Sunnuntaiautuus / Sunday Bliss

Vuosia sitten koin herätyksen kesken junamatkan. Havahduin siihen, etten odottanut mitään. En kesää, juhlia, lomaa, viikonloppua, jotain tulevaa. Olin vain, siinä hetkessä, tyytyväisenä. Se oli yksi sen hetkisen elämäni hienoimpia hetkiä, koska en ollut koskaan kokenut sellaista ennen. Muistan soittaneeni äidilleni ja itkeneeni onnellisena puhelimeen, että voitko kuvitella kuinka ihanaa on tällainen hetki, kun ei odota mitään. Vuosia myöhemmmin äitini kysyi minulta, että mikä olikaan se herätys, jonka koit silloin kerran?

Tällä hetkellä huomaan suistuvani taas odotuksen tielle. Tämä sunnuntai siinsi mielessäni jo pari viikkoa sitten. Sunnuntai, jolloin saan nukkua niin pitkään kuin huvittaa, kuunnella jazzia ja syödä aamiaista ilman hoppua, ilman suunnitelmia, pakkoja ja toiveita. Pitkät työviikot ovat suistaneet väsymyksen kautta ärtymykseen. Tällä viikolla olen sanonut muun muassa lauseen “heitän tän kananmunan seinään, jos et tuu halaamaan mua”. Kertoo väsymyksen asteesta.

Nyt on kuitenkin tämä odotettu sunnuntai. Olo on rauhallinen, villasukat jalassa, kahvia kupissa, jazzia radiossa, valoisa koti, hiljaisuus ympärillä. Vaikka ajattelen aina, että yksi vapaapäivä ei riitä rauhoittamaan kehoa ja hengitystä, annan mahdollisuuden. Tuntuu jo siltä, että pelkästään tämä hidas aamupäivä on tehnyt tehtävänsä ja hellinyt.

Ihanaa sunnuntaita! ❤

Advertisements