Jee, näyttely on valmis!

Viime syksynä, kun edellinen näyttely oli päättynyt, ajattelin ottaa työhuoneella hetken rennosti, maalata vailla päämäärää ja katsoa mihin se johdattaa. On aina ihanaa aloittaa tekemään uusia juttuja, kun usein edelliseen maalausprosessiin on uppoutunut niin pitkäksi ajaksi. Aihe on muodostunut vahvaksi ja kaikki pyörii sen ympärillä. Niin kauan, kunnes tuntuu että on uuden aika.

Aloitin tärkeimmästä, väreistä jotka aina vain kiehtovat. Herkulliset, heleät, pehmeät pastellit. Niihin sekoittui Japanin matkalta mieleen painuneita kirkkaita neonvärejä ja alitajuntaan kiinnittyneitä hassuja yhdistelmiä, joita olen nähnyt katukuvassa, ihmisten päällä, värikkäissä rakennuskonteissa ja talojen seinissä.

Alkoi syntymään isoja ja pieniä abstrakteja maalauksia, liukuvien muotojen ja toistuvien kuvioiden sarjoja. Kaupunkirakennelmien ja orgaanisten muotojen yhdistelmiä.

Keväällä kuulin näyttelystä OHO Galleryssa ja nyt ollaankin taas jo syksyn korvilla ja näyttely on valmis! Huuh, menipä sukkelaan tämä “rento hetki työhuoneella”!

Ensi viikolla Taiteiden yönä järjestetään kahden gallerian kierros, tervetuloa mukaan!! Tässä tapahtuman tiedot: Sinne & OHO – Kahden gallerian kierros. 

Näyttelyn kuraattori Emmi Kattelus sommittelemassa ripustusta.

OHO:ssa on esillä samaan aikaan myös kuvanveistäjä Anna Ellménin teoksia!

Näyttelyä ripustamassa OHO:n galleristi Inkeri Kallio, Kuraattori Emmi Kattelus ja Kuvataiteilija Ilari Hautamäki. 

Oho Gallery sijaitsee mainostoimisto N2:n tiloissa ja on auki toimistoaikaan, eli tiistaista perjantaihin klo 10-16 ja sopimuksen mukaan.

Osoite: Merikortteli, Punavuori, Helsinki

Pursimiehenkatu 29-31 A, 4.krs. Soita rohkeasti ovikelloa!

Näyttelyn avajaisia vietetään syyskuun 27.päivä klo 17-19. Kutsu luvassa myöhemmin!

Advertisements

Elokuu, loma

Heräsin aamulla sateen ropinaan. Ihanaa, ajattelin. Voin viettää koko päivän sisällä, nauttia sunnuntaista, kahvista ja lempiradio-ohjelmista, ommella keskeneräisen mekon valmiiksi, pestä pyykkivuoren ja lukea sohvalla viltin alla.

Avasin ikkunat ja hengittelin raikasta ilmaa. Muistin että olen nyt lomalla. Pidän myöhäisistä lomista, siitä että kesähurmos on taantumaan päin ja on jo vähän rauhallisempaa. Kesähurmos on ihanaa sinne tänne menoa, festareita, piknikejä, terasseja, puistoilua, merta, retkiä, saaria, mökkeilyä, uimista ja juhlia. Se on myös vaipumista kesäpilveen. Kesäpilvessä kaikki hidastuu ja helpottuu. Mikään ei ole niin justiinsa. Voi tallustaa samoissa vaatteissa viikon, kunhan muistaa vesipullon ja aurinkorasvan. Minusta tulee leppoisampi, spontaanimpi, huolettomampi. Olen nopeammin valmis lähtemään mihin tahansa.

Haluaisin jäädä kesäpilveen. Olen muuttunut viime vuosien aikana kesäihmiseksi, vaikka ennen olin syksy. Ihana sekin. Lempivuodenajat. Talvea pelkään. Haluaisin että joku opettaisi minua nauttimaan siitä ajasta. Rakastan lunta, valkeutta ja kirpeyttä, mutta talvi on sitä aina vain hetken. Muu on pimeyttä. Edelleenkin ihmettelen äitiäni, joka rakastaa pimeyttä, hämärää, talvea, kynttilöitä, pitkää pimeää kautta. Miten voimmekin olla niin erilaisia. Tosin nyt tuo kuulosti jotenkin tosi tunnelmalliselta, myönnetään.

Tänä vuonna karkaan marraskuuta, satsaan terveyteen ja toivottavasti pidän itseni enemmän kasassa. Jostain syystä se tällä hetkellä vähän karmii, jännittää kai vain.

Tämä kesä on ollut ihana, kuuma, hellivä ja rauhoittava ja pitänyt minut pystyssä lempeydellään muutoin vaikean ja raskaan vuoden rinnalla. Nyt koitan keskittyä vain lomaan ja loppukesän huolettomuuteen. Tosin poikaystävä kysyi yhtenä aamuna minulta, että nukuinko hyvin, kun olin illalla ollut niin huolestunut huolettomuudestani.

Ja tähän väliin kivoja uutisia! Sain juuri näyttelyn valmiiksi ja ripustettua, se on ihanaa, huojentavaa, jännittävää ja tyhjentävää.  Kerron pian lisää ja laitan teille kutsun.

Sunnuntai-ja elokuuterveisin,

Saija

Pehmeitä päiviä, rooibosta ja ankeita kirjoja

Viikonlopuissa on mukavaa pehmeyttä. Nukun pitkään ja koska toinen nukkuu vielä pidempään, kömmin viereen. Puen kesävaatteiden päälle talvivaatteet, koska kesävaatteet ovat pehmeät ja talvivaatteet lämpimät. Päätän etten lähde ulos, koska on harmaata ja harmaina päivinä saa olla sisällä. Ehdotan rooibosteetä, laitan teen hautumaan ja tunnin kuluttua kuulen keittiöstä, että on varsin vahvat teet hautumassa. Muistutan itseäni, että teehetkeä olisi syytä kunnioittaa ja suoda keskittymistä sen muutaman minuutin verran.

On ollut keskittymisvaikeuksia muutoinkin. Maalaaminen tekee sitä, sillä se saa aina niin pauloihinsa, että kaikki muu meinaa peittyä alle ja huomaan, että ajatukset ovat työhuoneella. Unohtelen ja sekoilen, pyytelen anteeksi.

Luin Muumipappa ja meri-kirjan iltalukemisena. Luen joskus uudelleenkin, sillä se oli niin ihana, eikä minun ole ollenkaan mahdotonta lukea lempikirjoja useaan kertaan. Ja kirjoihin olen taas uppoutunut, sillä nyt on kirjahylly kaivettu varastosta ja koottu parin uuden lisäosan kanssa! Sitä järjestäessä löytyi paljon luettavaa ja syttyi taas suuri inspiraatio kirjoihin. Tosin tällä hetkellä luen niin kylmän oloista kirjaa, että mietin koko ajan sen keskenjättämistä ( Don DeLillon Nolla Kelviniä). Ennen en koskaan lopettanut teosta kesken, sillä ajattelin että on annettava mahdollisuus ja etten voi nähdä kokonaisuutta, jos en tiedä kaikkea. Sittemmin peruin päätökseni ja ajattelin että elämä on liian lyhyt ankeisiin kirjoihin ja muihinkin ankeisiin asioihin. Tällä hetkellä en tiedä kummin ajatella, mutta aion silti lukea DeLillon kirjan loppuun, sillä haluan sittenkin tietää miten siinä käy.

Hetki sitten istuin vielä nojatuolissa lukemassa, kunnes valo alkoi asteittain hiipumaan ja jäljellä oli hämärää ja siristelyä. Ehkä vielä kuppi rooibosta ja keittiöön vahtimaan hautumista.

Ja kävinpäs sittenkin ulkona, sillä halusin käydä syömässä Döner Harjun salaatin, jossa on hummusta, sydänsalaattia, sikurisalaattia, munakoisoa ja kaikkea ja joka oli muuten niin hyvää, että KÄYKÄÄ, jos kohdille osutte. Niin ja sitten oli nähtävä myös Rauha Mäkilän näyttely Helsinki Contemporaryssa, sitäkin suosittelen!

Leppoisaa viikonloppua! (Meinasin kirjoittaa sunnuntai-iltaa, koska tuntuu ihan sunnuntailta ja olenhan aina edellä aikaani.)

Uusia maalauksia! / Mini paintings!

Vuosia sitten pidin näyttelyn nimeltä A match made in heaven. Näyttelyssä oli esillä pieniä maalauksia, joiden lähtökohtana oli kahden värin yhdistelmä, herkullinen liitto, se kuinka erilaiselta sama väri näyttää eri värien rinnalla.

Yksinkertaista, mutta niin inspiroivaa ja koukuttavaa!

Nyt kun työhuoneella on ollut menossa vimmainen värien sekoittelu ja pitkän muotokuvallisen kauden jälkeen on ollut ihanaa tehdä taas jotain erilaista, huomasin että väriparit palautuivat mieleeni. Aloin nähdä ihania yhdistelmiä kaikkialla. Muistin vanhan teossarjani ja aloin jatkamaan sitä. Nyt ensimmäiset maalaukset ovat valmiina!

Kaksi alempaa kuvaa ovat näyttelystäni silloisessa OVVN-liikkeessä, vuodelta 2012

Näiden maalauksien juju on myös se, että niitä voi pitää kummin päin vain ja kun niitä katsoo sivulta, jokaisen reunat ovat myös erilaiset ja reunat tuovat vielä muutaman värin lisää yhdistelmään. Lisäksi teokset pysyvät pystyssä, joten niitä ei ole pakko ripustaa seinälle.

Kaikki edelliset värimaalaukset löysivät silloin kodin ja onkin ollut ihana saada myöhemmin kuvia teoksista ja nähdä miten kivasti niitä on ripustettu ja sommiteltu ja kuinka erilaiselta ne näyttävät eri paikoissa. (Minulle aina yksi kivoimmista ja kiehtovimmista jutuista!)

Päivitän näitä maalauksia myöhemmin nettisivuilleni, mutta jos haluatte nähdä jo valmiina olevia tarkemmin tai haluatte jonkun maalauksen kotiinne, niin laittakaa viestiä (saijastarr@gmail.com), niin minä pistän maalauksen pakettiin ja postiin! ❤

Sunnuntaiterveiset työhuoneelta! / Hi from the painting studio!

Hei pitkästä aikaa ja terkut työhuoneelta!

Alkuvuosi on ollut värikäs. Tammi-ja helmikuu on tuntunut paljon pidemmältä ajalta, yllättävän hyvällä tavalla. Olen maalannut paljon ja löytänyt ihanan, itselleni sopivan rytmin elämään. Ehkä ensimmäistä kertaa sellaisen, joka tuntuu oikeasti omalta. Herään yhdeksän aikaan, käyn suihkussa ja syön aamiaista, matkaan työhuoneelle yhdeksitoista ja maalaan kuuteen tai seitsemään asti. Muutaman päivän viikossa käyn myös töissä keskustassa ja silloin työpäivä on saman pituinen.

Olen onnellinen, että minun ei tarvitse herätä enää väkisin järjettömän aikaisin ja pakottaa itseäni menemään aikaisin nukkumaan, sillä olen hyvin huono nukahtaja ja levoton nukkuja. Toki työ tuntuu näin vievän suurimman osan päivästä, kun illalla olen vasta niin myöhään kotona, mutta se ei haittaa, koska olen selvästi tyytyväisempi nyt kuin viime vuonna epäsäännöllisessä vuorotyössä.

Työhuoneella olen ollut niin uppoutuneena abstrakteihin muotoihin ja pastellisiin sävyihin, että näen herkullisia väriyhdistelmiä kaikkialla. Ihmisten vaatteissa, talojen seinissä ja pilvissä taivaalla. Kuvaan niitä tai kirjoitan äkkiä ylös ennen kuin unohdan. Betonirakennukset ja elementtitalotkin ovat sävyjä täynnä ja kiinnostavia sommitelmia on kaikkialla. Siirrän niitä kankaalle ja teen loputtomia yhdistelmiä kyllästymättä millään. Tekeminen ruokkii itseään, kuten aina kaikessa.

Abstraktien muotojen sekaan syntyy välillä vaikka kala tai hattu, koska satun miettimään kalaa nimeltä Anssi, jonka hautajaisiin sain kutsun muutama viikko takaperin. Tai hattu, koska työhuoneella on välillä kylmä ja tuplavillasukat eivät meinaa riittää.

Juon piparminttuteetä ja syön riisikakkuja banaanilla ja suklaalla. Tauot menevät tuijottaessa maalauksia välillä niin intensiivisesti, että ajankulu katoaa.

Värit tekevät onnelliseksi, kuin myös tämä lisääntynyt talvipäivien valo ja se, että sunnuntaita on vielä jäljellä hyvä tovi. Nautitaan, siis.

Uutta seinällä / New Art on the Wall

Ihastuin yhteen taideteokseen niin paljon Kauppa & Galleria Rõõmin seinällä, että oli pakko juosta näyttelyn viimeisenä päivänä katsomaan oliko se vielä siellä. Onneksi oli! Nyt se löysi vihdoinkin sopivan paikan meidän kodista, kun viikonloppuna oli aikaa mallailla. Teos on Karkki Mäkelän ja nimi on Väärä elämä.

Yksi kirjanurkassa nojaillut julistekin, jonka löysin Amos Andersonin muuttomyynnistä, sai vihdoin kehykset ja päätin laittaa sen lähelle tietokonenurkkausta, jotta tylsin kohta kodista olisi vähän kivempi.

Voisikohan vähän useammin olla vapaita kotiviikonloppuja, jotta pyykkivuoret eivät aina olisi kahden metrin korkuisia, lattiat täynnä paikkaa etsiviä tauluja, siellä täällä puoliksi luettuja kirjoja ja pölypalloja kaikkialla?

I fell in love with a piece of art by Karkki Mäkelä at Shop & Gallery Rõõm so much that I needed to run there on the last day of the exhibition. Luckily it was still there. And now I’m a happy owner. I also hung up a poster that I bought from the Amos Anderson Art Museum. 

Maalaus, valonsäteitä ja pastellitaivas / Painting, rays of light and a pastel sky

Nautin jokaisesta seinälle heijastuvasta auringon säteestä, selkää lämmittävästä porotuksesta, sisälle puhaltavasta viilentävästä tuulesta iltaisin, kun ikkuna on auki. Tekee mieli avata kaikki verhot ja ikkunat heti aamusta, vaikka naapurin kattoremontti hyökkää meluisena sisälle. Juon aamukahvia valoisassa keittiössä, jääteetä iltaisin, kun aurinko laskee. On kesä vaikkei aina tunnu siltä.

Katselen työhuoneelta vierailevaa maalaustani kotona. Se tuntuu uudelta, erilaiselta. Oranssit hiukset hehkuvat.

Tähän vuodenaikaan taivas on akvarellimaalaus. Tekee mieli harhailla Helsingin kaduilla aamuun.

Loving this time of the year when the sky is so beautiful and sunsets are like watercolor paintings.  I feel summery even when the weather is not so summery. I’m trying to catch every ray of light. I brought one of my paintings home from the work space and it’s interesting to see it in a different space. The colors are glowing. 

Photos by me and Erno.