Tämä rauhallinen olo, ja kesä

Olen löytänyt taas tavan olla, lukemalla, kirjoittamalla, maalaamalla. Rauhoittumalla vain hetkeen, ilman että ajattelisin että minun pitäisi samaan aikaan olla jossain muualla, tehdä jotain tärkeämpää tai muka-hyödyllisempää. Varsinkin kesällä olen usein levoton. Haluaisin olla mökillä, luonnossa, jossain kaukana kaupungin hälystä, mutta samaan aikaan mietin että mitähän kaikkea kaupungissa tapahtuu. Usein olen myös huono tekemään päätöksiä minkään asian tai tekemisen suhteen ja vielä kun asuinkumppani on samanlainen jahkailija, kaikki jää meillä aina viime tinkaan.

Juhannuksena pysähdyimme tien varteen keräämään lupiineja.

Nyt olen kuitenkin löytänyt sellaisen leppoisan suhtautumistavan kesään, enkä hötkyile mihinkään. Jos tekee mieli istua sisällä lukemassa kirjaa, en pode huonoa omaatuntoa siitä, että ulkona paistaa aurinko, vaan nautin että ylipäänsä on sellaista onnea kuin aikaa lukea. Sekään ei ole itsestäänselvyys.

Luulen että tämä rauhallinen olo jäi elämään poikkeuksellisen kevään jäljiltä. Kun oli pakosti enemmän aikaa olla kotona ja opetella hieman uudenlainen arki. Ja kun kaikki on yhtäkkiä erilaista ja ymmärtää, että sellaista elämä on. Että mitä tahansa voi tapahtua koska vain ja yhtäkkiä mikään ei ole niin kuin ennen.

…eikä se ole uusi tieto, mutta hetki on uusi, ja ihminen vanha. Kaavoihin kangistunut, nopeasti mukautuva ja äkkiä unohtava.

Mökkimuistoja, eri mökeiltä.

Ja kaikki se aika minkä ehtii taas ajatella, saa taas ajatella, aina vain uudestaan.

Aikaiset aamukahvit laiturilla ystävän kanssa. Kiitos kuvasta, Hanna.

Ajattelen että aina tulee kunkin asian aika. Että (nämä) mietteet mitä jokainen kantaa mukanaan elämänsä ajan, kukin omia kysymyksiään, haavoja tai heikkouksia. Niiden aika tulee jossain kohtaa elämässä. Pääsevät käsittelyyn. Toki on mahdollista, ettei niin koskaan käy, mutta sitä pidän surullisena.

Mutta sen siis opin tänä keväänä, että sitä voi vain uppoutua kirjaan, kirjoittamiseen, maalaamiseen, kukkien kasteluun, pilvien tuijotteluun, ruoanlaittoon, musiikin kuunteluun, mihin tahansa. Niin, ettei mikään muu häiritse, eikä kuiski korvaan että muualla olisi jotain muuta, jotain kivempaa, parempaa ja kiinnostavampaa. Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin hyvä kirja, taideteos, teksti, viherkasvit, luonto, pannukakkuresepti ja uusi kesälista lempparibiiseistä. Näin nyt nopeasti kirjaten.

Viihdyn laitureilla, suuntaan aina lähimmälle. Asia, jota hän aina hämmästelee, ihmistä joka rakastaa laitureita.

On vain opittava pysähtymään ja arvostamaan.

Vartiosaaren lampaat. ❤

Tämä kesä on ollut hyvä ja jo niin monia ihania hetkiä täynnä, tärkeitä kohtaamisia, rakkaita ihmisiä, sanoja, jotka tulen muistamaan.

Jos ajatukseni uhkaavat harhailla tulevaisuuteen, kerron itselleni ääneen missä olen.

Olen tässä kesässä.

En halua ajatella mitä tapahtuu syksyllä ja mitä, missä ja miten olen silloin. Kuinka voisinkaan?

2 thoughts on “Tämä rauhallinen olo, ja kesä

Leave a comment