Kuvia päiviltä jona en ole tuntenut väsymystä

Tulin tänne pitääkseni itseni hereillä. Lukeminen saa silmät ummistumaan, eikä minkäänlainen puuhastelu nyt luonnistu, kun pari yötä on mennyt vähillä yöunilla. Mutta josko sanoja, ilman stressiä sanomasta.

Ja kuvia, vielä parempaa!

Kuvia niiltä päiviltä, kun aurinko on paistanut vimmatusti ja saanut minut niin syväonnelliseksi ja huumaantuneeksi kaiken kirkkaudesta. Ja päiviltä jolloin en ole tuntenut väsymystä vaan energiaa ja innostusta asioista, joille ei ole ollut aiemmin näin paljon aikaa annettavana.

Uusi sunnuntaiperinne. Siinä tehdään aamiainen sänkyyn, napataan lehti postiluukusta, tehdään sohvatyynyistä sängynpääty ja kömmitään peiton alle lukemaan ja syömään.

Olen luonut viherkasveihini syvemmän suhteen, luvannut huolehtia ja hoitaa paremmin, sillä en ole katsonut niitä tarpeeksi läheltä. Kasvejani on syönyt kirvat ja ripsiäiset ja se sai minut toden teolla liikkeelle pelastusoperaatiolla. Olen suihkutellut tyyppejä tehokkaasti ja miettinyt missä ja miten ne oikeasti viihtyvät, jos en mieti sitä missä ne näyttävät kivalta.

Kultaköynnöksen pistokas-operaatio sai alkunsa tästä Pick Up Limesin kasvivideosta. 

Keho on kaivannut liikettä ja olen kuunnellut. Eniten pidän kävelystä, poluilla hyppelystä ja kallioilla kiipeilystä. Siitä, kun liikunta ja kuntoilu tapahtuu itsestään.

On ollut aikaa voida paremmin. Sosiaalisissa tilanteissa on välillä kurjaa ja noloa kieltäytyä ruoista, jotka aiheuttavat kipua ja kaiken ylösalaisin menemisen, arjen keskellä en aina löydä aikaa ja voimia tehdä itse ruokaa, vaan olen turvautunut noutoruokaan, jossa on aina joku ainesosa joka ei sovikaan. Viime aikoina olen kokeillut uusia reseptejä ja oppinut pitämään ruoanlaitosta. Sukuni naisten ohje kakun leipomisesta silloin kun surettaa on myös ollut käytössä.

Jokapäiväinen “leipäni”, eli  vihreä ja keltainen lautanen. 

Gluteeniton pannari kauramaitoon onnistuu yhtä hyvin kuin tavallinenkin.

Pataleipäkin gluteenittomana todistettu onnistuneeksi, mutta melkoisen painava pallo siitä tuli, eikä luonnollisestikaan niin kuohkea.

Sen sijaan perunarieskoista tuli niin hyviä sekä koostumukselta että maulta, että näitä teen taatusti lisää!

Munakoisopasta on herkutteluruoka. 

Kotitoimistopäiviä on nyt vähemmän, mutta selkäni kiittää siitä.

Tämä valonäkymä aamuisin antaa voimaa.

Nämä hetket tuntuvat kivoimmilta. Me kaksi, rauhassa. 

Nämä aniliinipunaiset pionit aukesivat päivässä, ovat jatkaneet kasvuaan ja päivä päivältä muuttaneet väriä. Lopulta niistä on tullut päänkokoisia ja väriltään herkän ruusukultaisia. Seurasin tätä ihmettä kunnioittavasti.

Alkuvuoden ahmin kirjoja, mutta nyt luen hitaammin ja säästellen. Olen löytänyt kirjoista ilon, onnen, ja lohdun tilan jossa levätä. Kuinka harmittikaan, kun kirjasto ehti sulkeutua ennen kuin ehdin hakea monta varaamaani kirjaa, joita olin kovasti odottanut. No, siellähän ne pysyvät.

Molemmat hyviä, Ferrante loistava, suosittelen!

Tästäkin pidin ja ahmin kun pääsin alkukankeudesta vauhtiin!

Yhdessä luimme Bollan, yhdessä pidimme.

Ja tämä kiehtoi kovin. Luen uudelleenkin. 

Ja nyt keitän teetä, laitan vastamelukuulokkeet päähän ja uppoudun johonkin Areenan dokumenttiin, sillä hän aloitti pelaamaan ystäviensä kanssa videopeliä ja se on kovaa huutoa se. Sanon siis hei ja ensi kertaan!

Uutta seinällä / New Art on the Wall

Ihastuin yhteen taideteokseen niin paljon Kauppa & Galleria Rõõmin seinällä, että oli pakko juosta näyttelyn viimeisenä päivänä katsomaan oliko se vielä siellä. Onneksi oli! Nyt se löysi vihdoinkin sopivan paikan meidän kodista, kun viikonloppuna oli aikaa mallailla. Teos on Karkki Mäkelän ja nimi on Väärä elämä.

Yksi kirjanurkassa nojaillut julistekin, jonka löysin Amos Andersonin muuttomyynnistä, sai vihdoin kehykset ja päätin laittaa sen lähelle tietokonenurkkausta, jotta tylsin kohta kodista olisi vähän kivempi.

Voisikohan vähän useammin olla vapaita kotiviikonloppuja, jotta pyykkivuoret eivät aina olisi kahden metrin korkuisia, lattiat täynnä paikkaa etsiviä tauluja, siellä täällä puoliksi luettuja kirjoja ja pölypalloja kaikkialla?

I fell in love with a piece of art by Karkki Mäkelä at Shop & Gallery Rõõm so much that I needed to run there on the last day of the exhibition. Luckily it was still there. And now I’m a happy owner. I also hung up a poster that I bought from the Amos Anderson Art Museum. 

Kukkia ja taidetta / Flowers and Art

Tämä viikonloppu on ollut siitä harvinainen, että minulla ei ole ollut mitään suunnitelmia, töitä tai sovittuja juttuja. Mies lähti mökille ja linnoittauduin koti-ikävissäni neljän seinän sisälle ihanaan rauhaan ja yksinoloon. Niin tarpeellista ja mieltä rauhoittavaa olla joskus yksin kotona! Suunnittelin laittavani puhelimen kiinni ja uppoutuvani kirjoihin ja musiikin kuunteluun, mutta en ihan malttanut kuitenkaan täysin sulkeutua ulkopuoliselta elämältä. Mutta melkein.

Nukuin pitkään, söin aamiaista ja luin Armi Ratian elämänkertaa. Tein kahvia, jota join pitkin päivää hitaasti niin, että lopulta se muuttui jääkahviksi jääpalojen avulla. Siivoilin, pesin neljä koneellista pyykkiä. Kuuntelin uusia vinyylilevyjä, joita löysin kirpparilta. Etsin viherkasveille parempia paikkoja, sillä kärsivät raasut kuumuudesta, kun minä en malta pitää verhoja kiinni. Naulasin pari uutta taulua seinälle. Otin paljon valokuvia kukista ja tauluista, ja puhelinkuvia instagramiin. Lakkasin kynnet pinkiksi ja järjestelin vaatekaappia. Haahuilin ja nautin, ihan vaan.

 Sain ystävältä hehkuvan vaaleanpunaisen orkidean ja toiselta ystävältä neuleen, jossa on lempivärejäni vaaleanpunaista, mintunvihreää ja mustaa.

Päätin, että alan puhumaan niistä asioista joista haaveilen, niin kuin ne olisivat jo toteutumassa. Eli sitten kun, eikä sitten jos.

I have had a lovely weekend alone at home. My boyfriend was at summer cottage with friends, so I had a chance to just relax at home for a long time. 

Viherhylly tilanjakajana / Plant shelf as a room divider

Koitan parhaani mukaan piilotella huoneen nurkkaan päätynyttä kotitoimistoa, joka sisältää jättimäisen työpöydän ja kahden ihmisen tietokoneet rojuineen. Silmä ei lepää johtokasoja katsellessa, eikä aiemmin virittelemäni sekava kirjahyllykään tuntunut parhaalta ratkaisulta.

Kasasin entisestään huojuvan kirjakokoelman päälle loputkin kirjat ja järjestelin viherkasveja hyllyyn.

Tämän kevään projekteihin kuuluu viherkasvien hoitopäivä, uudet mullat ja ruukkujen päivitys. Monet kasvit näyttävät jo lähes kituvilta talven ja muuton jäljiltä, joten hemmottelupäivä lienee tarpeen. Suren peikonlehteä, jonka ostimme loppukesästä kierrätysryhmästä. Jostain syystä se ei ole viihtynyt meillä ja tiputtelee lehden kerrallaan värjäten sen ensin kirkkaankeltaiseksi. Pikainen elvytys on siis tarpeen.

I’m trying out different solutions for hiding the home office with its computers and wires. Green is is always a good choice, so I collected all the little house plants together on a shelf that works as a little room divider. 

Sunnuntain kirjainspiraatio / Books: Be Coffee Style and Greenterior

Sunnuntait ovat täydellisiä nojatuolipäiviä. Tarvitaan vain inspiroiva kirja, kahvikuppi, musiikkia (nyt soi Jazz) ja se nojatuoli. Ostin viime kesän Berliinin matkalta ihanan kirjan nimeltä Be Coffee Style. Kirjassa on niin hienoja kuvia Berliinin kahviloista, katuelämästä ja hienoista pyöristä, että jaksan selata sitä yhä uudelleen.

Toisen ihastuttavan kirjan, joka on ahkerassa selailussa, sain poikaystävältä lahjaksi. Greenterior esittelee inspiroivia koteja ja niiden asukkaita, joita yhdistää rakkaus viherkasveihin. Ei voisi olla enemmän minun kirjani! Tästäpä tuli mieleeni, että pakko saada pian käsiin myös Susannan ja Riikan Green home book!

Two perfect books for Sundays: Be Coffee Style and Greenterior.

Kaksi suurta peikonlehteä / Two big monstera plants

Olen ihan toivottoman hidas reagoija facebook-kirppareilla ja kierrätysryhmissä ja siksi seuraan niitä enää harvoin. Yleensä aina kun löydän jotain kiinnostavaa, jono on jo kymmenien pituinen. Pitäisi väijyä ryhmiä päivätyönä, että onnistuisi nappaamaan haluamansa. Näin ajattelin, kunnes poikaystävän äiti huomasi kierrätysryhmässä ison peikonlehden ja laittoi iloksemme viestin meille. Ilmoituksessa ei ollut vielä yhtään reagointia. Meillemeillemeille, huusin! Vastaa jo, no mikset jo kirjoita, hosuin poikaystävälle.

Tunnin sisällä kävelimme jo Katajanokan kupeeseen sympaattista jättikasvia vastaan. Aivan ihana, kuten kaverinsakin, joka meillä entuudestaan paistattelee olohuoneessa. Tuntuvat viihtyvän vierekkäin, kuin olisivat aina olleetkin.

We have a new big monstera plant that we luckily managed to purchase from a local facebook recycling group. It seems to enjoy the company of our old monstera in the corner of our living room. I really like how they look together. 

Kukallista / Flowery

Täällä minäkin vain kukkapäissäni nuuhkin ja ihastelen vaaleanpunaista hehkua. Kukkahetket ovat niin lyhyitä, että en ihmettele että some täyttyy kirsikankukista. On hetki, jolloin ei tarvitse kaivata Portugalin tai Italian kukkaloistoa, koska meilläkin kukkii!

It’s blossoming!

Viherkasveja, samettisohvia ja järjestelyä / House plants, velvet sofas and organizing at home

Luin hetki sitten ystäväni luona KonMari-kirjan. Olette ehkä kuulleet tai lukeneet tuosta japanilaisesta naisesta, joka on mullistanut koteja ja mieliä järjestelyä, siivousta ja elämänhallintaa käsittelevällä opaskirjalla? Kirjan ajatus on vähentää (turhaa) tavaraa ja selvittää suhde jokaisen esineen kohdalla miettimällä, tuottaako se iloa ja tekeekö se onnelliseksi.

Kirjan aihe kiinnosti, sillä rakastan esineitä, kirjoja ja kaikenmoisia kauniita juttuja. Olen aina ollut luonteeltani sekä keräilijä, että järjestelijä. Kotiin on kerääntynyt vuosien varrella paljon ihania, rakkaita asioita ja harvoin kaipaan mitään uutta. Tai no, kaipaan, mutta niitä on vaikea perustella itselle. Muutamia juttuja vaihtaisin kyllä toisiin. Juuri niitä, jotka eivät varsinaisesti tuota minulle iloa, vaikka kivoja ovatkin.

Kirja oli hyvin nopeasti luettava, ihan viihdyttävä ja inspiroivakin, vaikka sisälsikin osittain ihan hölmöjä juttuja, kuten että naisen tulisi aina liihotella kotona jossain silkkiunelmissa, viikata alushousut ja tunkea kaikki vaatteet rullalle vetolaatikoihin. Missään ei edes yhdellä lauseella kehoitettu kierrättämään, vaan tavarat aina “heitettiin pois”, niin että huis vaan! Minun ei kyllä tule käytettyä niitä vaatteita, jotka piiloutuvat vetolaatikoihin, vaan huomaan helpommin kaiken henkareilla olevan.

Tarkoituksenani ei ollut oikeastaan kirjoittaa KonMarista, vaan siitä, että yleensä keväisin innostun kevätsiivoilemaan, kierrättämään ja järjestelemään asioita, mutta tänä keväänä on käynyt ihan toisin. Olen jo pitkään ollut inspiroitunut entistä runsaammasta ja rönsyilevämmästä tyylistä. Tekee mieli vain naulata lisää tauluja seiniin, hankkia värikkäitä paimentolaismattoja, viherkasveja ja samettisohvia.

Tyydyn kuitenkin inspiroitumaan ja nauttimaan samettisohvista, etnisistä kuvioista ja boheemeista sisustuksista ihanissa kahviloissa, leffoissa, kirjoissa ja kuvissa, vaikka huomaan kyllä, että silmä lepää kotona tietyissä elementeissä enemmän kuin toisissa. Tällä hetkellä lempinurkkaukseni on olohuoneessa, jossa on peikonlehti, rahapuu, levysoitin ja muutama taulu.

Mikä teitä inspiroi? Onko KonMaritukset ja kevätsiivoilut käynnissä?

I recently finished the book KonMari, a Japanese guide to sorting out your home and maybe your mind too. It was inspiring but also a little bit silly. I don’t see myself neatly folding pieces of underwear or storing all my clothes in drawers. Actually I’m more into even more abundant decor. At the moment I’m really inspired by big house plants, colorful rugs and velvet sofas. How about you?

Arjessa innostaa / Everyday inspiration

Arjessa innostaa keveys, valo, teekupilliset, viherkasvit, kodin järjestely, levyjen kuuntelu, suklaa, viinilasillinen, villatakit, kirjat, tv-sarjat (tällä hetkellä The Knick ja Girls). Haluan hankkia lisää viherkasveja ja pestä ikkunat, jotta sää ei näytä niin harmaalta. Jokaiselle päivälle tuntuu ilmaantuvan ohjelmaa ja nautin entistä enemmän laatuajasta kotona. Siitä, että voin vain rauhassa hissutella hiljaisuudessa sosiaalisen työpäivän jälkeen.

At the moment I’m inspired by house plants and I would like to get more of them. I’m planning to clean the windows in anticipation of spring. I very much enjoy just being at home after social work days. 

Viherhylly / A plant shelf

Kaikki kodin viherkasvit elävät hiljaiseloa, nekin. Sinnittelevät hämärässä ihan hienosti. Ajattelin, että yhdessä on aina kivempaa, joten vaihteluksi siirsin pienimmät niistä talvehtimaan yhdessä Aitio-hyllylle, jossa oli aikaisemmin taidetta.

Tajuan muuten inhimillistäväni kaiken, varsinkin luonnossa kasvit ja käppyrät. Mutta eläviähän ne ovat, joten en pääse tavastani. Tulipa mieleen, että tänään näin ystävien koiran kiinalaisen ravintolan edessä. En aluksi tunnistanut koiraa, koska hänellä oli eri vaate päällä kuin yleensä. Katsoimme vain toisiamme hämmästellen. Hetken päästä kuljin uudelleen ohi ja edelleen tuijotimme toisiamme ja tajusin, että kyllä se on meidän kaverikoira. Sen jälkeen tuli ihan hölmö olo, kun en pysähtynyt moikkaamaan tai silittämään. Kävelin vain ohi vauhdilla. Mietin edelleen, että mitähän se nyt minusta ajattelee ja tunnen itseni epäkohteliaaksi. Täytyy paikata ensi kerralla kun nähdään.

I wanted something green and fresh for our bedroom, so I decided to group all the small plants on the Aitio shelf. Well, the plants may not look their freshest this time of the year, but I still like the change.