Tarpeelliset kotipäivät / Days at home

Viimeinen kuukausi on ollut sellaista väsymystä joka tuntuu kaikkialla kehossa ja lopulta kasvaa liian isoksi möykyksi ja räjähtää. Tiedän, että olisi pitänyt levätä välillä, mutta aina se ei tunnu olevan mahdollista. Joskus kaikki vain kasaantuu ja hommat täyttävät päivän jokaisen tunnin.

Pari viikkoa sitten vietin kaksi päivää metsässä. Lähdin aamupäivällä, tulin alkuillasta takaisin. Ja sama uudestaan.

Puiden alla hartiat laskeutuivat. Ne laskeutuivat niin, että yhtäkkiä purskahdin äänekkääseen itkuun siitä onnesta, että tuntui vihdoinkin kevyeltä. Siellä metsässä, havisevien puiden ympäröimänä kun oli niin hyvä olla. Rauhallista, kaunista, hiljaista, raikasta. Metsä on paras stressilääke, ihanin, hellin ja toimivin.

 

Sen jälkeen tietysti sairastuin ja nyt olen kotihengaillut useamman päivän. Flunssa tuli tavallaan ihan hyvään aikaan, on ollut hyvä olla kotona ja kerätä voimia. Nyt olo on jo parempi, olen saanut järkevämmästä päivärytmistä kiinni. On hyvä olla, inspiraatiota ja energiaa tehdä asioita.

The last month has been so busy with everything that I’ve been really looking forward to spending more time at home doing nothing and just charging my batteries. Well, then I got a flue that forced me to slow down. It doesn’t feel that bad because it’s so grey and rainy outside.

Luckily I feel better already and I have more energy to do things and slowly arrange my weekdays to be less stressful. 

Advertisements

On ihan helppoa / It’s easy

On ihan helppoa tuijottaa tyhjyyteen, unohtua lauseeseen, pysähtyä ilman että siinä hetkessä tajuaa pysähtyneensä. Herätä kuin unesta ja muistaa yhtäkkiä missä on. Sitä voi ajatella keskittymisvaikeutena, kun teet jotain, sinulle puhutaan, sinä kuuntelet, kaikki puhuvat, kaikki odottavat ja yhtäkkiä jokin räjähtää. Kuppi/ kirja/ puhelin/  tippuu kädestä, törmäät oveen tai ihmiseen. Toisaalta se on keskittymistä, ei ollenkaan vaikeaa. Usein vain tilanteeseen sopimatonta keskittymistä, väärä asia, väärä hetki.

Siksi on kivaa, että on lauantai. Sellainen, ettei mihinkään kiire, ei mitään sovittua koko päiväksi. Toinen kuppi kahvia pressopannulla. Hän lukee, minä kirjoitan. Ikkuna on auki, lapsi huutaa, koira haukkuu, auto tyhjäkäynnillä, ovet käy. Silti hiljaista, ikään kuin.

Haluaisin muuttaa blogin nimen joksikin, joka liittyisi vähemmän kotiin. Vaikka koti onkin se paikka, jossa tunnen olevani turvassa, rauhassa herkkä, rauhassa heikko, kaikkea mitä kenenkään ei tarvitse tietää. Cosy home on vähän äklö nykyiselle minulle, mutta oli kovin sopiva silloin vuonna 2008 kun blogin perustin. En kyllä keksi mitään muutakaan nimeä. Ainoa joka tulee mieleeni on sana Sunnuntai. Koska sunnuntai on ihana, lempipäivä, pehmeä, kotipäivä, kaikki ihanat asiat-päivä. Siksi leikinkin sunnuntaita usein.

It’s easy to get lost in thought, to forget where you are and what you were doing. It’s easy to stare at a point and suddenly wake up from the dream and realize where you are. Somewhere doing something else than you remembered. I like to get lost even though some might call it a problem of concentration. Then, at least, I’m focused on something and that something is usually much more interesting to me.

Joutilaan sunnuntai / Peaceful Sunday

Viimeksi kirjoitin, kun olin vielä keskellä kesän tuoksinaa. Oli Pori jazz ja Rauman puutalot, lapset kylässä, ystävien vauvan syntymä myrskyisenä päivänä, tunnelmalliset kesähäät saaressa, grillausta, pizzailtoja ja Ilmiö-festari Turussa. Nyt tunnen jo lähestyvän syksyn, vaikka ilma on vielä seisova ja päättämätön. Sataa ja paistaa, vaihtelen sandaalien ja kumisaapaiden, peiton ja pussilakanan välillä.

Tiedän, ei pitäisi mainita syksyä, sillä on vielä kaikkea kesään kuuluvaa suunnitteilla. Vielä sitä grillausta, hääjuhlat, kesävaatteita ja ulkoilmaleffoja. Mietin silti myös kaikkea muuta, koska olen minä. Rauhaton suunnittelija, lennokas haaveilija.

Olen ollut paljon työhuoneella ja se on tällä hetkellä kivointa mitä tiedän. En malttaisi lopettaa maalaamista ja kymmenen tuntia tuntuu neljältä. Ajattelen värejä, sekoitan mielessäni, maalaan mielessäni, suunnittelen, inspiroidun ja odotan kuumeisesti seuraavaa työhuonepäivää. Ihanaa, että on niin.

Kotona haahuilen, juon kahvia ja käyn nukkumassa. Mies käy metsässä monta kertaa viikossa ja kantaa sienisaaliita kotiin. Tehdään mustikkapiirakoita ja sienirisottoa.

Pidän joutilaisuudesta kotona. Siitä että molemmat puuhailevat omiaan ja aina joku kone hurisee. Tiskit, pesukone tai sienikuivuri. Välillä höpistään ja sitten taas uppoudutaan omillemme.

Hello! It’s been a while since the last time I wrote. It was full summer then, even though it feels more like summer now. Just chilling at home in a peaceful Sunday mood.   

Kukkia ja taidetta / Flowers and Art

Tämä viikonloppu on ollut siitä harvinainen, että minulla ei ole ollut mitään suunnitelmia, töitä tai sovittuja juttuja. Mies lähti mökille ja linnoittauduin koti-ikävissäni neljän seinän sisälle ihanaan rauhaan ja yksinoloon. Niin tarpeellista ja mieltä rauhoittavaa olla joskus yksin kotona! Suunnittelin laittavani puhelimen kiinni ja uppoutuvani kirjoihin ja musiikin kuunteluun, mutta en ihan malttanut kuitenkaan täysin sulkeutua ulkopuoliselta elämältä. Mutta melkein.

Nukuin pitkään, söin aamiaista ja luin Armi Ratian elämänkertaa. Tein kahvia, jota join pitkin päivää hitaasti niin, että lopulta se muuttui jääkahviksi jääpalojen avulla. Siivoilin, pesin neljä koneellista pyykkiä. Kuuntelin uusia vinyylilevyjä, joita löysin kirpparilta. Etsin viherkasveille parempia paikkoja, sillä kärsivät raasut kuumuudesta, kun minä en malta pitää verhoja kiinni. Naulasin pari uutta taulua seinälle. Otin paljon valokuvia kukista ja tauluista, ja puhelinkuvia instagramiin. Lakkasin kynnet pinkiksi ja järjestelin vaatekaappia. Haahuilin ja nautin, ihan vaan.

 Sain ystävältä hehkuvan vaaleanpunaisen orkidean ja toiselta ystävältä neuleen, jossa on lempivärejäni vaaleanpunaista, mintunvihreää ja mustaa.

Päätin, että alan puhumaan niistä asioista joista haaveilen, niin kuin ne olisivat jo toteutumassa. Eli sitten kun, eikä sitten jos.

I have had a lovely weekend alone at home. My boyfriend was at summer cottage with friends, so I had a chance to just relax at home for a long time. 

Maalaus, valonsäteitä ja pastellitaivas / Painting, rays of light and a pastel sky

Nautin jokaisesta seinälle heijastuvasta auringon säteestä, selkää lämmittävästä porotuksesta, sisälle puhaltavasta viilentävästä tuulesta iltaisin, kun ikkuna on auki. Tekee mieli avata kaikki verhot ja ikkunat heti aamusta, vaikka naapurin kattoremontti hyökkää meluisena sisälle. Juon aamukahvia valoisassa keittiössä, jääteetä iltaisin, kun aurinko laskee. On kesä vaikkei aina tunnu siltä.

Katselen työhuoneelta vierailevaa maalaustani kotona. Se tuntuu uudelta, erilaiselta. Oranssit hiukset hehkuvat.

Tähän vuodenaikaan taivas on akvarellimaalaus. Tekee mieli harhailla Helsingin kaduilla aamuun.

Loving this time of the year when the sky is so beautiful and sunsets are like watercolor paintings.  I feel summery even when the weather is not so summery. I’m trying to catch every ray of light. I brought one of my paintings home from the work space and it’s interesting to see it in a different space. The colors are glowing. 

Photos by me and Erno.

Loma ja party corner! / Summer Holiday and a Party Corner!

No nyt alkoi loma! Tekee mieli hihkua ja kehuskella, mutta en kehtaa, kun kaikilla ei ole loma. Mies makaa viidettä päivää kotona kuumeessa ja minä häärään kaikkea sellaista, joka on odottanut tilaisuutta. Siivoan, vien kodin miljoona erilaista kierrätyskassia roskiskatokseen, pullot alkoon, pyykit, astiat, vähän pakkailua, rahanvaihto forexilla, toipilaalle ruokaa ja specialdrinksu vihreääteetä, vähän kamomillaa, sitruunaa, hunajaa, inkivääriä. Juo tää!

Sitten teen iloisen vappunurkkauksen ja petyn serpentiiniin, joka ei ihan varmasti ole sellaista kuin lapsuudessa! Ei ollenkaan kiharaa, vaan valahtaa samantien suorana alas, eikä sillä lailla kivasti kiemurtele, höh. Väkerrän serpentiiniä sitten viisitoistaminuttia kakluunin reunalle, koska kaikkialla muualla se näyttää vain roskalta. Nyt saa olla siinä ainakin ensi syksyyn. Party corner!

Juon liikaa kahvia ja päässä alkaa surista, tuuletan ja vedän verhot alas, aurinko porottaa sisään.

Ihan kohtakohtakohta lähdetään lomalle ja sitä ennen vielä yhdet juhlat, vappubrunssi, näyttelyn ripustus ja avajaiset, pakkaaminen ja huh! Kunpa toipilas paranisi!

I made a party corner for the coming May Day and for celebrating my summer holiday that just started!

Jos sielu on väsynyt, ei unikaan riitä / Not even sleep helps when your soul is tired

Jos sielu on väsynyt, ei unikaan riitä, tokaisi ystäväni, kun kerroin olleeni pääsiäisloman jälkeen entistä väsyneempi. Meinasin nukahtaa kesken lounaskahvittelun ja tuntui kuin askeleita painaisi rautakengät. Mikään unimäärä ei ole tuntunut olleen tarpeeksi viime kuukausien aikana. Olen siis antanut olla, raahautunut töihin samassa paidassa, heittäytynyt päivän jälkeen sohvalle kirjan kanssa ja nukahtanut, tilannut ruokaa suoraan kotiin, unohdellut nimiä ja numeroita ja sekoittanut ihmiset toisiinsa.

Nyt alkaa kuitenkin olla valoa tunnelin päässä, sillä loma (ja Japani!) lähestyy vauhdilla ja hoitamattomien asioiden lista on lyhentynyt puolella. Tekee jo mieli tehdä viikonloppuisin muutakin kuin nukkua ja olla. Kohta on vappu ja haaveilen ystävien seurasta, skumpasta ja ilmapalloista. Heti vapun jälkeen koittaa myös näyttelyni lapsuuden maisemissa, Uudessakaupungissa. Jos liikutte siellä päin, olette enemmän kuin tervetulleita!

Ja maalauksista tulikin mieleeni, että olipa ilahduttavaa nähdä Koti ja keittiö-lehden kannessa maalaukseni ystävien ihanassa kodissa!

En keksi mitään aasinsiltaa maalauksista ulkoiluun, mutta senpä kerron, että on kivaa kun ystävillä on lemmikkejä (ja lapsia). Niitä voi aina välillä lainata. Olen haaveillut koirasta oikeastaan vain siksi, että koira veisi minut lenkille, ei toisin päin. Kuvassa ystäväni lempeistä lempein koirakaveri, jolle mies antoi pallon juuri kun oli poistumassa kotoa treeneihin. Koira jäi hölmistyeen näköisenä pallo suussa tuijottamaan ulos ikkunasta: mihin hemmettiin se nyt lähti?

Käykää muuten katsomassa Anu Pentikin näyttely Taidehallissa, jos ehditte. Niin inspiroiva ja hieno! Ja katsokaa se video, huh, lumoava!

Not even sleep helps when your soul is tired, said my friend to me when I told her that I’ve been even more tired after day offs. I guess it’s some kind of a spring tiredness with too much work. Luckily I have friends with dogs to borrow to take me on long walks in fresh air. AND our vacation in Japan is almost here! Before our trip I have an exhibition to hang up in my childhood town, really happy about it!