Elämästä ja Helenestä

Vihdoin yli viisisataa sivua kauniin kuvaavaa ja raa’an rehellistä tajunnanvirtaa on kulkeutunut lävitseni Rakel Liehun kirjoittaman kirjan Helenen kautta. Tajunnankieltä, haluan sanoa. En voinut vielä aloittaa uutta kirjaa ennen kuin ajattelen vielä Helenen elämää, jossa oli niin paljon kipua ja painoa ja väkevää tunnetta. On irtauduttava ja pidettävä hiljainen hetki kirjojen välissä.

Kuinka osaisin tarttua uuteen tarinaan, kun pyyhin vielä kyyneleitä?

Kuolema on läsnä koko kirjan ajan, mukana siinä kuin sen kuuluisi / niin kuin sen kuuluu kävellä käsi kädessä elämän kanssa. Se sai ajattelemaan niin paljon kaikkea: sitä mustaa/tuntematonta itseään, elämää jossa olemme kiinni, katsomista, aistimista, maalaamista, taiteen merkitystä itselle ja muille, ihmisten kohtaamista, yksinoloa, yksinäisyyttä, hyväksymistä, hyväksyntää. Niin paljon aiheita, niin vähän aikaa, ajattelisi Helenekin ehkä, minäkin.

“Taide on kieltä. Älköön se edes yrittäkö tulla ymmärretyksi. Ymmärtääkö ihminen tähtitaivaan?”

Rakel Liehu (Helene)

“Vetänyt viivan kukka-asetelmaan tänään. Omaksi iloksi. Heleämpi nyt.

Ei se valmis ole- kuka voisi sanoa työstään: valmis.

Huomenna hipaisen siihen tumman pilkun. Ehkä raaputan siitä jotakin turhaa pois. ”

Kun aloin lukemaan Helenä, en vielä tiennyt marraskuussa aukeavasta Ateneumin näyttelystä. Marraskuun pimeyteen jotain, jota odottaa! Ostin myös liput näytelmään, jonka päästin käsistä keväällä Jurkassa, mutta joka onneksi saa jatkoa Ateneumissa, Minä maalaan teidät kaikki. Ja sitten on vielä nämä luennotkin! Jonkinlainen huuma, huomaan. Huuma, jota tarvitsen syksyyn.

Kirja sai minut myös haluamaan Tammisaareen, synnyinkaupunkiini, jossa olen käynyt viimeksi kolme vuotta sitten ja jossa Helene pitkään asui. Nämä kuvat ovat sieltä (paitsi tuo ylempi ruusukuva Japanista). Talvella pidän vähän lomaa, vuokraan jonkun majatalon päiviksi ja käyn katsomassa noita maisemia. Olisipa silloin kuulaan kaunis talvisää, huurua ja valkeutta.

Tämä valo, joka nyt tulvii ikkunoista, kun istun kirjoittamassa, laittaa silmät sirriin ja saa ajattelemaan pakkasia. Jos ulkona olisikin kirpeä ilma, höyryä hengityksestä ja raikkaus täyttäisi pään. Mikä ihana vaihe!

Taidan olla syksyssä, talven puolella. Hyväksyn ja iloitsen kun siltä tuntuu. Eilen poltin ensimmäiset syksyn kynttilät. Sienirisottoa ja jazzia ystävien kanssa. Tule vain, talvi.

Tapettirakkautta Tammisaaressa / Wallpaper love in Tammisaari

tammisaaren-porvaristalo-4

Teimme sunnuntaina päiväretken Tammisaareen. On ihanaa välillä paeta pikkukaupunkiin. Tuntuu kotoisalta. Rauhallisuus, puutalot, matalat rakennukset, merituuli ja se, että kaikki on kävelyetäisyydellä.
tammisaaren-porvaristalo-1

Olen syntynyt Tammisaaressa, tosin syntymäkaupunkini on Hanko. Sieltä vain puuttui synnytyssairaala, joten Tammisaari oli lähin kaupunki. Vietin lapsuudestani vain pari vuotta eteläisellä rannikolla, kunnes muutimme Uuteenkaupunkiin. Merenrantakaupungista toiseen. Olen tehnyt vain yhden syrjähypyn sisämaahan, asumalla opiskeluaikana viisi vuotta Tampereella.

tammisaaren-porvaristalo-5

Tammisaaresta löytyi paikka, johon ihastuin aivan täysin. Vanha porvaristalo, jonka seinät ja kalusteet olivat niin kauniit, että olisin voinut jäädä tuijottelemaan niitä tuntikausiksi. Pastellisia, murrettuja, täydellisesti toisiinsa sointuvia värisävyjä. Sain valtavasti inspiraatiota maalaamiseen ja koitin painaa mieleeni ihanimpia yhdistelmiä.

tammisaaren-porvaristalo-14

Suurin osa seinistä oli käsinmaalattuja, eikä tapetoituja, kuten aluksi luulin.

tammisaaren-porvaristalo-3

tammisaari-9

Viimeksi kävin Tammisaaressa ystävien kanssa talvella. Se oli kaunis kirpeän valkoisenakin. Silloin oli tunne keväästä, nyt oli tunne syksystä.

tammisaaren-porvaristalo-2

tammisaari-8

tammisaaren-porvaristalo-15

tammisaaren-porvaristalo-7

tammisaari-7

tammisaaren-porvaristalo-17

tammisaaren-porvaristalo-8

tammisaaren-porvaristalo-9

tammisaari-1
tammisaari

tammisaaren-porvaristalo-6

tammisaaren-porvaristalo-16

tammisaaren-porvaristalo-11

tammisaari-4

tammisaari-3

tammisaaren-porvaristalo-10

tammisaaren-porvaristalo-12

tammisaaren-porvaristalo-13
We took a day trip to Tammisaari yesterday. It’s a little coastal town where I was born. This time I fell in love with the old Watchmaker’s house I visited for the first time. The walls and the ceilings were so beautifully colored that I got a lot of inspiration for my paintings.