Maalaus, valonsäteitä ja pastellitaivas / Painting, rays of light and a pastel sky

Nautin jokaisesta seinälle heijastuvasta auringon säteestä, selkää lämmittävästä porotuksesta, sisälle puhaltavasta viilentävästä tuulesta iltaisin, kun ikkuna on auki. Tekee mieli avata kaikki verhot ja ikkunat heti aamusta, vaikka naapurin kattoremontti hyökkää meluisena sisälle. Juon aamukahvia valoisassa keittiössä, jääteetä iltaisin, kun aurinko laskee. On kesä vaikkei aina tunnu siltä.

Katselen työhuoneelta vierailevaa maalaustani kotona. Se tuntuu uudelta, erilaiselta. Oranssit hiukset hehkuvat.

Tähän vuodenaikaan taivas on akvarellimaalaus. Tekee mieli harhailla Helsingin kaduilla aamuun.

Loving this time of the year when the sky is so beautiful and sunsets are like watercolor paintings.  I feel summery even when the weather is not so summery. I’m trying to catch every ray of light. I brought one of my paintings home from the work space and it’s interesting to see it in a different space. The colors are glowing. 

Photos by me and Erno.

Bambumetsässä / In the Bamboo Forest

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, makaisin nyt hiljaisessa tuulessa huojuvien bambujen alla. Korkeat puut kolisevat toisiaan vasten ja siitä kuuluu hauska ääni. Bambumetsän kolina ja kahina rauhoittaa. Linnut laulavat, kuivuneet bambulehdet rahisevat jalkojen alla. Ihana äänimaisema.

Tämä ihana rauhallinen paikka löytyi Kiotosta aivan Fushimi Inari Taishan pyhäkköalueen vierestä.

If I could step back in time I would lay down in the bamboo forest. I loved the sound  of the tall bamboo stalks clattering against to each other and swaying in the wind. 

Kaupunkielämää Tokiossa / City life in Tokyo

Vielä Tokion kaupunkielämään. Kuhiseva metroverkosto. Jokaisen kaupan oma musiikki, joka kantautuu kaduille, mainosvalot ja ohi ajavat mainosautot, jotka soittavat äänekkäästi omaa tunnussäveltään. Hälytysajoneuvot pillit päällä ja siihen päälle vielä megafonikuulutus. Mainoksia (ja vessapaperia) jakavat korkeaääniset naiset, jotka kohdalle kävellessä kiekaisevat jotain japaniksi niin, että karvat nousevat pystyyn.

Kulman takana keskellä vilkkainta kaupunkia avautuu yhtäkkiä ihana rauhallinen puisto, temppelialue tai perinteinen puutarha. Verhon takaa löytyy tatamihuone. Tätä rakastin Japanissa. Kontrastia. Vaihtelua.

Hakeuduimme sivukujille, sivupoluille, sinne josta emme tienneet.

Söin matchajäätelöä ja join kylmää automaateista edullisesti ostettua vihreää teetä. Ihastuin kylmään jasmiiniteehen niin, että odotan hellepäiviä Suomessa, jääjuomia ja itsetehtyjä hedelmämehujäitä. Ja tuollaista pissalumen näköistä jäähileherkkuakin voisi tehdä.

Valitsimme joka päivä eri kaupunginosan tutkittavaksi. Ihastuin Naka-Meguroon, Kichijojiin ja Daikanyamaan. Joenvarsiin, pikkuputiikkeihin, kahviloihin, puistoihin ja kukkaloistoon.

City life in Tokyo. The thing I loved most in Japan was the contrast and the variety. In the middle of the vivid city you could always find peaceful gardens, parks and tatami rooms. 

Matkalla Japanissa / Traveling in Japan

Mietin pitkään miten lähestyisin matkaamme Japaniin sanoin. Haluaisin kertoa hassuista tilanteista, avuliaista ihmisistä, erikoisista ravintolakokemuksista, puutarhoista, tatamihuoneista, temppeleistä, sukista ja pioniparatiisista. Ehkä helpointa on kuitenkin aloittaa siitä mikä kiinnittää huomion aina kaikkialla missä kuljen: rakennuksien väriyhdistelmät, pehmeä valo, tuulessa hulmuavat asiat ja hassut asetelmat. Katse etsii värejä, maalauksellisia kohtia, pastelliyhdistelmiä. Näen keltaisia hameita, mintunvihreitä takseja ja vaaleanpunaisia seiniä. Luulen että löytäisin Murmanskistakin jotain pastellista. Ehkä siellä onkin.

Asuimme Airbnb-kämpissä, jotka valitsimme sijainnin mukaan. Tokiossa asuimme aluksi Shinjukussa, josta oli hyvät yhteydet kaikkialle ja jonne oli helppo löytää ensikertalaisena. Myöhemmin asuimme Naka-Megurossa, kun olimme jo tulleet vähän “tutuiksi” kaupunginosien kanssa ja halusimme valita jonkun tosi kivan alueen. Kiotossa majoituimme kivenheiton päässä joesta pienessä tatamihuoneessa. Airbnb-asunnot olivat pikkuruisia ja tunnelma niissä oli hikinen ja tiivis. Pyyhe ei kuivunut kertaakaan, joten oli jo helppo aistia tuleva trooppisen helteinen sadekausi.

Haluaisin muistaa mielikuvat Tokiosta ja Kiotosta ennen matkaa, minkälaisia kuvittelin niiden olevan. Olin lukenut paljon ja valmistautunut kohtaamaan ihmispaljouden, tiiviin tunnelman ja hämmentävän värikkäät kadut täynnä kaikkea mitä en osaisi kuvitella olevan olemassakaan. Tokio oli kuitenkin hyvin vastaanottavainen. En ahdistunut ihmismäärästä, ruuhkista ja jatkuvasta äänimaailmasta, koska energia meni ihmettelyyn ja ihmettely on ihanaa.

Kukaan ei töninyt, kaikki kävelivät ruuhkissa peräkkäin, ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat, hymyilivät ujosti ja tarkkaillen. Tokion palvelukulttuurista en kuitenkaan ehkä toivu, se oli ylitsevuotavan sekopäistä.

Mielikuva Japanista oli tietenkin myös kivipuutarhoja, sammalpuutarhoja, temppeleitä, mystiikkaa, valtavia puistoja, vuoret, laaksot, bambumetsät ja kaikki vihreä, kaunis luonto, jota odotin ehkä eniten. Ja tietenkin hyvää ruokaa, merilevää, sushia, sashimia, ramen-keittoja, sobanuudeleita, vihreää teetä ja matchaleivoksia. Kaikki tämä toteutui ja vielä paljon enemmän. Hassua ajatella, että silti näimme vain pikkuruisen osan kahdesta valtavasta kaupungista. Yhdessä päivässäkin ehti tapahtua niin paljon, että käveltyämme kolme viikkoa pitkin poikin Tokion ja Kioton katuja olen melkoisen pökerryksissä. Tiedän että palaan. Ja tiedän jo mitä teen seuraavalla reissulla.

Matkassa kivointa oli päästä kurkistamaan japanilaiseen kulttuuriin ja oppia siitä jotain pientä.

I’ve been wondering how to approach our trip to Japan by words. There’s so much to tell and thousands of photos to share. I’m still a bit confused about everything we experienced, in a good way, that I kind of want to just roll in these feelings and dream about everything I saw. But here’s a start anyway! And the start is colors that I always seek everywhere I go. Pastel walls, funny settings, soft light and lovely colored buildings. 

Hei Japanista ja kotoa / Hello from Japan and from home

Terveiset Japanista! Siellä oli ihanaa, lämmintä, kaoottista, äänekästä, kaunista, rauhallista, harrasta, sekopäistä, hikistä, värikästä, harmonista ja inspiroivaa. En ole koskaan ollut näin hämilläni matkan jälkeen, ihan hyvällä tavalla. Tuntuu, että kaikessa nähdyssä ja tapahtuneessa on niin paljon käsiteltävää, että menee tovi ajatuksia ja tuntemuksia purkaessa.

Tokio oli täynnä ärsykkeitä, jatkuvia erilaisia ääniä ja loputonta liikettä, mutta silti myös puistoja ja joenvarsia täynnä rauhallisia istuskelupaikkoja ja kaupunginosiin kätkettyjä salaisia puutarhoja ja pyhättöjä.

Kioto tuntui Tokion jälkeen pittoreskiltä pikkukaupungilta. Matalia, perinteisiä vanhoja taloja, kukkien ja puiden reunustama joenvarsi kahviloineen, temppeleitä ja kimonoasuisia aasialaisia kaikkialla. Kioto avautui hiljalleen, kun taas Tokio räjähti naamalle. Pidin molempien sydämestä ja sykkeestä.

Terveisiä myös kotoa! Täällä on valoisaa, niin rauhallista, laajaa ja jotenkin yltäkylläisen oloista kolmen viikon hikisen ja ahtaan Airbnb-asumisen jälkeen. Lähtisin silti heti takaisin, mihin vain.

Matkoilla on aina niin totaalisen vapaa olo, unohdan hetkessä että minulla on työ ja jonkinlaisia velvotteita kotona. Matkustaminen myös vain lisää matkakuumetta.

Parasta Japanin matkalla oli päästä kurkistamaan hetkeksi aasialaiseen kulttuuriin, oppia siitä jotain pientä.

Hello from Japan and from home!

Japan was everything, noisy, colorful, chaotic, breathtaking, warm, sweaty, peaceful, heartfelt, beautiful, and inspiring. I have never felt as baffled after any journey as this. In a good way, I mean. Everything we saw and experienced will take a while to process. Tokyo was full of stimuli with all the different noises, colors, lights and the masses of people, but also all the green parks with peaceful places to sit down and beautiful hidden gardens in the middle of the neighborhoods. Kyoto felt like a little town after Tokyo. Trees and flowers bordering the river side full of cafés, traditional old and low Japanese houses, temples and Asian tourists dressed in kimonos everywhere.

Kyoto opened up slowly while Tokyo exploded in your face. I liked the heart and the beat of both cities.

Loma ja party corner! / Summer Holiday and a Party Corner!

No nyt alkoi loma! Tekee mieli hihkua ja kehuskella, mutta en kehtaa, kun kaikilla ei ole loma. Mies makaa viidettä päivää kotona kuumeessa ja minä häärään kaikkea sellaista, joka on odottanut tilaisuutta. Siivoan, vien kodin miljoona erilaista kierrätyskassia roskiskatokseen, pullot alkoon, pyykit, astiat, vähän pakkailua, rahanvaihto forexilla, toipilaalle ruokaa ja specialdrinksu vihreääteetä, vähän kamomillaa, sitruunaa, hunajaa, inkivääriä. Juo tää!

Sitten teen iloisen vappunurkkauksen ja petyn serpentiiniin, joka ei ihan varmasti ole sellaista kuin lapsuudessa! Ei ollenkaan kiharaa, vaan valahtaa samantien suorana alas, eikä sillä lailla kivasti kiemurtele, höh. Väkerrän serpentiiniä sitten viisitoistaminuttia kakluunin reunalle, koska kaikkialla muualla se näyttää vain roskalta. Nyt saa olla siinä ainakin ensi syksyyn. Party corner!

Juon liikaa kahvia ja päässä alkaa surista, tuuletan ja vedän verhot alas, aurinko porottaa sisään.

Ihan kohtakohtakohta lähdetään lomalle ja sitä ennen vielä yhdet juhlat, vappubrunssi, näyttelyn ripustus ja avajaiset, pakkaaminen ja huh! Kunpa toipilas paranisi!

I made a party corner for the coming May Day and for celebrating my summer holiday that just started!

Jos sielu on väsynyt, ei unikaan riitä / Not even sleep helps when your soul is tired

Jos sielu on väsynyt, ei unikaan riitä, tokaisi ystäväni, kun kerroin olleeni pääsiäisloman jälkeen entistä väsyneempi. Meinasin nukahtaa kesken lounaskahvittelun ja tuntui kuin askeleita painaisi rautakengät. Mikään unimäärä ei ole tuntunut olleen tarpeeksi viime kuukausien aikana. Olen siis antanut olla, raahautunut töihin samassa paidassa, heittäytynyt päivän jälkeen sohvalle kirjan kanssa ja nukahtanut, tilannut ruokaa suoraan kotiin, unohdellut nimiä ja numeroita ja sekoittanut ihmiset toisiinsa.

Nyt alkaa kuitenkin olla valoa tunnelin päässä, sillä loma (ja Japani!) lähestyy vauhdilla ja hoitamattomien asioiden lista on lyhentynyt puolella. Tekee jo mieli tehdä viikonloppuisin muutakin kuin nukkua ja olla. Kohta on vappu ja haaveilen ystävien seurasta, skumpasta ja ilmapalloista. Heti vapun jälkeen koittaa myös näyttelyni lapsuuden maisemissa, Uudessakaupungissa. Jos liikutte siellä päin, olette enemmän kuin tervetulleita!

Ja maalauksista tulikin mieleeni, että olipa ilahduttavaa nähdä Koti ja keittiö-lehden kannessa maalaukseni ystävien ihanassa kodissa!

En keksi mitään aasinsiltaa maalauksista ulkoiluun, mutta senpä kerron, että on kivaa kun ystävillä on lemmikkejä (ja lapsia). Niitä voi aina välillä lainata. Olen haaveillut koirasta oikeastaan vain siksi, että koira veisi minut lenkille, ei toisin päin. Kuvassa ystäväni lempeistä lempein koirakaveri, jolle mies antoi pallon juuri kun oli poistumassa kotoa treeneihin. Koira jäi hölmistyeen näköisenä pallo suussa tuijottamaan ulos ikkunasta: mihin hemmettiin se nyt lähti?

Käykää muuten katsomassa Anu Pentikin näyttely Taidehallissa, jos ehditte. Niin inspiroiva ja hieno! Ja katsokaa se video, huh, lumoava!

Not even sleep helps when your soul is tired, said my friend to me when I told her that I’ve been even more tired after day offs. I guess it’s some kind of a spring tiredness with too much work. Luckily I have friends with dogs to borrow to take me on long walks in fresh air. AND our vacation in Japan is almost here! Before our trip I have an exhibition to hang up in my childhood town, really happy about it!