Rakkaat lukijat

 

Haluan toivottaa teille….

Siitä tulee aivan loistava!

 

 

Kirpeää ja hapanta

Minusta tuntuu että keho kertoo mitä se milloinkin tarvitsee ja siten onkin helppo selittää kun iskee himo johonkin tiettyyn ruokaan. Minulla on ollut nyt suuri tarve kaikkeen kirpeään ja happamaan ja kun taas joulun jälkeen olen siirtynyt minulle normaalimpiin ruokiin, blenderi jyllää taas. Hedelmiä, marjoja ja vihreitä vaan sekaisin.

Uusin suosikkini on greippi, avokado, vesimeloni, ananas ja inkivääri. Nesteeksi vettä. Ihanan raikasta ja kirpeää. Vihreää teetä tekee kanssa koko ajan mieli. Pitäisi lähteäkin tästä teeostoksille, sillä muistelen että kotona Helsingissä oli teevarastot aivan lopussa. Vielä muutaman päivän vietän täällä puutalokaupungin rauhassa.



Mitäs meinaatte puuhata huomenna? Onko isot uuden vuoden juhlat tiedossa?

Ältsin söpöt

Tein äsken paikalliselta kirpparilta kuppilöydön. Ihan supersöpöt kukkakupposet. Ovat aika pienet, joten soveltuvat hyvin espressohetkiin. Ajattelin heti ystävääni ne nähdessäni, koska jaamme melko samanlaisen maun kitschien hempeysasioiden suhteen. Kysymys siis kuuluukin että haluatko pupu nämä kupposet lahjaksi vai meneekö liian överiksi?

Tanssit tanssittu

Pikkuhiljaa palaillaan arkeen, vaikka ihania jouluherkkuja on kyllä vielä jäljellä ja tunnelmakin on vielä tovin ajan jouluinen kuusineen, lyhtyineen ja kynttilöineen. Lunta satoi valtavat kinokset lisää ja jään tänne nauttimaan pikkukaupungin rauhasta vielä toiseksikin viikoksi.

Herkuista puheen ollen, nää litsit on musta tosi hyviä! Ootteko maistaneet?

Purppuraa

Kuuseen tuli violettia, valkoista ja hopeaa. Käy hyvin muiden tekstiilien kanssa. Seimi on äidin tärkein joulukoriste, yli 50 vuotta vanha ja se tulee aina korkeimmalle kuuseen. Kynttilät kimaltaa ja ruoka tuoksuu.

Joutilasta joulun aikaa

On niin valtavan leppoisaa olla täällä ” kotona “. Sillä aikaa kun äitini on töissä ulkoilen, fiilistelen ja valokuvaan lapsuuden maisemia ja paikkoja, luen sisustuslehtiä ja blogeja ja juon teetä. Ei sen kummoisempaa. Tänään varmaan jo aloitetaan leipominen ja huominenkin menee ruokia suunnitellessa.

En malta odottaa että saan kaivaa kuusenkoristeet esille. Tänä vuonna haluaisin valikoida kuuseen hopeaa ja jotain tummia sävyjä, sillä olohuoneessa on tällä kertaa mustahopeiset verhot.

Oodi leivälle

 

 

Ystäväni antoi joululahjaksi leivän. The Leivän. Niin hyvää ettei oikeastaan tekisi mieli muuta syödä. On se jo melkein kadonnutkin. Minusta leiväksi voi kutsua ruisleipää, jossa on vain ne tarvittavat ainekset – ruis, vesi ja suola ( jota tulee ostettua kaupasta ) tai sitten tällaista rakkaudella itse leivottua leipää, jolloin saa varmasti tuoretta, lisäaineetonta, maukasta leipää, jota voi maustaa vaikka millä! Tämä on porkkanaleipä. Sisällä ainakin rusinoita ja pähkinöitä. En voi kuvailla sen enempää, mutta sanon vain että parasta mitä olla voi. Onhan se nyt niin kauniskin. 🙂

 

 

 

 

…ja ei kaipaa päälle muuta kuin nokareen voita.

 

 

Kun on onnellinen voi nauttia keskeneräisyydestäkin

Näin mietin tänään kun ystäväni kävi kylässä ja vietettiin iltaa ihanasti. Jutellen, viineillen, herkutellen.

Tulin rauhoittumaan

Tänään olen tehnyt niin miljoona asiaa, että pää on aivan pyörällä. Hetkittäin on aivan mahtava olo kaikista kivoista asioista ja tuntuu että asiat menee juuri niin kuin toivon, mutta toisena hetkenä joutuu perumaan niitä kivoja asioita, kun tajuaa että joskus on ajateltava realistisesti. Kaikkea ei voi vetää riskillä. Kai? Puhelu rakkaalle ystävälle auttoi tähän hektiseen olotilaan ja kohta taidan mennä vielä iltateelle toisen ystävän luokse, jotta saan hieman ajatuksia ulos päästäni. Hyvien yöunien tähden. Sitten päätin tulla myös tänne rauhoittumaan ja kirjoittamaan höpöjä teille, joten oikeastaan mitään asiaahan minulla ei tällä kertaa ollut. 🙂

Nämä kaikki kuvat ovat uuden kotini sisäpihalta. Ilahduttaa tosi paljon että taloyhtiömme pitää huolta pihasta ja vielä tekee siitä kauniin jouluisen pienillä näteillä jutuilla!

Tämä talvi on kyllä ollut niin kaunis että ihan hengästyttää! Itsekin olen heilunut kameran kanssa hangissa ja muutamia kuvia voin näyttää teille myöhemmin. Olen myös ihastellut teidän talvikuvia, niitä onkin näkynyt monissa blogeissa, esimerkiksi Karmiininpunaisella, Auralla ja Classy & Glamorousilla . Minut sai myös huokailemaan ihastuksesta Päivin talviset kuvat minun ihanasta kotikaupungista! Oi, kun se on niin nätti! Täältä tullaan pian!

Kaakkua ja joulun odotusta

Hei ihanuudet ja anteeksi hiljaiselo! Se on tämä joulunalusaika, kun on miljoona asiaa mielessä yhtä aikaa ja niiden toteuttaminen järjestelmällisesti retuperällä. Lähden alle viikon päästä joulun viettoon kotiseuduille ja sitä ennen koitan saada asioita järjestykseen, jotta voin viipyä mahdollisimman kauan. Saattaahan se olla että koti-ikävä tai jännitys kaikista ensi vuoden jutuista ajaa kotiin jo aiemmin. On sanottu että “silloin kun on huolia, leivo kakku”. Ei minulla huolia ole, mutta ajattelin että saa kaikki työt väistyä sunnuntaiksi ja minä leivon “uuden kodin kakun”. Onnistui yllättävästi näin ensikertalaiselta ja vielä kaasu-uunin kanssa.

Kakku on nimeltään Pistaasilla ja hunajalla maustettu oliiviöljykakku

Ohje löytyi ystävän lainaamasta Olivia-lehdestä ja ensimmäisen kuvan kuvasin lehden sivulta. Ei mun kakku ihan noin juhlalliselta näyttänyt! 🙂

Laitan ohjeen, koska oli sen verran hyvää että voisin tehdä toistekin. Ehkä jouluksi.

1,5 dl oliiviöljyä
1,5dl sokeria ( suosittelen intiaani-tai ruokosokeria)
3 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja ( laitoin luomusämpyläjauhoja, joka sisältää myös kaurarouhetta-ja hiutaleita)
2tl leivinjauhetta
1,5dl rouhittuja pistaasipähkinöitä ( laitoin osaksi mantelirouhetta)
1 appelsiinin raastettu kuori
2rkl appelsiinin mehua
Pinnalle: 4rkl hunajaa, 4rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä
Tarjoiluun kermavaahtoa

1. Vatkaa sokeri ja oliiviöljy kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon. Lisää taikinaan viimeiseksi hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori ja mehu.
3. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ( tilavuus 1,5litraa ). Paista 175-asteisessa uunissa n.70 minuuttia. Tarkista kypsyys coctailtikulla (tai kuten minä, haarukalla:) Kypsä kakku ei tartu tikkuun ja irtoaa kakkupohjan reunoista. Anna kakun hieman jäähtyä vuoassaan.
4. Kumoa kakku tarjoilulautaselle. Valuta päälle hunajaa ja ripottele pinnalle pistaasipähkinöitä. Tarjoa kakun kanssa vatkattua kermavaahtoa. Kakku säilyy mehevänä kelmuun käärittynä viikon.

Tällainen tuli mun kakusta! Sitten vaan ystävät kylään ja syömään!