Kierros työhuoneellani / A visit to my painting studio

in-my-studio-12

Hei ja tervetuloa kurkistamaan työhuoneelleni! Kengät kannattaa pitää jalassa.

Päätin pitkästä aikaa ottaa teille kuvia työhuoneeltani, koska työskentelyni on ollut taas vähän aktiivisempaa, ainakin jos maalausten järjestelmällinen tuhoaminen lasketaan työnteoksi. Suoritan kai jotain käänteistä prosessia, jossa maalauksen viimeistelyn sijaan päätänkin aloittaa aina alusta.

in-my-studio-14

Yllä olevan maalauksen nimi on Muurahaispesä. Se on siksi noin kiva ja värikäs muurahaispesä, koska traumatisoiduin lapsena kaatumalla kaksi kertaa muurahaispesään, koska tykkäsin kävellä takaperin. Muistan kirkuneeni ja juosseeni vaatteet päällä mereen. Pelkäsin muurahaisia yli kaiken.

varikynia

siveltimet

in-my-studio-11

maalit

 Näitä maalaamiani kortteja voisin ottaa mukaan ensi viikon kirpparille!

kortteja

Oveen teipattuja inspiraatiokuvia…

studion-ovi

in-my-studio

drawing

 Alla olevan maalauksen nimi on Kaukana kaupungista. Siihen ei liity traumaattista tarinaa.

in-my-studio-2

detail

Kouluaikana opettaja kysyi minulta kerran, että mikä on hätänä. Ihmettelin kysymystä, mutta olin kuulemma vain niin vihaisen näköinen. Keskittyessäni kulmat menevät kurttuun ja näytän vähän pelottavalta. Siltä näyttää…

in-my-studio-13

Kuuntelen usein musiikkia maalatessa. Mieluiten jotain aika rauhallista. Lempilevyni työhuoneella ovat Cat Power ja The XX.

musaa

Kahvi-ja teetauot ovat tärkeitä. Silloin ihmettelen, tuijotan maalauksia ja mietin miten jatkaisin.

in-my-studio-10

in-my-studio-9

in-my-studio-5

in-my-studio-4

Sähköpostiini putkahtelee aika ajoin kysymyksiä maalauksistani. Kiitos! Niinpä haluankin sanoa, että olette koska vain tervetulleita vierailemaan työhuoneelleni. Sähköpostia vain, ja järjestetään teehetki sotkuisessa salongissani. Ajattelin tuoda myös jotain pienimpiä maalauksia Torikortteleihin ensi lauantaina, esimerkiksi näitä pieniä, värikkäitä. Toivottavasti nähdään siellä!

in-my-studio-3

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

I wanted to show you some pics from my studio where I’ve spent quite a bit of time recently. If you ever want to come for a visit you’re very welcome! Just email me and we can have a tea break together there. I’m planning to bring some of my smallest paintings to the Torikorttelit flea market on next Saturday. Hope to see you there!

Konstrundan ja avoimet ateljeet

workspace-1

Allalogo

studio-6

Tämä tuli hieman myöhään, varsinkin allekirjoittaneelle itselleen, mutta päätin, että avaan työhuoneeni ovet nyt viikonloppuna, kun sattuu sopivasti olemaan Konstrundan, eli taiteilijoiden studioiden avoimet ovet yleisölle. Tervetuloa siis jutustelemaan ja katsastamaan työhuoneelleni, jos teillä on vielä viikonlopussa tilaa. Muutamat muutkin studiot samassa osoitteessa ovat auki, kuten vaikkapa Emma Rönnholmin, Salla Vapaavuoren ja Liisa Hilasvuoren työhuone.

Osoite on Sorvaajankatu 9 B, Herttoniemi, Helsinki. Olen paikalla la 7.9. klo 12-15 ja su 8.9. klo 12-17. Tervetuloa! Muut työhuoneet ovat auki viikonloppuna klo 12-18.

Odotan myös innolla Helsinki Design Weekin Open Studios-tapahtumaa muutaman viikon päästä! Minusta on kiinnostavaa nähdä millaisissa tiloissa ihmiset työskentelevät, mikä inspiroi ja minkälaisia työskentelymetodeja muut omaavat.

Päivät työhuoneella / My studio

 

studio-6

Hieman viileämmät ja pilvisemmät päivät ovat välillä ihan toivottuja, sillä arvatkaa onko hankalaa saada itsensä työhuoneelle, kun mittari näyttää lähes kolmeakymmentä ja mielessä siintää vain jäiset juomat ja puistot. Maalaaminen on myös helpompaa, kun aurinko ei muodosta ikkunaruudukon kuvia porottaen suoraan kankaaseen. Olen tyytyväinen, että ahkerasti olen saanut silti aloitettua uutta sarjaa ja monta näyttelyhakemustakin on postitettu. Nyt vain odotellaan jännittyneinä tuloksia. Harmi, etten voi vielä vilautella uusia teoksia, lähinnä syystä, että jännittää ja tuntuu aina, että näyttely on se töiden neitsytmatka.  Nämä kuvat ovat siis vanhemmista töistä ja yleisesti työhuoneen tunnelmasta.

studio-2

Pari ponia löytyi joskus kirpparilta ja niistä oli aikeena tehdä kaulakorut, ihan vain kun tuohon niin kätevästi saa pujotettua nauhan.

studio-5

studio

studio-1

Aloin kokoamaan inspiraatioseinää työhuoneen oveen ja samalla sain käytyä läpi vähän vanhoja lehtiä. Sen verran voin kertoa uusista töistä, että  maisemat ovat jääneet hetkeksi taakse. Ehkä inspiraatiokuvat antavatkin osviittaa, että olen pitkästä aikaa kokenut kiinnostavaksi kuvata ihmistä.

studio-7

studio-8

Työpöytä

desk

Kaipasin kovasti paikkaa koneelleni, joka jaksaa vielä hitaasti raksuttaa monien vuosien jälkeen. Miehellä on makuuhuoneen yhteydessä oma työpisteensä, jota usein lainaan, mutta tarvitsin myös oman. Järjestin pienen työpöydän irtojaloista ja työhuoneelta löytyneestä puulevystä. Ei ehkä ergonomisin työpiste, mutta voittaa sohvamakoilun ja lattialla istumisen.

tyopoyta

tyopoyta1

 

 

Työhuoneella / Photos from my studio

Hei ja terveiset työhuoneelta!

Olen vihdoin saanut  yhden työskentelyprosessin päätökseen, nimittäin kuusi isoa maalausta kesän näyttelyyn, jonne voin ilolla kutsua teidätkin!  Pääsin mukaan Billnäs Young Artists-näyttelyyn, joka järjestetään kesällä Karjaalla Billnäs Brukissa. Hain näyttelyyn myös viime vuonna, mutta silloin en tullut valituksi. Siksi olen nyt niin onnellinen tästä tilaisuudesta, josta olen haaveillut.

 

Nyt kun maalaukset ovat valmiit ja lähetetty eteenpäin, olo on tyhjä ja väsynyt. Kun on keskittynyt intensiivisesti johonkin yhteen asiaan pidemmän aikaa, tulee jopa hieman masentunut olo siitä, että se päättyy. Samaan aikaan olen onnellinen että työt ovat valmiit ja saan niihin etäisyyttä ja näen ne työhuoneeni sijaan uudessa ympäristössä.

 

Mietin tänään miksi maalaan? Maalaan siksi, että minua kiinnostaa ratkoa millä tavalla rakentuu värien ja muotojen harmonia, mitä tarvitaan siihen, että maalauksesta tulee tasapainoinen. Haluan haastaa itseni maalauksen peruskysymysten äärellä. Maalaan, koska haluan havainnoida ympäristöäni ja luoda jotain esteettistä, josta olisi iloa muillekin. Maalaan sen hetken takia, jolloin olen onnellinen siitä mitä teen.

 

Kaikki eivät osaa mieltää taiteilijan ammattia työksi tai ajatella sitä ylipäänsä ammattina. Ymmärrän, että se voikin olla mutkikasta, sillä on monenlaisia taiteilijoita. Harrastajataiteilijoita, joille taide on harrastus ja jotka eivät tee taidetta työkseen sekä ammattitaiteilijoita, joilla on taiteilijan koulutus ja jotka saavat elantonsa taiteen tekemisestä ja/tai siihen yhdistetystä muusta työstä. ( Saan muuten joka kerta harmaita hiuksia, kun näen dokumentin, jossa kerrotaan laiskasta, valtion tuilla elävästä taiteilijasta, jota ei kiinnosta “oikea” työnteko tai kun puhutaan taiteilijoista joukkona, jotka hieman “piirustelevat” ilokseen. Kaikki taiteilijat niputetaan yhteen “taiteilijamassaan”, jotka vain haluavat elää yhteiskunnan siivellä. Se antaa väärän kuvan ammattitaiteilijoista. )

Olen sitä mieltä, että taide ei ole elitistä, vaan kuuluu kaikille, eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Se on elämyksien luomista ja tunteiden herättelyä. Toivoisin että voisin olla osaltani madaltamassa kynnystä astua sisään galleriaan ja myös tuoda taidetta lähemmäs kaikkia.

 

Kuvataiteilijan työ on yhtä risuista ( ja ruusuista) kuin kaikki muukin työ. Ennen kaikkea se on raskasta työtä, enemmän kuin mitään muuta. Ensin on idea, toteutettava projekti, johon tehdään suunnitelma. Sitten on itse työprosessi, joka vie x-määrän aikaa. Tämän lisäksi työhön kuuluu paljon paperitöitä, joka pitää sisällään esimerkiksi näyttelyhakuja, apurahahakuja,  teossuunnitelmien kirjoittamista ja lehdistötiedotteita. Työ on myös paljon fyysistä rakentamista ja kantamista.

 

Itseäni kiinnostaa valtavasti erilaiset työskentelyprosessit työssä kuin työssä. Prosessit ovat niin erilaisia jokaisella. Niistä lukeminen ja kuuleminen auttaa myös usein ymmärtämään ja sisäistämään omia työskentelymetodeja. Oma prosessini on usein jotain tällaista: Ensin on joko vahva idea tai häilyvä ajatus. Kumpi tahansa se onkaan, se tulee lähes aina muuttumaan työskentelyn aikana. Värit ja muodot kankaalla keskustelevat keskenään vieden työtä eteenpäin. Työskentelyn keskivaiheella etsin vastauksia ( ja luultavasti itken ja poljen jalkaa ja pelkään ettei tule koskaan valmista, kuten kävi näidenkin näyttelytöiden aikana). Ehdin monesti kirota koko työn ja miettiä miksi ikinä maalaan, kun työ on niin vaikeaa ja hidasta. Jokaisella on varmasti joskus alan vaihtaminen mielessä. 😉 Toki välillä on helpompaakin ja teos syntyy kuin itsestään. Projekteja on niin monenlaisia. Jossain vaiheessa jokatapauksessa löytyy vastaus. Se on sitä, kun mikään ei häiritse silmää. Silloin teos on valmis.

 

Kuvissa näkyvät pienet työt ovat maalauksia, joita tein aiemmin Kuvitelmaan.

Työhuoneella / In my studio

 

Kuvailin työhuoneella ollessani maalauksiani, jotta voisin tuijotella niitä kotonakin. Miettiä mikä missäkin on pielessä ja miten jatkaa. Joskus se auttaa, että teoksen näkee muualla kuin siellä paikan päällä. Napsin samalla muutamia kuvia tännekin.

 

 

Tämä ihanan jättimäinen pohja on uusi terapiataulu. Se tarkoittaa minun kielellä sitä, että pohjalle suditaan mitä mieleen juolahtaa, lähinnä värejä päällekkäin. Nyt oli turkoosin ja keltaisen kaipuu. Sitten jonain päivänä siihen alkaa muodostua jotain. Terapiahuiskinta on siis pohjaväri vain, joka poistaa valkoisen kankaan kauhun sillä, että sitten se ei ole enää valkoinen! Johan on iisiä, voisi ajatella.

 

 

Keskeneräisiä töitä.  Niitä jotka ovat vielä pelkkiä kysymyksiä.

 

Love telephone. Ei voi soittaa rakkaalle Amerikkaan, kun piuhat on katki.

 

Sotkuinen eteinen, jolle voisi tehdä jotain.  Huomenna minulla on uudet työhuonekaverit,  jospa sitten siivotaan!

 

Taiteilijan työtila

Olen luvannut jo aikapäiviä sitten esitellä teille työhuoneeni ja vasta nyt kun pieni pelko sen menettämisestä ihan hetkeksi hiipi sisälleni, niin muistin asian ja päätin tarttua vihdoin toimeen ja raottaa studion ovea. Minulla on samalla myös oma lehmä ojassa, sillä työhuonekaverini luopuu tilasta syksyn aikana ja etsin yhtä tai kahta uutta tilaa tarvitsevaa. Mahdollisimman kivaa sellaista.  Jos teistä tai tutuistanne löytyy Helsingistä työtilaa tarvitsevia, niin minuun voi ottaa yhteyttä.

 

 

 

Työtila on minulle tärkeä paikka. Se on ihanan tilava ja valoisa. Käyn siellä välillä liian harvoin, välillä hyvin paljon ja ahkerasti. Se menee jaksoissa. Arki on parasta silloin kun on päässyt hyvään vauhtiin työskentelyssä ja tietää jo mitä tekee. Silloin olen niin onnellinen ja tiedän olevani oikeassa ammatissa. Sitten on hetkiä, jolloin kaikki on tukossa ja lukossa. Oma pää ja mieli harmaa. Ei uskalla tarttua siveltimeen, sillä valkoinen kangas on kaunis ja niin kauan hyvä, kun sitä voi vain tuijottaa ja nähdä mielessään millainen se on valmiina.  Odottaa että kuva mielestä siirtyy kankaalle itsestään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Parasta on että voi työskennellä vapautuneesti, eikä tarvitse varoa maaliroiskeita. Voi maalata koska vain. Muistan ajan, jolloin tein töitä vielä kotona. Aina oli vaatteet ja kaikki paikat maalissa ja jäljet piti siivota todella tarkasti vuokra-asunnossa ja olla muutenkin varovainen. Aloittaminen oli vaivalloista, kun piti ensin raivata tilaa maalaamiselle, siirrellä keittiön pöytää ja tavaroita ja työskentelyn jälkeen siivota kaikki paikat ja työntää huonekalut takaisin paikoilleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Haluaisin taas kirjoittaa paljon enemmän vaikka mistä, työskentelyprosessista, taiteesta, siitä millaista on välillä pyristellä jollain rajalla oman ( työ )elämän suhteen.  En kuitenkaan nyt jostain syystä osaa, löydä oikeita sanoja tai uskalla. Kertokaa te, jos herää jotain kysymyksiä tai ajatuksia.

Muuten, onnellista uuden viikon alkua!