaa suoraan kotiin, unohdellut nimiä ja numeroita ja sekoittanut ihmiset toisiinsa.

Nyt alkaa kuitenkin olla valoa tunnelin päässä, sillä loma (ja Japani!) lähestyy vauhdilla ja hoitamattomien asioiden lista on lyhentynyt puolella. Tekee jo mieli tehdä viikonloppuisin muutakin kuin nukkua ja olla. Kohta on vappu ja haaveilen ystävien seurasta, skumpasta ja ilmapalloista. Heti vapun jälkeen koittaa myös näyttelyni lapsuuden maisemissa, Uudessakaupungissa. Jos liikutte siellä päin, olette enemmän kuin tervetulleita!

Ja maalauksista tulikin mieleeni, että olipa ilahduttavaa nähdä Koti ja keittiö-lehden kannessa maalaukseni ystävien ihanassa kodissa!

En keksi mitään aasinsiltaa maalauksista ulkoiluun, mutta senpä kerron, että on kivaa kun ystävillä on lemmikkejä (ja lapsia). Niitä voi aina välillä lainata. Olen haaveillut koirasta oikeastaan vain siksi, että koira veisi minut lenkille, ei toisin päin. Kuvassa ystäväni lempeistä lempein koirakaveri, jolle mies antoi pallon juuri kun oli poistumassa kotoa treeneihin. Koira jäi hölmistyeen näköisenä pallo suussa tuijottamaan ulos ikkunasta: mihin hemmettiin se nyt lähti?

Käykää muuten katsomassa Anu Pentikin näyttely Taidehallissa, jos ehditte. Niin inspiroiva ja hieno! Ja katsokaa se video, huh, lumoava!

Not even sleep helps when your soul is tired, said my friend to me when I told her that I’ve been even more tired after day offs. I guess it’s some kind of a spring tiredness with too much work. Luckily I have friends with dogs to borrow to take me on long walks in fresh air. AND our vacation in Japan is almost here! Before our trip I have an exhibition to hang up in my childhood town, really happy about it! 

Sitten kun mikään ei tule väliimme / When nothing comes between us

Lauseita saa etsiä ja miettiä, sanoja sovitella, sillä kaikki on tuntunut jo hetken aikaa katkonaiselta. Aika menee nopeasti, ajatukset hidastuvat, kompuroivat ja jäävät lopulta jalkoihin. Etsin vaihtoehtoja kiireelle, työlle, juoksemiselle. Ehkä aikaa, lomaa ja kävelyä.  Hetken vielä antaudun pyöritykselle, teen mitä olen luvannut ja uskotellut että täytyy. Joinain aikoina ei muuta voi. Kunhan tiedän, että luvassa on myös aika, jolloin mikään ei tule minun ja maalauksen/ metsän/ kirjan/ teehetken/ aamu-unien/ yksinolon/ hiljaisuuden/ rauhan väliin.

Vuoden alussa päätin, etten vaadi tältä vuodelta mitään.  En toivo, lupaa. Annan mennä vain, omalla painollaan. Ei väkinäistä yritystä tehdä jotain paremmin, enemmän.

On syntynyt asioita pelkästä halusta, ei pakosta. Paljon parempi.

Vielä kun ajatuksen saisi sovellettua velvollisuuksiin.

Välillä olen ajatellut blogin tulleen tiensä päähän lähes yhdeksän vuoden turinoinnin jälkeen. Mutta tämähän on paikka, jossa ei ole velvollisuuksia ja rajoituksia. Voin kertoa tarinoita, jakaa kauniin hetken ja ilakoida kirpparilta löytyneistä värikkäistä karvamatoista. Tai olla monta viikkoa hiljaa. Se on kivaa se, ja siksi jatkan samaan tapaan, omalla painolla, hyvillä mielin.

Time seems to fly so fast and it’s slowing my thoughts at the same time. I have been working a lot because there’s so much to do before my early summer holiday in Japan. Sometimes I just need to comply with my schedule and breathe deeply. As long as I know there will be easier days when nothing comes between me and painting/ reading a book/ sleeping long/ walking in a forest/ drinking tea/ being alone/ in silence.

Sunnuntaiautuus / Sunday Bliss

Vuosia sitten koin herätyksen kesken junamatkan. Havahduin siihen, etten odottanut mitään. En kesää, juhlia, lomaa, viikonloppua, jotain tulevaa. Olin vain, siinä hetkessä, tyytyväisenä. Se oli yksi sen hetkisen elämäni hienoimpia hetkiä, koska en ollut koskaan kokenut sellaista ennen. Muistan soittaneeni äidilleni ja itkeneeni onnellisena puhelimeen, että voitko kuvitella kuinka ihanaa on tällainen hetki, kun ei odota mitään. Vuosia myöhemmmin äitini kysyi minulta, että mikä olikaan se herätys, jonka koit silloin kerran?

Tällä hetkellä huomaan suistuvani taas odotuksen tielle. Tämä sunnuntai siinsi mielessäni jo pari viikkoa sitten. Sunnuntai, jolloin saan nukkua niin pitkään kuin huvittaa, kuunnella jazzia ja syödä aamiaista ilman hoppua, ilman suunnitelmia, pakkoja ja toiveita. Pitkät työviikot ovat suistaneet väsymyksen kautta ärtymykseen. Tällä viikolla olen sanonut muun muassa lauseen “heitän tän kananmunan seinään, jos et tuu halaamaan mua”. Kertoo väsymyksen asteesta.

Nyt on kuitenkin tämä odotettu sunnuntai. Olo on rauhallinen, villasukat jalassa, kahvia kupissa, jazzia radiossa, valoisa koti, hiljaisuus ympärillä. Vaikka ajattelen aina, että yksi vapaapäivä ei riitä rauhoittamaan kehoa ja hengitystä, annan mahdollisuuden. Tuntuu jo siltä, että pelkästään tämä hidas aamupäivä on tehnyt tehtävänsä ja hellinyt.

Ihanaa sunnuntaita! ❤

Inspiroivinta tällä hetkellä / The most inspiring things right now

japani-haaveita-1

Ajatukseni harhailevat niin monessa innostavassa asiassa yhtäaikaa, että on välillä mahdotonta saada mistään kiinni. Täytyisi ehkä pitää itsekseen teemapäiviä. Tänään keskityn kirjoittamiseen, huomenna maalaamiseen, ylihuomenna retkeilen ja viikonloppuna rauhoitun lukemaan kirjoja ja juomaan teetä. Hmm, ei hullumpi ajatus! Ehkä se auttaisi asioiden loppuun saattamisessa (tai edes aloittamisessa). Hei, nerokas ajatus, nyt innostuin tästä!

matcha-tee

Asioita, jotka inspiroivat ja ilahduttavat tällä hetkellä.:

Vihreät teet ja erityisesti matcha.  Himoitsen vihreää teetä. Pelkästään vihreä väri energisoi ja maku on ihanan intensiivinen ja vahva. Kauhistelin Ruohonjuuressa bambuvispilän viidentoista euron hintaa. Sitten päädyin katsomaan tämän bambuvispilän valmistusvideon ja mykistyin huokailemaan ihastuksesta (vispilän teko alkaa kohdasta 6:09)! Niin hypnoottista katseltavaa! Miten voikaan olla niin tarkkaa ja hienoa piperrystä YHDEN vispilän valmistus. Ei enää viisitoista euroa tuntunut pahalta. Tosin videon lopussa kerrotaan, että vispilää voi käyttää kymmenen kertaa. Öh, no aion käyttää sitä niin kauan kuin siinä on yksikään bambusiiru jäljellä.

matcha-tee-1

Japani Kaksi ikuista haavemaatani ovat Islanti ja Japani. Islannissa en ole koskaan ollut, mutta jonain päivänä se vielä koittaa. Keväällä toteutan toisen haaveistani ja matkustamme Japaniin! Siitä tulee minun kesälomani. En ole koskaan jännittänyt mitään matkaa näin paljon. Olen niin innoissani, että tekee mieli alkaa hyppimään aina kun ajattelen asiaa. Lainasin kirjastosta kasan Japaniin liittyviä kirjoja, katsoin juuri Lost in Translationin pitkästä aikaa ja kaivoin kaikki mahdolliset Japaniin liittyvät ruokaohjelmat mitä netistä löytyi. Kuulen mielelläni kaikenlaisia vinkkejä, jos teillä sattuu olemaan?

melkein-geisha

Taidenäyttelyt  Olen käynyt paljon enemmän museoissa museokortin hankkimisen jälkeen. Gallerioissa tulee käytyä muutenkin, mutta museokortilla on kivaa ja helppoa mennä lyhyeksikin aikaa museoon hengailemaan, katsoa ehkä jokin näyttelyn osio ja palata uudelleen.  Kävin pitkästä aikaa Kansallismuseossa, jossa oli muuten hauska julistenäyttely vanhoista matkailumainoksista, suosittelen! Forsblomilla on vielä pari päivää Jenni Hiltusen hieno näyttely, josta kuvat alla. Kirjoitan kuukausittain kalenteriin kiinnostavimmat näyttelyt, jotka haluan nähdä. Odotan kovasti seuraavaa Turku-reissua ja Elina Brotheruksen näyttelyä Turun taidemuseossa.

jenni-hiltunen-forsblom

jenni-hiltunen-forsblom-1

Uusien asioiden kokeileminen   Liikuimme, tanssimme, maalasimme, antauduimme sattumuksille ja teimme erilaisia harjoituksia ystäväni kanssa yhtenä päivänä työhuoneellani. Olen melko mukavuudenhaluinen / mukavuusalueella viihtyvä yksintekijä, joten tuntui ihanalta onnistua vapautumaan harjoituksien kuljettamaksi tanssijan kanssa ja tehdä jotain abstraktia sattumien ohjaamana.

tanssien-1

tanssien

Keväinen valo ja uusi koti  Uusi koti tuntuu omalta, kivalta, tunnelmalliselta ja kodikkaalta kasoineen ja väreineen ja tekee minut onnelliseksi päivittäin.

valoisa-koti

varikas-maalaus

Mekko Ystävilläni on maailman hyväntuulisin ja iloisimmaksi tekevä vaatemerkki nimeltä Haldin. Ostin itselleni joululahjaksi Haldinin aniliininpunaisen silkkimekon, jossa on kukkakaalikorvia (luitte oikein). Tiedän, että siitä tulee kesän ja ehkä kaikkien aikojen ihanin lempivaate.

haldin-silkkimekko

haldin-silkkimekko-1

Pilkut, ruusut ja kukat Pitkän mustan kauden jälkeen kaikenlaiset pilkut ja kukat tuntuvat kivoilta ja hypistelen vanhoja ruusuhuivejani innostuneena. Mies pälyilee oudoksuen.

pilkut-ja-kukat

Tavallaan ymmärrän.

ruusuhuivi

Vesivärit Tekee mieli maalata vesiväreillä pitkästä aikaa, joten kaivoin vanhat värinapit ja lehtiöt esille….

vesivarit

Ulkoilu, kävelyretket, metsä, luonto Aivan kamala luontokaipuu!  Talvi on mennyt vähän liiaksi sisätiloissa, töissä ja kotona. Tuntuu, että on suuri ulkoiluvaje. Haluan metsään, merenrantaan, kallioille, raikkaseen ilmaan.

metsaretki-9

Viherkasvit Tietty. Ne on perheenjäseniä ja jotenkin perhe kasvaa vähitellen suurperheeksi. Vähän hävettää, että vahingossa imuroin peikonlehdeltä yhden ison lehden.

cosy-home-viherkasvit-2

Ja lopuksi sarjasuositus kaikille, jotka koukuttuivat Skamiin ja kaipaavat lisää samaistumisia, muistoja ja kömpelön tuskaista teiniaikaa, Ovikoodi, ruotsalainen nuortensarja oli minusta jopa parempi, tai ainakin kosketti henkilökohtaisella tasolla lopulta enemmän kuin Skam, josta pidin kyllä myös.

Mitä teille kuuluu? Ihanaa viikonloppua!

Things that inspire me at the moment: Green tea, especially Matcha, my dream land Japan where I’m finally travelling this spring, art exhibitions, trying new things like exploring painting through the movement, my new silk dress by Haldin, colorful clothes after a long black period, our new home, trips to the nature, aquarelle painting and of course plants that are taking over our apartment. What inspires you? Have a lovely weekend!