Salainen puutarha Kiotossa / A Secret Garden in Kyoto

Palaan ajatuksissani Kiotoon, vihreydestä hehkuvaan puutarhaan nimeltä Murin-an. Olimme matkalla hopeiseen Ginkaku-ji-temppeliin, mutta uteliaisuudesta kurkkasimme matkan varrella tuulessa lepattavien verhojen taakse.

Löysimme paikan, joka jäi ensimmäisenä vahvimmin mieleen uskomattoman kauniina ja rauhoittavana levähdyspaikkana ja jotenkin juuri sellaisena näkynä, jota Japanista eniten odotin. Tai jollaista kuvittelin Japanissa olevan. Tälläkin hetkellä saan kyyneleen silmään miettiessäni tunnetta, jonka koin astuttuamme sisälle puutarhaan.

Oli maagista ja rauhoittavaa käyskennellä kauniissa puutarhassa vain parin muun ihmisen kanssa ja kuulla vain linnut, soliseva puro ja tuulessa hiljaa huojuvat puut. Istahdimme tatamille (aluksi tietenkin ihan väärälle matolle) ja painoimme kelloa. Saimme isossa kulhossa matchaa ja teemakeisen. Se oli yksi parhaista teehetkistäni koskaan, kuvankauniissa maisemassa.

Lähdettyämme meiltä kysyttiin kuinka löysimme paikan. Sattumalta, vastasimme. Onneksi, lisäsimme.

In Kyoto we were lucky to find this beautiful, peaceful, almost hidden garden called Murin-an. I still remember how happy I felt in the beautiful and magical place with no tourists or any kind of noise. It was one of the most memorable places on our trip because we found it by accident and it matched the mental images of Japan I had in my head before seeing the country in person.

Pics by me and Erno

Uutta seinällä / New Art on the Wall

Ihastuin yhteen taideteokseen niin paljon Kauppa & Galleria Rõõmin seinällä, että oli pakko juosta näyttelyn viimeisenä päivänä katsomaan oliko se vielä siellä. Onneksi oli! Nyt se löysi vihdoinkin sopivan paikan meidän kodista, kun viikonloppuna oli aikaa mallailla. Teos on Karkki Mäkelän ja nimi on Väärä elämä.

Yksi kirjanurkassa nojaillut julistekin, jonka löysin Amos Andersonin muuttomyynnistä, sai vihdoin kehykset ja päätin laittaa sen lähelle tietokonenurkkausta, jotta tylsin kohta kodista olisi vähän kivempi.

Voisikohan vähän useammin olla vapaita kotiviikonloppuja, jotta pyykkivuoret eivät aina olisi kahden metrin korkuisia, lattiat täynnä paikkaa etsiviä tauluja, siellä täällä puoliksi luettuja kirjoja ja pölypalloja kaikkialla?

I fell in love with a piece of art by Karkki Mäkelä at Shop & Gallery Rõõm so much that I needed to run there on the last day of the exhibition. Luckily it was still there. And now I’m a happy owner. I also hung up a poster that I bought from the Amos Anderson Art Museum. 

Kukkia ja taidetta / Flowers and Art

Tämä viikonloppu on ollut siitä harvinainen, että minulla ei ole ollut mitään suunnitelmia, töitä tai sovittuja juttuja. Mies lähti mökille ja linnoittauduin koti-ikävissäni neljän seinän sisälle ihanaan rauhaan ja yksinoloon. Niin tarpeellista ja mieltä rauhoittavaa olla joskus yksin kotona! Suunnittelin laittavani puhelimen kiinni ja uppoutuvani kirjoihin ja musiikin kuunteluun, mutta en ihan malttanut kuitenkaan täysin sulkeutua ulkopuoliselta elämältä. Mutta melkein.

Nukuin pitkään, söin aamiaista ja luin Armi Ratian elämänkertaa. Tein kahvia, jota join pitkin päivää hitaasti niin, että lopulta se muuttui jääkahviksi jääpalojen avulla. Siivoilin, pesin neljä koneellista pyykkiä. Kuuntelin uusia vinyylilevyjä, joita löysin kirpparilta. Etsin viherkasveille parempia paikkoja, sillä kärsivät raasut kuumuudesta, kun minä en malta pitää verhoja kiinni. Naulasin pari uutta taulua seinälle. Otin paljon valokuvia kukista ja tauluista, ja puhelinkuvia instagramiin. Lakkasin kynnet pinkiksi ja järjestelin vaatekaappia. Haahuilin ja nautin, ihan vaan.

 Sain ystävältä hehkuvan vaaleanpunaisen orkidean ja toiselta ystävältä neuleen, jossa on lempivärejäni vaaleanpunaista, mintunvihreää ja mustaa.

Päätin, että alan puhumaan niistä asioista joista haaveilen, niin kuin ne olisivat jo toteutumassa. Eli sitten kun, eikä sitten jos.

I have had a lovely weekend alone at home. My boyfriend was at summer cottage with friends, so I had a chance to just relax at home for a long time. 

Maalaus, valonsäteitä ja pastellitaivas / Painting, rays of light and a pastel sky

Nautin jokaisesta seinälle heijastuvasta auringon säteestä, selkää lämmittävästä porotuksesta, sisälle puhaltavasta viilentävästä tuulesta iltaisin, kun ikkuna on auki. Tekee mieli avata kaikki verhot ja ikkunat heti aamusta, vaikka naapurin kattoremontti hyökkää meluisena sisälle. Juon aamukahvia valoisassa keittiössä, jääteetä iltaisin, kun aurinko laskee. On kesä vaikkei aina tunnu siltä.

Katselen työhuoneelta vierailevaa maalaustani kotona. Se tuntuu uudelta, erilaiselta. Oranssit hiukset hehkuvat.

Tähän vuodenaikaan taivas on akvarellimaalaus. Tekee mieli harhailla Helsingin kaduilla aamuun.

Loving this time of the year when the sky is so beautiful and sunsets are like watercolor paintings.  I feel summery even when the weather is not so summery. I’m trying to catch every ray of light. I brought one of my paintings home from the work space and it’s interesting to see it in a different space. The colors are glowing. 

Photos by me and Erno.

Bambumetsässä / In the Bamboo Forest

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, makaisin nyt hiljaisessa tuulessa huojuvien bambujen alla. Korkeat puut kolisevat toisiaan vasten ja siitä kuuluu hauska ääni. Bambumetsän kolina ja kahina rauhoittaa. Linnut laulavat, kuivuneet bambulehdet rahisevat jalkojen alla. Ihana äänimaisema.

Tämä ihana rauhallinen paikka löytyi Kiotosta aivan Fushimi Inari Taishan pyhäkköalueen vierestä.

If I could step back in time I would lay down in the bamboo forest. I loved the sound  of the tall bamboo stalks clattering against to each other and swaying in the wind. 

Kaupunkielämää Tokiossa / City life in Tokyo

Vielä Tokion kaupunkielämään. Kuhiseva metroverkosto. Jokaisen kaupan oma musiikki, joka kantautuu kaduille, mainosvalot ja ohi ajavat mainosautot, jotka soittavat äänekkäästi omaa tunnussäveltään. Hälytysajoneuvot pillit päällä ja siihen päälle vielä megafonikuulutus. Mainoksia (ja vessapaperia) jakavat korkeaääniset naiset, jotka kohdalle kävellessä kiekaisevat jotain japaniksi niin, että karvat nousevat pystyyn.

Kulman takana keskellä vilkkainta kaupunkia avautuu yhtäkkiä ihana rauhallinen puisto, temppelialue tai perinteinen puutarha. Verhon takaa löytyy tatamihuone. Tätä rakastin Japanissa. Kontrastia. Vaihtelua.

Hakeuduimme sivukujille, sivupoluille, sinne josta emme tienneet.

Söin matchajäätelöä ja join kylmää automaateista edullisesti ostettua vihreää teetä. Ihastuin kylmään jasmiiniteehen niin, että odotan hellepäiviä Suomessa, jääjuomia ja itsetehtyjä hedelmämehujäitä. Ja tuollaista pissalumen näköistä jäähileherkkuakin voisi tehdä.

Valitsimme joka päivä eri kaupunginosan tutkittavaksi. Ihastuin Naka-Meguroon, Kichijojiin ja Daikanyamaan. Joenvarsiin, pikkuputiikkeihin, kahviloihin, puistoihin ja kukkaloistoon.

City life in Tokyo. The thing I loved most in Japan was the contrast and the variety. In the middle of the vivid city you could always find peaceful gardens, parks and tatami rooms. 

Matkalla Japanissa / Traveling in Japan

Mietin pitkään miten lähestyisin matkaamme Japaniin sanoin. Haluaisin kertoa hassuista tilanteista, avuliaista ihmisistä, erikoisista ravintolakokemuksista, puutarhoista, tatamihuoneista, temppeleistä, sukista ja pioniparatiisista. Ehkä helpointa on kuitenkin aloittaa siitä mikä kiinnittää huomion aina kaikkialla missä kuljen: rakennuksien väriyhdistelmät, pehmeä valo, tuulessa hulmuavat asiat ja hassut asetelmat. Katse etsii värejä, maalauksellisia kohtia, pastelliyhdistelmiä. Näen keltaisia hameita, mintunvihreitä takseja ja vaaleanpunaisia seiniä. Luulen että löytäisin Murmanskistakin jotain pastellista. Ehkä siellä onkin.

Asuimme Airbnb-kämpissä, jotka valitsimme sijainnin mukaan. Tokiossa asuimme aluksi Shinjukussa, josta oli hyvät yhteydet kaikkialle ja jonne oli helppo löytää ensikertalaisena. Myöhemmin asuimme Naka-Megurossa, kun olimme jo tulleet vähän “tutuiksi” kaupunginosien kanssa ja halusimme valita jonkun tosi kivan alueen. Kiotossa majoituimme kivenheiton päässä joesta pienessä tatamihuoneessa. Airbnb-asunnot olivat pikkuruisia ja tunnelma niissä oli hikinen ja tiivis. Pyyhe ei kuivunut kertaakaan, joten oli jo helppo aistia tuleva trooppisen helteinen sadekausi.

Haluaisin muistaa mielikuvat Tokiosta ja Kiotosta ennen matkaa, minkälaisia kuvittelin niiden olevan. Olin lukenut paljon ja valmistautunut kohtaamaan ihmispaljouden, tiiviin tunnelman ja hämmentävän värikkäät kadut täynnä kaikkea mitä en osaisi kuvitella olevan olemassakaan. Tokio oli kuitenkin hyvin vastaanottavainen. En ahdistunut ihmismäärästä, ruuhkista ja jatkuvasta äänimaailmasta, koska energia meni ihmettelyyn ja ihmettely on ihanaa.

Kukaan ei töninyt, kaikki kävelivät ruuhkissa peräkkäin, ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat, hymyilivät ujosti ja tarkkaillen. Tokion palvelukulttuurista en kuitenkaan ehkä toivu, se oli ylitsevuotavan sekopäistä.

Mielikuva Japanista oli tietenkin myös kivipuutarhoja, sammalpuutarhoja, temppeleitä, mystiikkaa, valtavia puistoja, vuoret, laaksot, bambumetsät ja kaikki vihreä, kaunis luonto, jota odotin ehkä eniten. Ja tietenkin hyvää ruokaa, merilevää, sushia, sashimia, ramen-keittoja, sobanuudeleita, vihreää teetä ja matchaleivoksia. Kaikki tämä toteutui ja vielä paljon enemmän. Hassua ajatella, että silti näimme vain pikkuruisen osan kahdesta valtavasta kaupungista. Yhdessä päivässäkin ehti tapahtua niin paljon, että käveltyämme kolme viikkoa pitkin poikin Tokion ja Kioton katuja olen melkoisen pökerryksissä. Tiedän että palaan. Ja tiedän jo mitä teen seuraavalla reissulla.

Matkassa kivointa oli päästä kurkistamaan japanilaiseen kulttuuriin ja oppia siitä jotain pientä.

I’ve been wondering how to approach our trip to Japan by words. There’s so much to tell and thousands of photos to share. I’m still a bit confused about everything we experienced, in a good way, that I kind of want to just roll in these feelings and dream about everything I saw. But here’s a start anyway! And the start is colors that I always seek everywhere I go. Pastel walls, funny settings, soft light and lovely colored buildings.