Rauha talossa. “On muisto vain, on muisto vain” ei kaiu enää naapurista. Alan saada Yöperhosen päätökseen. Olen ollut hidaslukuinen. Leppoisa vapaapäivä kotona kahvikupin kanssa.
A nice, silent day at home, just reading a book and drinking coffee.
Rauha talossa. “On muisto vain, on muisto vain” ei kaiu enää naapurista. Alan saada Yöperhosen päätökseen. Olen ollut hidaslukuinen. Leppoisa vapaapäivä kotona kahvikupin kanssa.
A nice, silent day at home, just reading a book and drinking coffee.
Joskus on kiva viettää päivä keittiössä. Kuunnella radiota, laittaa ruokaa, leipoa kakku, kattaa pöytä, nostaa malja, syödä yhdessä.
A few pics from today’s Easter dinner.
Aah, ihanaa, loma! Nämä muutamat vapaapäivät tulevat niin sopivaan väliin. Tuntuu että koko keho kaipaa lepoa (tai ehkä ennemminkin liikettä ja voimistelua). En ole liikkunut oikeastaan koko talvena, sellaisessa urheilullisessa mielessä, ja nyt muutaman aamun joogaliikkeiden jäljiltä tuntuu kuin rekka olisi ajanut yli. Miten kankea ja voimaton sitä voikaan olla. Tälle lomalle olen suunnitellut näyttelyn purkamisen, kirjojen lukemisen, leipomisen ja lepäilyn lisäksi ulkoilua metsässä. Kaipaan luontoretkiä, sillä ne ovat jääneet niin vähälle talven aikana. Mitä te ajattelitte tehdä pääsiäislomalla? Onko teillä jonkinlaisia perinteitä?
Oh so lovely that it’s the Easter holiday! My only responsibility is to take down my exhibition in Turku. Other than that I’m going to read books, bake a cake and do a long walk in the forest. I miss nature trips. Do you have any plans for the holiday?
Pistävän kirkas kevätvalo, lämmittää laikkuina. Tekee hienoja varjoja, inspiroi kuvaamaan. Saa kasvit kääntymään, toiset nuokkumaan. Herättää ajoissa, virkistää enemmän kuin kahvi.
Spring light is so bright and warm. It casts nice shadows on the walls and inspires me to photograph. It makes the house plants turn towards and seems to be almost too much for some. It refreshes more than coffee.
Luin hetki sitten ystäväni luona KonMari-kirjan. Olette ehkä kuulleet tai lukeneet tuosta japanilaisesta naisesta, joka on mullistanut koteja ja mieliä järjestelyä, siivousta ja elämänhallintaa käsittelevällä opaskirjalla? Kirjan ajatus on vähentää (turhaa) tavaraa ja selvittää suhde jokaisen esineen kohdalla miettimällä, tuottaako se iloa ja tekeekö se onnelliseksi.
Kirjan aihe kiinnosti, sillä rakastan esineitä, kirjoja ja kaikenmoisia kauniita juttuja. Olen aina ollut luonteeltani sekä keräilijä, että järjestelijä. Kotiin on kerääntynyt vuosien varrella paljon ihania, rakkaita asioita ja harvoin kaipaan mitään uutta. Tai no, kaipaan, mutta niitä on vaikea perustella itselle. Muutamia juttuja vaihtaisin kyllä toisiin. Juuri niitä, jotka eivät varsinaisesti tuota minulle iloa, vaikka kivoja ovatkin.
Kirja oli hyvin nopeasti luettava, ihan viihdyttävä ja inspiroivakin, vaikka sisälsikin osittain ihan hölmöjä juttuja, kuten että naisen tulisi aina liihotella kotona jossain silkkiunelmissa, viikata alushousut ja tunkea kaikki vaatteet rullalle vetolaatikoihin. Missään ei edes yhdellä lauseella kehoitettu kierrättämään, vaan tavarat aina “heitettiin pois”, niin että huis vaan! Minun ei kyllä tule käytettyä niitä vaatteita, jotka piiloutuvat vetolaatikoihin, vaan huomaan helpommin kaiken henkareilla olevan.
Tarkoituksenani ei ollut oikeastaan kirjoittaa KonMarista, vaan siitä, että yleensä keväisin innostun kevätsiivoilemaan, kierrättämään ja järjestelemään asioita, mutta tänä keväänä on käynyt ihan toisin. Olen jo pitkään ollut inspiroitunut entistä runsaammasta ja rönsyilevämmästä tyylistä. Tekee mieli vain naulata lisää tauluja seiniin, hankkia värikkäitä paimentolaismattoja, viherkasveja ja samettisohvia.
Tyydyn kuitenkin inspiroitumaan ja nauttimaan samettisohvista, etnisistä kuvioista ja boheemeista sisustuksista ihanissa kahviloissa, leffoissa, kirjoissa ja kuvissa, vaikka huomaan kyllä, että silmä lepää kotona tietyissä elementeissä enemmän kuin toisissa. Tällä hetkellä lempinurkkaukseni on olohuoneessa, jossa on peikonlehti, rahapuu, levysoitin ja muutama taulu.
Mikä teitä inspiroi? Onko KonMaritukset ja kevätsiivoilut käynnissä?
I recently finished the book KonMari, a Japanese guide to sorting out your home and maybe your mind too. It was inspiring but also a little bit silly. I don’t see myself neatly folding pieces of underwear or storing all my clothes in drawers. Actually I’m more into even more abundant decor. At the moment I’m really inspired by big house plants, colorful rugs and velvet sofas. How about you?
Arjessa innostaa keveys, valo, teekupilliset, viherkasvit, kodin järjestely, levyjen kuuntelu, suklaa, viinilasillinen, villatakit, kirjat, tv-sarjat (tällä hetkellä The Knick ja Girls). Haluan hankkia lisää viherkasveja ja pestä ikkunat, jotta sää ei näytä niin harmaalta. Jokaiselle päivälle tuntuu ilmaantuvan ohjelmaa ja nautin entistä enemmän laatuajasta kotona. Siitä, että voin vain rauhassa hissutella hiljaisuudessa sosiaalisen työpäivän jälkeen.
At the moment I’m inspired by house plants and I would like to get more of them. I’m planning to clean the windows in anticipation of spring. I very much enjoy just being at home after social work days.
Viime viikko Turussa oli lempeä, lämmin ja jännittävä. Lämpimällä en tarkoita säätä, vaan ihmisiä ja oloa. Oli ihana tavata uusia ihmisiä ja tuttuja rakkaita. Näyttelyn avajaiset ja kaiken sujuminen vähän jännitti, mutta ilta oli iloinen ja kaikesta jäi hyvä mieli. Turussa on myös aina helppo ja kotoinen olla. Suurin syy lienee se, että siellä asuu rakas ystävä, jonka nurkkiin saan aina majoittua ja olla kuin kotonani. Kaupunki on myös juuri sopivan kokoinen ja kaikkialle on niin lyhyt matka kävellä. Kävin varmaankin neljä kertaa Café Artissa ja kolme kertaa Tintåssa. Lempipaikat selvillä.
Last week in Turku was really nice and warm. It was lovely to meet new people and my loved ones. The exhibition opening went well and I feel good. Thank you, Turku for your hospitality!
Sunnuntainen rauha, kotona jälleen näyttelyhulinoista. Hieman tyhjä olo, sellainen odotuksen jälkeinen onttous. Aamiaista kotona ja ulkona, näyttelykierros, märkiä lumihiutaleita, kahvia ja Johnny Cashia.
Leppoisaa arkea kanssaeläjän kanssa.
“Onks mun meikit levinny?” Ei sul oo koskaan. Paitsi ehkä sillon, kun oot nähnyt jonkun papan tai koiranpennun. “Mun tekis kauheesti mieli vaihtaa järjestystä täällä.” Justhan sä viikko sitten vaihdoit. “Ai mitä muka? Eihän täällä oo mikään vaihtunu.” Juuresharjan olit ainakin piilottanut.
Slow Sunday mood after a long week.