Kirpeää ja hapanta


Minusta tuntuu että keho kertoo mitä se milloinkin tarvitsee ja siten onkin helppo selittää kun iskee himo johonkin tiettyyn ruokaan. Minulla on ollut nyt suuri tarve kaikkeen kirpeään ja happamaan ja kun taas joulun jälkeen olen siirtynyt minulle normaalimpiin ruokiin, blenderi jyllää taas. Hedelmiä, marjoja ja vihreitä vaan sekaisin.

Uusin suosikkini on greippi, avokado, vesimeloni, ananas ja inkivääri. Nesteeksi vettä. Ihanan raikasta ja kirpeää. Vihreää teetä tekee kanssa koko ajan mieli. Pitäisi lähteäkin tästä teeostoksille, sillä muistelen että kotona Helsingissä oli teevarastot aivan lopussa. Vielä muutaman päivän vietän täällä puutalokaupungin rauhassa.



Mitäs meinaatte puuhata huomenna? Onko isot uuden vuoden juhlat tiedossa?

Ältsin söpöt



Tein äsken paikalliselta kirpparilta kuppilöydön. Ihan supersöpöt kukkakupposet. Ovat aika pienet, joten soveltuvat hyvin espressohetkiin. Ajattelin heti ystävääni ne nähdessäni, koska jaamme melko samanlaisen maun kitschien hempeysasioiden suhteen. Kysymys siis kuuluukin että haluatko pupu nämä kupposet lahjaksi vai meneekö liian överiksi?

Tanssit tanssittu

Pikkuhiljaa palaillaan arkeen, vaikka ihania jouluherkkuja on kyllä vielä jäljellä ja tunnelmakin on vielä tovin ajan jouluinen kuusineen, lyhtyineen ja kynttilöineen. Lunta satoi valtavat kinokset lisää ja jään tänne nauttimaan pikkukaupungin rauhasta vielä toiseksikin viikoksi.












Herkuista puheen ollen, nää litsit on musta tosi hyviä! Ootteko maistaneet?

Purppuraa




Kuuseen tuli violettia, valkoista ja hopeaa. Käy hyvin muiden tekstiilien kanssa. Seimi on äidin tärkein joulukoriste, yli 50 vuotta vanha ja se tulee aina korkeimmalle kuuseen. Kynttilät kimaltaa ja ruoka tuoksuu.

Joutilasta joulun aikaa




On niin valtavan leppoisaa olla täällä ” kotona “. Sillä aikaa kun äitini on töissä ulkoilen, fiilistelen ja valokuvaan lapsuuden maisemia ja paikkoja, luen sisustuslehtiä ja blogeja ja juon teetä. Ei sen kummoisempaa. Tänään varmaan jo aloitetaan leipominen ja huominenkin menee ruokia suunnitellessa.

En malta odottaa että saan kaivaa kuusenkoristeet esille. Tänä vuonna haluaisin valikoida kuuseen hopeaa ja jotain tummia sävyjä, sillä olohuoneessa on tällä kertaa mustahopeiset verhot.

Oodi leivälle

 

 

Ystäväni antoi joululahjaksi leivän. The Leivän. Niin hyvää ettei oikeastaan tekisi mieli muuta syödä. On se jo melkein kadonnutkin. Minusta leiväksi voi kutsua ruisleipää, jossa on vain ne tarvittavat ainekset – ruis, vesi ja suola ( jota tulee ostettua kaupasta ) tai sitten tällaista rakkaudella itse leivottua leipää, jolloin saa varmasti tuoretta, lisäaineetonta, maukasta leipää, jota voi maustaa vaikka millä! Tämä on porkkanaleipä. Sisällä ainakin rusinoita ja pähkinöitä. En voi kuvailla sen enempää, mutta sanon vain että parasta mitä olla voi. Onhan se nyt niin kauniskin. 🙂

 

 

 

 

…ja ei kaipaa päälle muuta kuin nokareen voita.