Hämärtyvien iltojen juhlat / Autumn parties

Nyt on taas se aika, kun havahdun että on herättävä aikaisemmin aamulla, jos aion ehtiä tehdä jotain päivänvalossa. On lähdettävä ulkoilemaan, vaikka sataa, tuulee ja näkyy vain harmaata massaa ja sumussa kiiltäviä valoja. Siksi, että muuten tulee pöhnä olo, turhautunut ja jotenkin vetelä. Kävin äsken Alepassa ja sumutinpullosade sumutti kasvoja, tuntui virkistävältä.

Katselen näitä kuukauden takaisia kuvia syksyisistä nimijuhlista ystävien saaressa, joka on kaunis ja vehreä kuin paratiisi. Kuvia päivistä, kun vielä tarkeni hengailla ulkona vähän vähemmissäkin vaatteissa.

Ja rapujuhlista ystävien ihanassa kodissa. Tunnelmallisia, tunteikkaita, iloisia ja onnellisia hetkiä.

Tämä on sitä aikaa, kun yhteistuumin päätämme nähdä enemmän ystäviä, järjestää juhlia, illanistujaisia, brunsseja ja treffejä. Syksy ja talvi on sellaista kotihiirusteluaikaa. Että luetaan kirjoja ja poltetaan kynttilöitä. Mikäs siinä, leppoisaa hommaa sekin, mutta huomaan kaipaavani enemmän kaikkea muuta. Leffa-ja teatteri-iltoja, ulkona syömistä, ystävien näkemistä ja kaikenlaista tapahtumaa.

Ehkä vain pelkään marraskuuta, jolloin usein vajoan vähän syviin vesiin.

Tein kaksi päivää töitä kotona, maalasin aamusta iltaan. Silti illalla oli sellainen olo, kuin en olisi saanut mitään aikaan. Ihan kuin olisin vain laiskotellut. Luulen, että se johtuu siitä etten ollut käynyt ulkona. Juuri se tyhmä pöhnäinen olo, happivaje ja vetämätön pönötys. Siispä ulos on mentävä, edes kortteli kiertämään.

Näitä kuvia katsellessa haaveilen taas mökkielämästä. Tänään yllätin itseni haaveilemasta mökkielämästä myös talviaikaan. Näen mielessäni valtavat kinokset, hirsimökin, lämpenevän saunan, takkatulen, punaviinin, kaakaota, kirjan, musiikkia, pataruokaa, höyryävän hengityksen. Se olisi tietysti niin romanttista. Miksikäs ei.

Ostin aikuisen elämäni ensimmäisen sadetakin. Luultavasti viisas ostos. Ajattelin, että se saisi minut lähtemään ulos ja metsäretkille myös ankeampina päivinä. Tarvitsisin vielä sen koiran, joka veisi minut lenkille.

Luultavasti olisi myös aika aloittaa taas jooga. Yleensä aloitan sen aina viimeistään syntymäpäivänäni syyskuun lopussa, koska ajattelen antavani itselleni parhaan mahdollisen lahjan. Ja koska jostain syystä olen eniten jumissa aina syyskuussa. Tähän on saattanut johtaa se, että lopetan joogan yleensä keväällä, kun ensimmäisen kerran sairastun kunnon flunssaan. Siihen se jämähtää, tulee kesä ja kaikkea muuta ja sen semmoista selittelyä.

Tässä tajunnanvirrassa kirjoitellessani huomaan kaipaavani siis kaikenlaisia tapahtumia, juhlia, koiran, mökin, joogatunteja ja aikaisia herätyksiä. Kuulostaa siltä, että ainakin muutama niistä on ihan mahdollinen toteuttaa.

Ja kirjoitanpa tähän ylös muistiin myös, että muista aloittaa syömään d-vitamiineja. 

Muitakin konkreettisia kaamosahdistuksen torjumisvinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

I wanted to return to these photos I took month ago at my friends’ summer cottage and at our traditional cray fish party. I realized that it’s the time again when I really need to get up earlier in the morning if I want to do something during daylight. I love autumn and lounging at home in candle light reading books but even more I want to do everything else. To host parties and brunches, to go to the movies and to theater and to see friends! I think I’m a bit of afraid of winter depression so I want to keep myself busy. 

Tarpeelliset kotipäivät / Days at home

Viimeinen kuukausi on ollut sellaista väsymystä joka tuntuu kaikkialla kehossa ja lopulta kasvaa liian isoksi möykyksi ja räjähtää. Tiedän, että olisi pitänyt levätä välillä, mutta aina se ei tunnu olevan mahdollista. Joskus kaikki vain kasaantuu ja hommat täyttävät päivän jokaisen tunnin.

Pari viikkoa sitten vietin kaksi päivää metsässä. Lähdin aamupäivällä, tulin alkuillasta takaisin. Ja sama uudestaan.

Puiden alla hartiat laskeutuivat. Ne laskeutuivat niin, että yhtäkkiä purskahdin äänekkääseen itkuun siitä onnesta, että tuntui vihdoinkin kevyeltä. Siellä metsässä, havisevien puiden ympäröimänä kun oli niin hyvä olla. Rauhallista, kaunista, hiljaista, raikasta. Metsä on paras stressilääke, ihanin, hellin ja toimivin.

 

Sen jälkeen tietysti sairastuin ja nyt olen kotihengaillut useamman päivän. Flunssa tuli tavallaan ihan hyvään aikaan, on ollut hyvä olla kotona ja kerätä voimia. Nyt olo on jo parempi, olen saanut järkevämmästä päivärytmistä kiinni. On hyvä olla, inspiraatiota ja energiaa tehdä asioita.

The last month has been so busy with everything that I’ve been really looking forward to spending more time at home doing nothing and just charging my batteries. Well, then I got a flue that forced me to slow down. It doesn’t feel that bad because it’s so grey and rainy outside.

Luckily I feel better already and I have more energy to do things and slowly arrange my weekdays to be less stressful. 

Juhlia, arkea ja uusia alkuja / Parties, weekdays and new beginnings

Kuukausi sitten kirjoitin viimeksi. Sen aikana on tapahtunut paljon kaikkea.

Sain uuden, ihanan kummipojan, jonka nimiäisiä vietimme ystävien saaressa. Lempisaaressani. Olin töissä Habitaressa huiman intensiivisissa tunnelmissa, Mujin Pop up-kaupassa. Pääsin työhaastatteluun. Kävin katsomassa Q-teatterissa upeasti lavastetun ja puvustetun Tavallisuuden aave-näytelmän. Istuin iltaa ystävien uudessa kodissa, syötiin vietnamilaista ruokaa, juotiin viiniä ja kuunneltiin huonoa musiikkia. Ja vähän hyvääkin.

Vietimme perinteisiä rapujuhlia Käpylässä ystävien kanssa ties kuinka monennetta vuotta. Aloitin uuden työn haaveilemassani ihanassa, vastuullisessa ekologisten tuotteiden liikkeessä. Vietin syntymäpäivääni harjoittelemalla uudessa työpaikassa ja joustin ikuisesta periaatteestani olla tekemättä töitä syntymäpäivänä. Irtisanouduin haikeana vanhasta työpaikastani ja koitin tehdä miljoona latteartia  ja juoda espressoa varastoon. Juhlin ystävän syntymäpäiviä heidän uudessa, kodikkaassa puutalossa ja söin elämäni övereintä sateenkaarikakkua.

Sellaista kaikkea. Paljon juhlia, vielä enemmän töitä.

Nyt juon kotona kauramaitoon tehtyä kurkumajuomaa inkiväärillä, hunajalla, tähtianiksella, neilikalla ja chilillä. Ja niistän. Ja aivastelen.

A month has gone since I last wrote. A lot has happened during that time. I started a new job and I’m excited about it! I have been celebrating a lot too. I got a new lovely godson, had my birthday, and celebrated friends’ birthdays and so on. I also worked a lot! So much that I got a flue. So now I’m just sitting at home drinking turmeric latte made of oat milk and flavored with honey, chili, ginger, carnation and star anise.