Kotiviikonloppu / Weekend at home

Välillä on jäätävä viikonlopuksi kotiin, vaikka olisi ystäviä, juhlia ja houkutuksia. Olen jahkailija viimeiseen asti. Haluan useita asioita yhtä aikaa, enkä osaa päättää lähteäkö vaiko jäädä. Koitan kuunnella itseäni, mutta se on vaikeaa, sillä olen epävarma kuuluisiko ratkaisuja tehdä muka joskus tunteen sijaan myös järjellä. Tänä viikonloppuna jäin yksin kotiin, sillä pitkien menneiden ja tulevien työviikkojen keskellä oli tarve rauhoittua.

Olen niin onnellinen lisääntyneestä valosta. Elämään tulee rutkasti onnea ja helppoutta lisää, kun aamulla verhot avatessa valo tulvii sisään.

Kotiin oli ilmestynyt tuollainen bonsaipuun näköinen kaveri. Vaikuttaa viisaalta, suhtaudun kunnioituksella ja toivon että viihtyy meillä.

Sometimes you just need to choose to stay home instead of partying and seeing your loved ones. Full work weeks have taken their toll on me.  

Viherhylly tilanjakajana / Plant shelf as a room divider

Koitan parhaani mukaan piilotella huoneen nurkkaan päätynyttä kotitoimistoa, joka sisältää jättimäisen työpöydän ja kahden ihmisen tietokoneet rojuineen. Silmä ei lepää johtokasoja katsellessa, eikä aiemmin virittelemäni sekava kirjahyllykään tuntunut parhaalta ratkaisulta.

Kasasin entisestään huojuvan kirjakokoelman päälle loputkin kirjat ja järjestelin viherkasveja hyllyyn.

Tämän kevään projekteihin kuuluu viherkasvien hoitopäivä, uudet mullat ja ruukkujen päivitys. Monet kasvit näyttävät jo lähes kituvilta talven ja muuton jäljiltä, joten hemmottelupäivä lienee tarpeen. Suren peikonlehteä, jonka ostimme loppukesästä kierrätysryhmästä. Jostain syystä se ei ole viihtynyt meillä ja tiputtelee lehden kerrallaan värjäten sen ensin kirkkaankeltaiseksi. Pikainen elvytys on siis tarpeen.

I’m trying out different solutions for hiding the home office with its computers and wires. Green is is always a good choice, so I collected all the little house plants together on a shelf that works as a little room divider. 

Uudessa keittiössä / In the new kitchen

Uudessa keittiössä on vähän erilainen henki, kuin edellisen kodin keittiössä. Keltaiset kaakelit, musta lattia ja kiiltävän valkoiset kaapit. Aluksi silmä vierasti keltaista ja suunnittelin uusia kaakeleita tai niiden maalaamista, mutta nyt silmä on jo tottunut. Laiskottaa myös ajatus kaikenlaisista remppapuuhista, joten kaakeloidaan sitten myöhemmin, jos alkaa kyllästyttää. Haaveena on jotain tällaista.

Vietämme niin paljon aikaa keittiössä, että olen iloinen että tännekin mahtui iso pöytä, jonka ääressä syödä pitkiä aamiaisia, lukea, kutsua ystäviä syömään, piirtää, leipoa, mitä vain. Vielä kun kaikille miljoonille kipoille ja kupeille löytyisi omat paikat ja saisimme muutamat koukut ja telineet asennettua, niin tila toimisi vielä paremmin.

Our new kitchen is in a slightly different style than our old one. The tiles are yellow, the floor is black and the closets shiny white. At first I wasn’t so in to the yellow tiles but during this dark season they actually cheer me up in the morning.