Salainen puutarha Kiotossa / A Secret Garden in Kyoto

Palaan ajatuksissani Kiotoon, vihreydestä hehkuvaan puutarhaan nimeltä Murin-an. Olimme matkalla hopeiseen Ginkaku-ji-temppeliin, mutta uteliaisuudesta kurkkasimme matkan varrella tuulessa lepattavien verhojen taakse.

Löysimme paikan, joka jäi ensimmäisenä vahvimmin mieleen uskomattoman kauniina ja rauhoittavana levähdyspaikkana ja jotenkin juuri sellaisena näkynä, jota Japanista eniten odotin. Tai jollaista kuvittelin Japanissa olevan. Tälläkin hetkellä saan kyyneleen silmään miettiessäni tunnetta, jonka koin astuttuamme sisälle puutarhaan.

Oli maagista ja rauhoittavaa käyskennellä kauniissa puutarhassa vain parin muun ihmisen kanssa ja kuulla vain linnut, soliseva puro ja tuulessa hiljaa huojuvat puut. Istahdimme tatamille (aluksi tietenkin ihan väärälle matolle) ja painoimme kelloa. Saimme isossa kulhossa matchaa ja teemakeisen. Se oli yksi parhaista teehetkistäni koskaan, kuvankauniissa maisemassa.

Lähdettyämme meiltä kysyttiin kuinka löysimme paikan. Sattumalta, vastasimme. Onneksi, lisäsimme.

In Kyoto we were lucky to find this beautiful, peaceful, almost hidden garden called Murin-an. I still remember how happy I felt in the beautiful and magical place with no tourists or any kind of noise. It was one of the most memorable places on our trip because we found it by accident and it matched the mental images of Japan I had in my head before seeing the country in person.

Pics by me and Erno

Bambumetsässä / In the Bamboo Forest

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, makaisin nyt hiljaisessa tuulessa huojuvien bambujen alla. Korkeat puut kolisevat toisiaan vasten ja siitä kuuluu hauska ääni. Bambumetsän kolina ja kahina rauhoittaa. Linnut laulavat, kuivuneet bambulehdet rahisevat jalkojen alla. Ihana äänimaisema.

Tämä ihana rauhallinen paikka löytyi Kiotosta aivan Fushimi Inari Taishan pyhäkköalueen vierestä.

If I could step back in time I would lay down in the bamboo forest. I loved the sound  of the tall bamboo stalks clattering against to each other and swaying in the wind. 

Matkalla Japanissa / Traveling in Japan

Mietin pitkään miten lähestyisin matkaamme Japaniin sanoin. Haluaisin kertoa hassuista tilanteista, avuliaista ihmisistä, erikoisista ravintolakokemuksista, puutarhoista, tatamihuoneista, temppeleistä, sukista ja pioniparatiisista. Ehkä helpointa on kuitenkin aloittaa siitä mikä kiinnittää huomion aina kaikkialla missä kuljen: rakennuksien väriyhdistelmät, pehmeä valo, tuulessa hulmuavat asiat ja hassut asetelmat. Katse etsii värejä, maalauksellisia kohtia, pastelliyhdistelmiä. Näen keltaisia hameita, mintunvihreitä takseja ja vaaleanpunaisia seiniä. Luulen että löytäisin Murmanskistakin jotain pastellista. Ehkä siellä onkin.

Asuimme Airbnb-kämpissä, jotka valitsimme sijainnin mukaan. Tokiossa asuimme aluksi Shinjukussa, josta oli hyvät yhteydet kaikkialle ja jonne oli helppo löytää ensikertalaisena. Myöhemmin asuimme Naka-Megurossa, kun olimme jo tulleet vähän “tutuiksi” kaupunginosien kanssa ja halusimme valita jonkun tosi kivan alueen. Kiotossa majoituimme kivenheiton päässä joesta pienessä tatamihuoneessa. Airbnb-asunnot olivat pikkuruisia ja tunnelma niissä oli hikinen ja tiivis. Pyyhe ei kuivunut kertaakaan, joten oli jo helppo aistia tuleva trooppisen helteinen sadekausi.

Haluaisin muistaa mielikuvat Tokiosta ja Kiotosta ennen matkaa, minkälaisia kuvittelin niiden olevan. Olin lukenut paljon ja valmistautunut kohtaamaan ihmispaljouden, tiiviin tunnelman ja hämmentävän värikkäät kadut täynnä kaikkea mitä en osaisi kuvitella olevan olemassakaan. Tokio oli kuitenkin hyvin vastaanottavainen. En ahdistunut ihmismäärästä, ruuhkista ja jatkuvasta äänimaailmasta, koska energia meni ihmettelyyn ja ihmettely on ihanaa.

Kukaan ei töninyt, kaikki kävelivät ruuhkissa peräkkäin, ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat, hymyilivät ujosti ja tarkkaillen. Tokion palvelukulttuurista en kuitenkaan ehkä toivu, se oli ylitsevuotavan sekopäistä.

Mielikuva Japanista oli tietenkin myös kivipuutarhoja, sammalpuutarhoja, temppeleitä, mystiikkaa, valtavia puistoja, vuoret, laaksot, bambumetsät ja kaikki vihreä, kaunis luonto, jota odotin ehkä eniten. Ja tietenkin hyvää ruokaa, merilevää, sushia, sashimia, ramen-keittoja, sobanuudeleita, vihreää teetä ja matchaleivoksia. Kaikki tämä toteutui ja vielä paljon enemmän. Hassua ajatella, että silti näimme vain pikkuruisen osan kahdesta valtavasta kaupungista. Yhdessä päivässäkin ehti tapahtua niin paljon, että käveltyämme kolme viikkoa pitkin poikin Tokion ja Kioton katuja olen melkoisen pökerryksissä. Tiedän että palaan. Ja tiedän jo mitä teen seuraavalla reissulla.

Matkassa kivointa oli päästä kurkistamaan japanilaiseen kulttuuriin ja oppia siitä jotain pientä.

I’ve been wondering how to approach our trip to Japan by words. There’s so much to tell and thousands of photos to share. I’m still a bit confused about everything we experienced, in a good way, that I kind of want to just roll in these feelings and dream about everything I saw. But here’s a start anyway! And the start is colors that I always seek everywhere I go. Pastel walls, funny settings, soft light and lovely colored buildings.