Mikä sisäpiha! / What a courtyard!

syksy-seina

Tyhjentelin kameran muistikortteja ja löysin ihan tyystin unholaan joutuneita kuvia syksyltä. Onneksi löysin nämä, sillä pakkohan minun on jakaa nämä teillekin, vaikka ollaankin jo keväässä. Yksi syy miksi rakastan Kruununhakaa, on sen mahtavat sisäpihat. Jos on onnea ja yleensä suljettu sisäpihan portti on auki, kannattaa sujahtaa sisään ihailemaan. Näin me tehtiin!

kupla

kasvi-seina

kelta-pinkki

sisapihalla

varikkaat-kasvit

ihana-kruununhaka-1Osa kuvista Ernon ottamia.

I needed to empty my cameras memory card for the upcoming trip and luckily I did because I found these lovely pics from the fall. I love our neighborhood because there are so many beautiful backyards around. This inner courtyard’s gate is usually locked but this time it wasn’t so we got to see these lovely vine-clad buildings.  

Elämä jatkuu / Life goes on

chDSCF6557

Oho, tulipas kohtalokkaan kuuloinen otsikko, mutta vähempi ei ehkä olisi riittänyt, sillä olen aivan mykistynyt näistä luonnon ihmeistä! Teidän olisi pitänyt nähdä ilmeeni, kun yhtenä päivänä vilkaisin pöydälle unohtunutta artisokkaa. Se oli kasvattanut itselleen violetin siilitukan! Aivan mahtava! Joka kerta kun kuljen artisokan ohi, minun on pakko silittää sitä. Kuulostaa friikiltä, mutta nuo violetit haituvat ovat ihanan pehmeitä, vähän niin kuin rairuoho. Kesällä ikkunalaudalle unohtuneet ohdakkeenkukat saivat minut samanlaisen hurmion valtaan, kun ne olivat räjähtäneet täyttämään ikkunalaudan pehmeällä haivenella! Voi elämä olet ihmeitä täynnä!

chDSC_0983

chDSCF6544

Kuvat: Erno / All pics by Erno

What a fateful headline, I know. But you should have seen my surprise when I saw this sight in our windowsill! The artichoke we had forgotten there had grown a purple hairdo! Isn’t that amazing! In the summer we also forgot to throw away some thistles and it was a surprise one morning to see a cotton coat around it. There’s life after death, I suppose. 

Torilla kukkaostoksilla

kukkia

Päätin jo eilen, että aamulla kävelen Hakaniemen torille kukkaostoksille palkkiona siitä, että jaksoin siivota vapaapäivänä ja koska aurinko paistaa ja siisti koti ansaitsee kukkia. Sekosin täysin ja olisin halunnut jokaista kukkaa yhden, mutta kolikot riittivät tällä erää vain neilikoihin, liljoihin ja yhteen krysanteemiin. Rakastan kukkia ja rakastan toreja, koska niistä saa kukkakimppuja muutamalla eurolla.

kukkia1

Arvaatte varmaan, että nyt kävelen ympäri kotia ja kokeilen näitä maljakoita jokaiseen kohtaan ja nuuhkin ja otan sata kukkakuvaa.

Viherkasvit valtaavat

laiva-ja-takka

Kotiimme on poissaollessani ilmestynyt uusia kasvatteja. Miehellä on viherkasvivillitys lähtenyt ihan käsistä, mutta en pistä pahakseni. Kakluunivanhus toimittaa valitettavasti vain jylhää koristeen virkaa, mutta sai nyt lisäpestin kasvien seinämänä. Sky Planter-ruukuissa roikkuu orkidean lisäksi hauska korkkiruuvimainen tuoksuköynnös. Valkoiseen Ikean mikä lie-ruukkuun pesiytyi muratti.

orkidea-takan-reunalla

takka-puutarha

roikkuva-orkidea

takka

takka-ja-viherkasvit

Aika näyttää viihtyvätkö kasvit nurkkauksessa, jonne valo ei liiemmin yltä. Haaveilen sellaisesta katosta roikkuvasta kasvirykelmästä, jossa erilaisia kasveja roikkuisi eri korkeuksilla. Seuraavaksi sitten!

Orkidea

 

Kylläpä minua nyt on hemmoteltu kukilla vähäksi aikaa! Liljojen ja ruusujen sekä peikonlehden lisäksi kodissani asuu nyt myös ihastuttava, pikkuruinen miniorkidea. Lähdin maanantaiaamuna entisen poikaystäväni äidin ja veljen seuraksi ( kyllä, luitte oikein ) Ikeaan epäviralliseksi sisustuskonsultiksi, eli lähinnä höpöttelemään ja sanomaan painavia mielipiteitä sisustustauluista. Exän veli ei joko oikeasti uskaltanut ostaa seurassani tusinataulua tai sitten innostui aidosti muista ehdotuksistani. Minusta paras ajatus olisi ostaa taidetta minulta ( hih, tietysti! ) tai sitten tehdä kehyksiin oma sommitelma esimerkiksi levyjen kansista tai korteista. Täytyy käydä myöhemmin katsastamassa mitä mies on ostamiinsa kehyksiin keksinyt. Ai niin, ja siitä orkideasta. Sen sain lahjaksi kantoavusta ja seurasta! Kivaa!

 

 

Nyt on muuten todella tultu siihen, että kuvaaminen päivän”valossa” ei ole enää herkkua. Pahoittelen siis nyt ja tulevaisuudessa kuvien puuromaisuutta. Pitäisi saada aikaiseksi käyttää jalustaa tai lukea hieman kameran käyttöopasta. Itseni tuntien jään odottelemaan kevätauringon paluuta!

Tervetuloa taloon!

 

Sain lahjaksi jotain vihreää, josta olen haaveillut pitkään, nimittäin peikonlehden! Jipii! Kiitos rakas! Tuon keskipuun voi kuulemma ottaa pois, mutta en vielä tiedä jätänkö sen kuitenkin. Toisaalta on kiva että lehdet saavat alkaa vapaasti rönsyilemään alaspäin, jos haluavat. Nyt täytyy vielä kuulostella missä tämä uusi asukkini viihtyisi parhaiten. Luulen että ikkunalaudalla on liian vetoisaa.