Ei, vain selistä, jaloista, käsistä ja tateista.

Aina kannattaa lähteä metsään tai mökille, kun siihen on mahdollisuus, muistutan itseäni. Vaikka puntarissa olisi kaikkea muuta kivaa tai vaikka olisin liian väsynyt lähtemään mihinkään. Silti metsä ja mökki on parasta mitä voin itselleni suoda. Lähiaikoina olen ollut niin lepäilyn, rauhoittumisen ja hengittelyn tarpeessa, että ihan lyhyetkin metsäretket ovat laskeneet hartioita ja saaneet mielen kevyemmäksi.

Haluaisin vain tallustella metsässä ja opetella tunnistamaan sieniä. Joka vuosi olen opetellut muutaman uuden ja nyt tuntuu että voin poimia sieniä jo itse kysymättä koko ajan Ernolta tunnistusta jokaisen sienen kohdalla.

Näin viikonloppuna mökkimetsässä neljä kyytä, joita pelästyin, mutta en niin paljon kuin olisin ajatellut. En edes tärissyt, vähän vain jännitin. Hyttysiä ei ollut ollenkaan kiusaamassa ja metsä oli tyhjä marjoista. Keskityttiin siis sieniin. Ja minä laiturilla makaamiseen. Mökkiseuralaiseni ei ymmärrä viehätystäni laitureihin. Ei ollenkaan. Koitin selittää, että puulla on kiva maata, pilviä kiva katsella ja hypnoottista merta, kuunnella aaltoja. Ei ymmärtänyt, vaan puhui jotain nurmikon mukavuudesta.

Aloitin myös kirjoittamaan päiväkirjan tapaista siellä laiturilla, koska muistin että ystävä oli kehoittanut kirjoittamaan, jos ei osaa puhua, tiedä miten sanoa. Jos on liian vaikeita asioita kerrottavaksi. Ja niin kävi että ikävien asioiden jälkeen tuli hyviä, aina lopuksi hyviä. Miten ihanaa ja kevyempää. Jos alleviivaisin lopulta kirjasta vain ne hyvät asiat, voisin lukea sen joskus tuntematta ikävää.

Ajattelin myös opetella nauttimaan ruoanlaitosta ilman, että suhtautuisin siihen ajanhukkana ja hankalana operaationa. Toki syynä on myös se, että jääkaappimme ja kaikki muutkin kaapit täyttyvät sienistä näin syksyn alla ja jos en ole osaltani auttamassa niiden häviämisessä, ne eivät häviä. Luojan kiitos tykkään sienistä. Muussa tapauksessa taloudessamme olisi ongelma.

Olen siis tehnyt sienileipiä ja melkein sienipastaa. Alkaa lupaavasti.

Nämä kuvat ovat ystäviemme mökiltä, jossa nautimme saarielämästä tovi sitten. Olisin voinut jäädä. ❤

P.S. Höntti otsikko on vastaus äsken kuulemaani kysymykseen, tuleeko kuvia ihmisistä.

Advertisements

Salainen puutarha Kiotossa / A Secret Garden in Kyoto

Palaan ajatuksissani Kiotoon, vihreydestä hehkuvaan puutarhaan nimeltä Murin-an. Olimme matkalla hopeiseen Ginkaku-ji-temppeliin, mutta uteliaisuudesta kurkkasimme matkan varrella tuulessa lepattavien verhojen taakse.

Löysimme paikan, joka jäi ensimmäisenä vahvimmin mieleen uskomattoman kauniina ja rauhoittavana levähdyspaikkana ja jotenkin juuri sellaisena näkynä, jota Japanista eniten odotin. Tai jollaista kuvittelin Japanissa olevan. Tälläkin hetkellä saan kyyneleen silmään miettiessäni tunnetta, jonka koin astuttuamme sisälle puutarhaan.

Oli maagista ja rauhoittavaa käyskennellä kauniissa puutarhassa vain parin muun ihmisen kanssa ja kuulla vain linnut, soliseva puro ja tuulessa hiljaa huojuvat puut. Istahdimme tatamille (aluksi tietenkin ihan väärälle matolle) ja painoimme kelloa. Saimme isossa kulhossa matchaa ja teemakeisen. Se oli yksi parhaista teehetkistäni koskaan, kuvankauniissa maisemassa.

Lähdettyämme meiltä kysyttiin kuinka löysimme paikan. Sattumalta, vastasimme. Onneksi, lisäsimme.

In Kyoto we were lucky to find this beautiful, peaceful, almost hidden garden called Murin-an. I still remember how happy I felt in the beautiful and magical place with no tourists or any kind of noise. It was one of the most memorable places on our trip because we found it by accident and it matched the mental images of Japan I had in my head before seeing the country in person.

Pics by me and Erno

Bambumetsässä / In the Bamboo Forest

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, makaisin nyt hiljaisessa tuulessa huojuvien bambujen alla. Korkeat puut kolisevat toisiaan vasten ja siitä kuuluu hauska ääni. Bambumetsän kolina ja kahina rauhoittaa. Linnut laulavat, kuivuneet bambulehdet rahisevat jalkojen alla. Ihana äänimaisema.

Tämä ihana rauhallinen paikka löytyi Kiotosta aivan Fushimi Inari Taishan pyhäkköalueen vierestä.

If I could step back in time I would lay down in the bamboo forest. I loved the sound  of the tall bamboo stalks clattering against to each other and swaying in the wind. 

Vaaleanpunaisen taivaan alla / Under the pink sky

alicante-12

Tekee hyvää välillä pakata laukku ja viettää hetki muualla. Katsella tähtiä ja vaaleanpunaiseksi värjäytyvää taivasta, kuunnella kun lokit kirkuvat kattojen yllä.

alicante-11

Herätä vieraasta vuoteesta kirkonkellojen kilinään, lauluun ja juoksuaskeliin.

alicante-13

alicante-7

Kiivetä loputtomia portaita ylös ja alas, auringossa, tuulessa ja sateessa. Kiertää kapeita, kaktuksien reunustamia kujia, tähyillä kukkien valtaamia parvekkeita ja ihailla pastellin värisiä seiniä.

alicante-20

Kiivetä vuorelle, josta näkee koko kaupungin. Ajaa hissillä kaupungin korkeimpaan rakennukseen drinkille ja syödä liikaa tapaksia ja mereneläviä.

alicante-6

alicante-8

Lumoutua kauniista puistoista ja puista, jotka saavat tuntemaan pieneksi.

alicante-2

alicante-1

alicante-14

alicante-3

alicante-15

alicante-16

alicante-5

Muutama päivä eläväisessä Alicantessa tuntui, kuin olisi ollut pidempäänkin poissa.

alicante-17

It’s good to pack your bags sometimes and enjoy being somewhere else for a while. Really liked the lively and colorful Alicante with our friends. It always feel that time goes slower when you’re travelling. 

Ajattelin ottaa rennosti / Taking it easy

kynttilan-valossa

Ajattelen päässeeni tilaan, jossa vähänkin stressaavat asiat tuupataan kevyesti ohi. Tuosta noin vain, antaa mennä, en jää pohtimaan, en tartu. Luen mieluummin kirjaa, keitän teetä, lähden kävelylle.

kuura-maassa

Alkoi uusi vuosi, senkin otan kevyesti. Ei pidä mitään, teen sitten kuin siltä tuntuu.

kynttilan-valossa-1

Kalenterin kuitenkin ajattelin ostaa, sillä täytyyhän elämää vähän suunnitella.

lapinlahti-maisema-1

En saa tarpeekseni luonnosta, pilvistä, metsistä, rannoista. On selvästi vaje. Huomaan olevani onnellisimmillani kävelyillä.

kuviollinen-matto

paperikoriste

kynttilan-valossa-2

Alkuvuosi on pitkä, muistan sen nyt. Otan siitä kaiken irti, niistä koleista, huurteisista päivistä, hiljaisuudesta ja hämäryydestä. Aloitan uudet joululahjakirjat Akvarelleja Engelin kaupungista, Puiden salattu elämä ja Tyttö bändissä. Saitteko te kirjoja?

lapinlahti-maisema

Taking the beginning of the year very easy and slow. I don’t want to think that I should hurry anything up.  

Vuoden lopussa, lopussa / At the end of the year

uusi-koti-lautalattia

Olen yrittänyt mielessäni kiteyttää tätä vuotta, mutta en oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Päällimmäisenä tulee mieleen vain se, että kaikki on vilahtanut ohi niin nopeasti, jokainen vuodenaika, kuin käväissyt vain. Ystäväni kertoi kirjoittaneensa tiivistelmän tästä vuodesta, koska lähivuosia on ollut vaikea muistaa. Ajattelin aloittaa saman, päiväkirjan hetkistä, muistoista, tapahtumista.  Onneksi on valokuvat ja videot. Niistä muistaa, kuinka paljon ihania asioita on saanut kokea ystävien kanssa. Haluan muistaa ne päällimmäisenä ja haudata ikävät niiden alle.

olohuone-uusikoti

varjot

Olen ollut niin väsynyt loppuvuoden. Muutto, näyttely, työt ja pimeys. Kaikki niihin mennyt energia tiivistyi isoksi möykyksi ja se möykky purkaantui päivää ennen jouluaattoa, kun olin rientämässä bussiasemalle. Yhtäkkiä lyhistyin itkemään, enkä olisi jaksanutkaan lähteä minnekään. Lähdin koska oli pakko, mutta unohdin avaimet, henkkarit ja kukkaron. Puolimatkassa sen tajuttuani, käännyin takaisin ja ajattelin, että ei minulla ole kiire mihinkään, ei tarvitse olla. Palasin kotiin hengittämään. Istuin hetken paikallani, kokosin itseni ja ostin uuden bussimatkan. Bussissa istuessa tuli rauha, kuuntelin musiikkia monta tuntia ja vain katselin maisemia. Kaikki oli taas ihan hyvin.

havut-maljakossa

ikkunalaudalla-1

ikkunalaudalla

Elän vahvasti vuosissa ja tarvitsen vuoden vaihtumista rytmittämään elämääni. Minulla on seuraavalle toiveita. Ei tällä hetkellä edes haaveita, ihan vain hiljaisia toiveita.

jaanpala

kalliolla

Odotan, että ehdin viettämään aikaa uudessa kodissa valoisaan aikaan. Tutustua. Tällä hetkellä priorisoin vapaahetkinä kuitenkin vain ulkoiluun. Paras lääke väsymykseen  ja ankeaan oloon on metsässä kävely.

sammal-mattaalla

makuuhuone

I have been so tired these last couple of months. The moving, the exhibition, work and the darkness have taken their toll. I’m looking forward to the new year. I need the change of the year to set the rhythm of my life. I plan to start keeping a journal, sort of a backup memory. Hopefully you are all fine! 

Mökillä tunnelmoimassa / Friends’ beautiful summer cottage

syysmokkeilya-34

Ystävät pyysivät tovi sitten lyhyellä varoitusajalla vuorokauden mökkiretkelle. Pakkasimme onnellisena pyyhkeet ja lämmintä vaatetta reppuun ja kävelimme laiturille odottamaan venekyytiä. Tuo saari, jossa mökki sijaitsee on yksi kauneimmista paikoista, jonka tiedän.

syysmokkeilya-31

syysmokkeilya-29

Rentoutumiseen ei vuorokautta enempää tarvita, sillä kaunis syksyinen luonto, takkatuli, punaviini, sauna ja illallinen nuotiolla saivat täysin unohtamaan arjen ja työn. Ja oikeastaan kaiken muunkin. Oli vain se hetki siinä, rätisevän takkatulen ääressä, teekuppi kädessä.

syysmokkeilya-30

syysmokkeilya-16

syysmokkeilya-13

syysmokkeilya-26

syysmokkeilya

syysmokkeilya-3

syysmokkeilya-9

syysmokkeilya-8

syysmokkeilya-7

syysmokkeilya-11

syysmokkeilya-15

syysmokkeilya-10

syysmokkeilya-14

syysmokkeilya-17

syysmokkeilya-18

syysmokkeilya-21

syysmokkeilya-22

syysmokkeilya-23

syysmokkeilya-4

syysmokkeilya-24

syysmokkeilya-25

syysmokkeilya-27

syysmokkeilya-28

syysmokkeilya-32

syysmokkeilya-35

syysmokkeilya-38

One of the prettiest places I know is the small island that houses our friend’s summer cottage. We took a little trip there to relax and enjoy the autumn nature.